Viikon vieras...

On ne mailman kirjat sekaisin tai jutun aiheet vähissä meidän kylässä kun miut kutsuttiin paikallisislehden haastatteluun...

Verkkoversiota haastattelusta odotellessa skannasin lehdestä...

Kyseessä oli "viikon vieras" palsta Sotkamo-lehdessä ja totta kai mie siihen tartuin kun sain kertoa kalastuksesta...HI! Itse haastattelu oli tosi mukava hetki ja jutustakin tuli ihan jees paria epäkohtaa lukuun ottamatta mutta ei ne häiritse päin vastoin herättää vaan enemmän keskustelua...;)

Toimittaja Tarjalle haluan antaa extra kiitokset seuraavasta lauseesta: "viekää isät lapsenne kalaan! Meillä on Suomen kalaisimmat vedet" Todellakin tarkoitin tätä ja hienoa että huomioit sen kun lause on lähempänä sydäntäni kuin arvaatkaan...

Kaikki ennallaan...

Niin se aika rientää ettei blogi juttua oo kerinnyt kirjoitella...

Kolmeen viikkoon sopii aika monta kalareissua ja enemmänkin olisi sopinut mutta nyt täytyy kyl tunnustaa että olenkohan mie tullut vanhaksi kun "töiden" jälkeen ei meinaa enää jaksaa vaan reissut on suuntautunut puhtaasti viikonlopuille? Tilastojani katsellessa iltakäynnit on ollut vähän niin ja näin kautta aikain mutta kalassahan kannattaa aina käydä vaikka sieltä ei mitään elämää suurempaa saakkaan!

Toisaalta iltakäynnit kun on jäännyt vähemmälle niin eipä oo isoja haakiakaan tärähtänyt. Tämä kevät oli miulle jotenkin ihmeellinen kun mikään paikka siis kalapaikka ei toiminut kuten joka kevät tiettyyn vedenlämpöön vedoten ja nyt kun ei päässyt tuohon "rytmiin" kiinni niin eipä oo keppi taipunut isoista hauista...:(

Isoja kuhia on sijaan tullut kiitettävästi mutta niillä ei haukimies tee mitään...;)

Vodkan arvoinen...;)

Nooh isot unelmat kun on ollut kateissa niin oompa tuosta kimpaituneena ruvennut treenailemaan takaisin kilpauistelijaksi! Uusia juttuja testailessa löysin onnistumisen riemun kautta takaisin sen kilpailuvietin ja kuten varmaan arvaattekin Sinttivintturit iskee kaudelle 2013. Kisamittaista kalaa on tullut sellaisella rytinällä että itsekkin hämmästelen mutta eikös se oo normaalia että treeneissä paukkuu???

Sotkamon kisan treenit oisi lupaillut kovaa tulosta ja Kajaanin kisaan olisi tullut aivan älytön kassi jos treeneihin olisi uskominen. Kahden kaverin kanssa testasimme kisaa edeltävänä iltana kisa-alueita ja uskoltaisinkohan edes kertoa... En taida mutta kerrottakoon että kolmessa tunnissa sain...;)

Mitäs muuta? Niin työmaalla kun oon kerskaillut kalamääriä niin käytimpä paria työkaveria kalassa jotta saisin sinttivintturin maineelle vastinetta...

Mika"viidakon ykä" Arokivi...

Niko"ruoska"Moilanen...

Tarvitseeko kuvien perusteella enempää vakuutella mainettani?...HI!

Jutun otsikkoon vielä palatakseni "kaikki ennallaan" tarkoittaa että vene ei ole enää myynnissä vaan jätän sen itselleni! Tarjouksia tuli kaikkiaan viisi ja parhaalle olisin voinnut myydä mutta tunne syihin vedoten en raski myydä. Oikeastaan tämä kaikki on Tikkas Jöökin syytä kun se sanoi elä myy kun oot itsellesi rakentanut...:D

Kiitos ja anteeksi kaikille kiinnostuneille mutta näin vaan kävi...

Honda cupin kisatreeniä...

Heh elkää hyvät ihmiset nyt säikähtäkö että oon tulossa Sotkamon osakilpailuun uistelee kilpaa!

Sen verran on kuiteskin kilpailu viettiä että pakkohan se on ollut käydä kokeillee että onko "taito" vielä tallessa verrattuna muihin vetäjiin? Nyt onkin hyvä verrata omia saaliita realistisesti kilpa kollegoihin kun niitä piisaa treenamassa kotivesillä. Tulevana viikon loppuna alkaa Kainuun Honda cuppi Sotkamossa Sapso/Kiantajärvellä.

Näillä vesillä mie oonkin nyt käynnyt pari kertaa koettamassa. Ensimmäinen pisto keikka alkoi venäläis tovereiden kanssa hieman nihkeästi jos kierrellen sanoisin kun ensimmäinen kala tuli vasta kolmen tunnin ja vartin jälkeen ylös ja sekin kooltaan kokonaiset 25 senttiä...HI!
Täytyy kyl tunnustaa että hävetti ja perkeleesti kalan tulo mutta sitten kun homma loksahti kohdilleen niin eipä kala keittoon tarvittu ennää pottuja kun koristeeksi. Tuosta keitosta vielä sen verran että meitä oli viisi heppua ja kattila tavanomaista isompi...;)

Toisella reissulla sainkin sellaisen konkarin kyytiin että kerrankin miun piti istua hiljaa ja kuunnella...HI! Tai no enhän mie "verbaalisesti lahjakkaana" (muuan tuttu tuumas kerran niin) pystynyt nyt ihan hiljaa olemaan vaan turpa kävi melkein tavanomaiseen tyyliin mutta Markku "tolarock" Tolosen tarinat oli pakko kuunnella tarkkaan ja hartaasti kun onhan kyseessä sellainen uistelija kollega joka uisteli kilpaa jo silloin kun miua vierotettiin äetin tissistä pojes vai olikohan se tuttipullolta...

 Konkari on konkari ja arvatenkin päivän suurin Makelle...

Tuosta Sotkamon osakilpailusta sen verran että nyt saadaan aika hurjia tuloksia puntarille ja hyvin todennäköisesti L&A Kings saa kiriä viime vuotista tahtia huomattavasti kovemmaksi jos poijat mielii voittaa jo kolmannen kerran peräkkäin kisat...

PS. Edellinen kalusto myyntiin kirjoitus keräsi 1140 lukijaa samalle päivälle ja puheluita 27 mutta vain kaksi tarjousta joten kalusto edelleen kaupan!

Kalusto myyntiin...

Empä olisi uskonut joku vuosi sitten että pistäisin veneeni myyntiin motivaatioon vedoten mutta näin vain kävi. Onhan tässä tietysti tapahtunut kaikenlaista sattumaa ja onnistumiset odottaa tuloaan joten ilmankos rakas harrastuskin kärsii siinä määrin että homma jarruttaa kuin jää uistelijaa.

Totta puhuakseni taustalla on myös selkeä "kulun säästö" kun nykyisin en tarvitse näin isoa kalustoa uisteluun kun kisat on nyt kisattu. Suuri haaveeni olisi saada max.1000 kilon kärryllä kulkeva ja max.1000cm3 koneella varustettu kalusto jossain aikataulussa alle kuitenkin niin että ensi talvena rakentaisin siitä uuden taistelualuksen kaudelle 2013 jossa olisi myös heittokalastus valmius.

Haaveilemallani pienemmällä paketilla joudun tinkimään hirveesti uistelukeleistä ja tilantarpeista ym. Mutta tämä on vaan pakko hyväksyä koska loppujen lopuksi maksan aivan turhaan ylimääräisiä euroja nykyisen kokoisesta kalustosta.

Tarkoitus olisi myydä koko yhdistelmä niin että auton avaimet sisältää uistelu valmiin setin!

Tuoreempi kuva viime kesältä...

Vene on siis jenkkivalmisteinen Starcraft MR180 vuodelta 1990 ja peruskorjattu niin että vuoda nyt eikä jatkossakaan. Lisäksi veneeseen on rakennettu kaiteet, takaräkit, säippätelineet, sumppu ja parit erilaiset targakaaret ym. Väittäisimpä että kyseinen vene on valmein paketti uistelukisoihin mitä on myynnissä?

Moottorina toimii Hondan ruiskumalli vuodelta 2008 (edessä viimeinen takuuvuosi) ja sisältää kaksi rusettia. Rosterinen Hondan oma sekä matalampi nousuinen alupotkuri viileimpiin keleihin jotta koneelle saa hieman enemmän tyhjäkäynti kierroksia uistelussa. Veneen ohjaus hydraulinen.

Paketti liikkuu tien päällä Läväkän 1300 kilon jarrullisella kippitrailerilla. Kärry on poikkeuksellisen järeä verrattuna nykyisiin rihveleihin. Myös veturi eli Mitsubishi Pajero -88 tulee kauppaan niin ei tarvitse rampilla hajoittaa autojen kytkimiä kun paketti vaatii alennusvaihteen pikkusenkaan huonommalla rampilla.

Muuta: Lowrancen kaiku,plotteri, Scottyn sähkötakilat sekä telepuomiset manuaalitakilat kääntöpöytineen, kahdet parit plaanareita, Kelat, vavat siis kaikki paitsi uistimet on kaupan!!!

Kalusto myydään vaikka heti kun sopiva tarjous tulee vastaan. Rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä niin kerron kernaasti kaiken oleellisen kun en jaksa kirjoittaa niin paljoa kun olisi kerrottavaa ja tarvittaessa käydään koeajamassa.

S-posti: sinttivintturi(ät)gmail.com
p.044-2863572

Yksi-nolla...

Haa nyt on pakko kirjoittaa kollegalle kuitti bloggaus!
Sen verran mie oon vieläkin kilpailuviettinen että viime viikkoinen "nöyryytys" kaipaa nyt balsamia haavoille...;)

Kävimmä Antin kanssa jerkkailemassa aamu päivän ennen tulevaa koiran ilmaa. Mestat oli ennestään tutut kun tiedämme paikan oikeaksi paratiisiksi kun se oikea aika tulee. Aamulla lähtiessä mietimme että tämä päivä se ei ole kun keli muuttuu niin rajusti puolen päivän jälkeen mutta pakkohan se oli käydä kartoittamassa koska keväällä kaikki on kuiteskin mahdollista.

Parin tunnin jerkkaillun jälkeen saimme lopullisesti varmuuden siitä että vielä ei ole hauki kudulla saati pohjukassakkaan kun paikalle saapui verkko mies tarkistamaan pyyntönsä. Ensimmäisessä verkossa oli kymmenkunta hirveän isoa lahnaa kuten parissa muissakin mutta yhtään haukea ei ollut. Verkko ukkoa jututtaessa hän tuumasi että ei ole ollut kuin pari pientä haukea koko keväänä. Yleensä näihin aikoihin kevättä olemme saaneet lehdestä lukea paikan kympin hauista joka kevät.

Nooh nopean palaverin jälkeen palasimme syvän veden ääreen kokeilemaan "hylly haukia" jos ne edes olis paikalla saati otillaan? Jonkin aikaa heitellessä saimme pienoisia kontakteja pari ja nekin hyvin epämääräisiä paitsi miun yksi tiukka kontakti. Nopeahkon taistelun jälkeen pääsin valokuvailemaan...

Kalahan se ollut vaan ihka aito elävä simpukka. Joka tapauksessa vedenelävä ja ylös asti. Toisin sanoen Yksi-nolla näin venekunnan kesken...HI!

Koomisinta koko hommassa oli että se tuli ns.Apulapullisella "jerkillä" eli kansankielellä voitais puhua vähän niin kuin apupyörillä varustettu polkupyörä...:D

Ha-ha-HAUKI!

Kauden ensimmäinen ja millainen sintti! Niin no sinttivintturille sintti ja kalamiehille isompia SNIF. Käykee lukemassa Antin blogi päivitys reissusta kun mie en vaan pysty kirjoittelemaan tappion karvaasta kokemuksesta johtuen...

 Kauden ensimmäinen "hellässä" otteessa ettei vaan karkaa ennen kuvausta...;)

Kausi avattu...

No nyt on faktaa tietoa kevään myöhästymisestä. Kevät on niin myöhässä että soutuveneellekkin sai etsiä turvallista laskupaikkaa. Perinteinen kauden avaushan on suoritettu tenetinvirralla näillä main mutta nytpä aloitus oli huomattavasti tappisempi kun rantaviivat reilusti jäässä monen metrin matkalla. Nopeasti verrattuna viime vuoteen pudotimme Vuokatti fishingin Antin Big Maman sulasta luiskasta jo 19.4.2011 ja teoriassa pienemmän veneen olisi tuosta luiskasta pudottanut paria päivää aikaisemmin mutta nyt 14.4. ei edes soutuvenettä siitä kohdin vesille!

Nooh aikamme etsittyä löysimme "sillan korvasta" sulan rannan kohdan joten kauden avaus oli tosi asia!

Suunnitelmana oli aloittaa kausi jerkkaamalla mutta kuten arvata saattoi niin vastustelua tuli sielläkin. Keskelle väylää oli tietysti irronnut ylä vesiltä iso jäälautta jonka läpi ei päässyt ja sisukkaana kokeiltiin maitakin pitkin työntää venettä ylävirran suuntaan mutta laiskuus vei voiton kun katselimme työntömatkaa uudestaan ekan tauon jälkeen. Aherrettavaa olisi ollut joku sata metriä ja kauheinta se että emme tienneet kuin paljon mutkan takana olisi sulaa vettä?
Palasimme siis häntä koipien välissä takaisin pieneen ränniin kokeilemaan vetouistelua parilla vavalla kun parempaan ei ollut mahdollisuuksia. No kalaahan on siinäkin totta kai ja nykäsipä tuo Antilla kerran...

Perinteisesti munat pannuun ensimmäisellä kerralla! Muistoksi jäi hiestä märät alusvaatteet ja sateesta märät päällysvaatteet. Minäkin tahdon samanlaiset Ursuitit kuten Antilla!

Ensimmäinen ja viimeinen ankkuripaikka...

Silti meleko tyytyväisen näkönen...

Visioita todeksi part1...

Vielä kolmisen viikkoa aikaa ladata paristoja kesän koitoksiin. Äsken katselin tilastojani milloin on päässyt ihan ekan kerran uistelemaan tai no uistelemaan isoimmille vesille. Jäljemmin mainittu jakso on sattunut keskimäärin vapun kahta puolen mutta virta vesille jäiden sekaan on päässyt viikkoa aiemmin. Arvatenkin tuo ensimmäinen mahdollisuus tulee taatusti taas kokeiltua kun kalusto odottelee valmiina.

Niin joku aika kerroin "hulluista visioita" joita tuli niin vaan perkeleesti. Noita visioita onkin kaikessa hiljaisuudessa valmistunut valmiiksi asti joitamia ja alla oleva liittyy tavallaan isompaan kokonaisuuteen jonka kerron sitten myöhemmin kunhan se valmistuu...;)

Kyseessä on uusi plaanarikelkka teline. Kuvassa plaanarikelkka on tarkoituksella irti eli ylhäällä pidikkeistä jotta idea näkyisi. Lähtökohtainen idea oli tehdä mahdollisimman kevyt ja kestävärakenteinen ratkaisu ja ennen kaikkea toimiva!

Tämän näköinen rakennelma on sisältä päin katsottuna. Kelkat pysyy paikoillaan tien päällä kuten kovassa kelissä ajaessa ja mikä parasta niin kelkat ei ole millään tavalla haitalla vaikka niitä ei jostain syystä tarvita. Tämä taas mahdollistaa sen että ne on aina mukana jos sittenkin...

Jahas pitäisi suunnata takaisin pajaan toteuttamaan paria juttua mut selkä perkele venähti taas mutta asioillahan on kaksi puolta. Te arvon lukijat saitte pikku tarinan tällä "joutoajalla" kun jouduin tekemään pajassa Force majeure vetäytymisen...HI!

Päivän visiot...

Heh olihan pitkästä aikaa sellainen päivä niinkuin ennen vanhaan. Tähän aikaan vuodesta kun aurinko rupeaa paistamaan ja keli on muutenkin reilusti plussan puolella voi pajan ovet aukaista kokonaan auki ja päästää tuon mahtavan kevät auringon valon että lämmön pajan hämärimpiinkin nurkkiin asti. Nämä on ollut niitä hulluimpien visioiden hetkien aikaan jolloin tarvitaan paljon raapusteltavaa paperia jotta kaikki ideat saadaan talteen...HI!

 Visioita kuten legendaarisen pajan osastoimisesta. Tämän vision mie toteutankin kesällä ja syksyn aikaan niin että tulevalle talvelle projekti olisi valmis kun osa tarpeistakin löytyy omasta takaa. Tarkoitus olisi tehdä pienoinen lämmin tila missä voisin tehdä vaikka uistimia tai muita asiaan kuuluvia askareita.

Visioita tuli myös kilpauistelua ajatellen monia ja suurimman osan noista aattelin tehdä jonkinlaiseen proto vaiheeseen joita sitten ensi kesän sovellan käyttökelpoiseen asti. Mielessä pyörähteli myös pari uutta vallankumouksellista uistin mallia ja niitäkin pitäisi ehtiä soveltaa ja ehdinkin mutta tämän homman taidan ulkoistaa jollekkin paremmin osaaviin käsiin...;)

Vielä menee tovi ennen kuin tämäkin Lappia vaappu näkee vettä...

Niin sainhan mie tänään jotain näkyvääkin aikaan kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Tämä onkin se edellisessä päivityksessä kerrottu juttu pohjamaalissa. Hieman tosin vielä vaiheessa mutta miusta se ei ole enää kiinni vaan Kempeleen nalle tuotoksista...;)

Päivän aikaan saannos mutta mistä on kyse niin empä kerro...HI!

Nooh asiata ja ideoita olisi vaik kuin paljon mut taidan jotain säästää seuraavaan kertaan jos sattuu olemaan hiljaisempi jakso edessä...

Mitä ihmettä?

Varma kevään merkki on se että rauta taipuu mitä hullumpien visioiden toimesta. Tällä kertaa rauta ei taipunut legendaarisessa pajassa vaan Terho enon työpaikalla Kajaanissa...

Kaikki suunnittelu ja kokoonpano tapahtuu edelleen legendaarisessa pajassa mutta tällä kertaa teimme ensimmäisen kerran historiassa rosterista visiot todeksi niin sen myötä tarvitsimme rosterin hitsaukseen soveltuvia vehkeitä.

Hyvin suunniteltuhan on kuin puoliksi tehty ja sitä kautta "ammattihitsarin" toimesta tämäkin visio valmistui helposti yhden illan aikana mutta vasta kokoonpanon jälkeen uskollan laittaa parempia kuvia. Kyseessä kun on sellainen visio että parempi kun pidän salassa siihen asti...HI!

Sanojensa mittainen mies?

Ei vieläkään tuoreita kalakuvia mutta ensi kesänä niitä riittää sen takaan kun tulevalla kaudella joudun pitämään sanani. No se mistä nyt on kyse niin suosittelen että luet nyt heti tämän linkin ja jatkat sitten tätä jaarittelua...

 Hyrrä pyörii tulevankin kauden mutta missä sen kertoo aamukahvit ei kisakalenteri...

Niin tänä kesänä siis punnitaan oonko mie sanojen mittainen heppu vai en? No kerrottakoon heti alkuun että joudun pikkusen lipsumaan tuosta lupauksesta kun viime vuoden menestyksen johdosta lunastimme Sinttivinttureille SM-kisa paikan Kyrösjärvelle ja tällainen kunnian kisa kuuluu jokaisen käydä tykkäsi siitä tai ei. Mitään cupin kiertoa ei ole tänä vuonna luvassa mut jossakin yksittäisessä kisassa saatan jonkun kyydissä piipahtaa jos sattuu löytymään sellainen fiilis?

Nyt kun jälkikäteen miettii menneitä kisakausia niin kyllähän niihinkin kyllästyy vaikka suhkoot hyvin pärjättiinkin ja itseasissa pitkässä juoksussa ne tappaa hienon rentouttavan harrastuksen vaikka kuin hyvin pärjäisi vuodesta toiseen. Meidänkin kohdalla onnistuimme voittamaan "Kainuun cupin" neljä kertaa (2005, 2007, 2008 ja 2009) ja mikä huvittavinta niin kaikkein makein voitto mitä ikkään oon saanut kokea edelleen se "pitäjänmestaruus" skaba!

 Kyseessä oli aika vaatimaton kisa meidän uralla mutta jostain syystä se kosketti paljon kuten kuvasta voi päätellä.

Heh juuri kun latasin tuon yllä olevan kuvan tähän blogikirjoitukseen niin arvatkaapa iskikö kilpailu vietti päälle? Ei saatanah taitaa tulla Samipoijalle pitkä kesä...HI!

"Elämän riemuja" part1

Talven selkä alkaa olla pikku hiljaa taitettu ja kevät rynnistää ohi hiljaisuuden ja kylmyyden. Pikku hiljaa sitä alkaa väkisinkin heräilemään arkisiin askareisiin kun aurinko paistaa kauniisti ja lämmittääpä tuo piru jo sen verran että kohta alkaa vesi tippumaan räystäältä. Toisin sanoen himouistelijoilla alkaa se vuoden piinaavin hetki kun tietää että kohta pääsee jostain vesille kellumaan ja nauttimaan laineen liplatuksen sulo sointuja pitkän talven jälkeen. Niin ja saattaapa tuo räikkäkin pärähtää ilahduttavan voimakkaasti jos Ahti on myötämielinen...

  

Tällä kuvalla on vain symbolinen tarkoitus perä...

Kaikessa hiljaisuudessa vene trailereinneen on kävässyt pajassa pienoisessa remontissa. Nimittäin viime kauden lopulla huomasin että trailerin jarrut alkoi olla finaalissa kun trailerin jarrusäädöt oli tapissa mutta autolla jarrutaessa vene pyrki selvästi puskemaan eli jarru tehoja ei ollut riittävästi. Tämä pienoinen jarruremontti oli kuulkaa aika hassun outo kun en ollut kyseistä hommaa koskaan yksin tehnyt vaan "päämekaanikko" se nämä hommat yleensä teki. Sattuneesta syystä nyt piti vaan ruveta itse tolskaamaan.

Ensimmäiseen pulmaan löytyi aika hassusti vastaus kun jarrukengien mallista/tyyppistä ei ollut tietoa ja itseasiassa mitään käsitystä mutta pajan ulko-ovesta löytyi isän jäljiltä lappu kuin tilauksesta. Siinä luki Samin trailerin jarrukengät malli ja tyyppimerkintöineen...
Heh koittakaapa vain arvata kuin ilahtunut ja liikkuttunut olin?

Knottilainen asettumassa aloilleen... 

Nooh arvatenkin jarrukengät meni tilaukseen ja sieltä sainkin täyden palvelun pakkauksen jossa oli ohjeet ja pelit. Muutaman tunnin tolskauksen jälkeen homma oli valmis ja pienoisen koeajon jälkeen kaikki tuntui olevan kunnossa. HIPHEI MIE TEIN SEN!!!
Pienestä ne elämän riemut meikäläinenkin kokee?

Hmm... Mitäköhän mie seuraavaksi keksisin? Eikun perkele onhan miulla tuossa nurkalla uusi projekti kun veturina toimivan vanhan Pajeron alle oli ilmestynyt pari päivää sitten öljylammikko...:(

Motivaatio hakusessa...

Tätä kirjoitusta ei pitäisi ehkä kirjoittaa mutta kokeillen kuiteskin jos saisin suruani vähemmäksi?

Edellisessä päivityksessä kirjoittelin mustasta marraskuusta ja sitä se todellakin oli kun kolmas päivä tuota kuuta rakas isä joutui ambulanssilla sairaalaan kovien vatsakipujen siivittelemänä. 58-vuotiaalta isältäni löytyi pahasti levinnyt haimasyöpä ja saman tien lääkärit antoivat elinaikaa vain 1-5 kuukautta. Varmaan nyt ymmärättekin miksi miun uistelukausi loppui kuin seinään? 

Loppukausi meni siis pitkälti sairaalassa Kajaanissa välillä Sotkamon vuodeosastolla ja pääsipä isä joissain välissä kotonakin käymään mutta pitkälti vapaa-aika kului sairaalan valkeita seiniä katsellessa ja läpi käydessä kaikkia niitä tekemättömiä asioita. On se muuten kauheeta elää viimeisiä päiviä jonkin rinnalla kun on niin paljon asioita mitä käydä läpi ja koko ajan kello käy...

 Rakas isä 

8.7.1953-26.12.2011

Niin en mie kirjoita pelkästään siksi että isä nukkui pois ja suunnaton suru kaipaa ymmärrystä vaan myös siksi että isä oli miulle paljon enemmän kuin isä ja sen tulette varmasti tulevaisuudessa näkemään harrastuksessani tavalla tai toisella!

Isä oli meidän Sinttivinttureiden päämekaanikko jonka voimin ja osaamisin on rakennettu  nykyinen ja edellinenkin uistelukalusto. Kaikki kalustoon liittyvät huollot ja remontit hoitui tarvittaessa aamuyön pikku tunneillakin niin että joka ikinen kisa on päästy starttaamaan kivuttomasti ja huolettomasti.

Myös siviilipuolen reissuista en ole ikinä joutunut luopumaan sen takia että kalusto olisi rikki vaan se oli aina "tikissä" seuraavana päivänä vaikka illalla olisin viennyt veneen pajaan. Jotta isä saisi enemmän kunnioitusta työlleen niin kerrottakoon että uistelureissuja kausittain on normaalisti toista sataa joten aika pirun monta huoltoa ja remonttia saati uusia kehitys ideoita joutuu tuohon aikaan toteuttamaan ja silti en ikinä ole reissuistani joutunut luopumaan...

Toisin sanoen isän tekojen ansiota on ollut se että olen voinnut harrastaa ajallisesti ja rahallisesti niin paljon koska vanhasta on voitu rakentaa halvalla uuttakin parempaa. Säästöt on ollut uistelu kauden aikana tonneja jos vaihtoehtoisia omia tekeleitä, korjauksia laskee rahalla ostettuihin. Sitten kun laskeskelee mitä se tekee kymmennessä vuodessa niin huh huh...

Tämä vuosi mennään vielä vanhalla kaavalla "jäähdytellen" mutta kaudelle 2013 pitää tehdä todella vaikeita valintoja kaluston suhteen. Vanha menee varmaan myyntiin ja uudempi ja samalla pienempi tilalle niin kulut pysyisi jollain lailla hallinnassa?

Toinen vaihtoehto on toki jatkaa niin kuin ennen mutta käynti määristä joudun tinkimään aivan perkeleesti kun nyt pittää itse tolskata pajassa itsesän väsynneeksi ja varmasti oma kultakin hermostuu kun huomaa ukon olevan entistä enemmän kotoa pois. Onneksi kaveri piirissäni on paljon sellaisia osaajia että mitä isä ei kerinnyt miulle opettaa niin jostain saan kaivettua apua ja tarvittaessa kaverin auttamaan mutta isän veroiseksi avuksi emme tule isollakaan porukalla yhdessä pääsemään...:(

Joka tapauksessa kalastus on SE JUTTU mitä rakastan tehdä ja varmasti isäkin halusi että jatkan sitä vaikka se pihinä miehenä aina noitui miun kulueriä kuten pelkkää uistelubensaa kaudessa 1700 litraa...HI!

Päämekaanikko elementissään...

Täältä se kaikki alkoi...

Suuret kiitokset kaikille osanottajille ja tukijoille suuressa surussani ja elämähän jatkuu mutta siivet voi laahustaa maata vielä jonkin aikaa...

Musta marraskuu...

Joo kyllä Samipoikaa on taas koeteltu ja kokeillaan vielä jonkin aikaa...:(
Mahtava lokakuu vaihtui todella mustaksi marraskuuksi kun suru-uutisia tuli välillä ovista ja ikkunoista oikeen roppa kaupalla ja itseasiassa pahin on vielä edessä joten päivitykset saattaa tulla jatkossakin pahasti jälkijunassa mutta katsotaan kuin jaksan kirjoitella niin no eihän miun oo mikkään pakko kirjoittaa mutta kun saa sen fiiliksen niin minkäs teet...

Marraskuussa ei tullut kalareissuja kuin pari ja viimeisen oli kauden päättävä reissu 14.11. Maanantaina kun kävimme Mertsin kanssa kotoisalla haukiparatiisi järvellä kokeilemassa että josko sieltä saatais vielä isompikin kuin Mertsin edellisviikkoinen 11,40kg syysmamma.

Ei saatu isoa ei mutta läjä pienempiä haukia kun aikamme etsimme oikeaa taktiikkaa. Tuo viimeinen reissu oli itseasiassa todella haasteellinen ja kylmä kun tuuli huiteli 7ms pohjoisesta ja siihen puuskat päälle. Niin ja satoihan se pikkusen luntakin malliksi. Hrrr uistelu oli jo niin kylmää touhua että eipä tuonne hirveästi tee enään mieli eikä sinne ensi yön pakkasten jälkeen enää pääsekkään...

Kauden viimeisimpiä otoksia...

Tänään tein koti ranchilla veneeseen talvihuollon ja pukkasin sen venevarastoon odottelemaan rauhallisimpaa hetkeä pienoiselle rakenteluprojektille...

PS.Miusta tuli muuten 11.11.11 ukkomies.

Ennätystä pukkaa...

5 x femma plussat!!!

Tätä ennätystä oon yrittänyt rikkoa jo seitsemän kertaa mutta kohtalo on puuttunut kuvioihin monella tapaa kuten se "viides hauki" on painanut 4,96kg, 4,95kg, 4,89kg...
Ja kerran onnistuin karkuuttamaan sen päivän viidennen hauen juuri haavitsemis hetkellä ja silloin oli kyseessä plus kympin kala! Niin ja pari kertaa on käynyt niinkin nolosti että kesken huippu syönnin on joutunut laittamaan pillit pussiin...

Kyseinen ennätys on jossain määrin onnistunut kiertämään aika hyvin minut ja itse asiassa se on samalla aika noloa kun kaikki muut kollegat on saanut "vitosen kaloja" vaikka kuin paljon samalle päivälle mutta punnitkaapa kalat niin veikkaampa että tiukassa on tai sitten mie oon vaan niin huono ja onnistunut tuurilla saamaan +300 kappaletta yli femmaa...;)

Niin kuin tähän ennätykseen päästiin...?
Lauantai aamulla varhain lähdimme Mika "Mertsi" Meriläisen kanssa ajelemaan Kuhmon kalaisille vesille iso hauki mielessä. Vettä satoi matkalla lähes kaatamalla mutta perille saavuttuamme sade loppui kuin seinään ja mikäs sen paremmin laukaisee ison kalan syönnin kuin kelin muuttuminen?

Päivän taktiikka vatvoessamme ajelimme veneellä vielä tovin satamasta kalapaikoille ja loppu matkasta taisimmepa käydä kirjaimellisesti kahdesti kivilläkin. Tappisen alun jälkeen alkoikin oikeat karnevaalit kun saimme ekalle tunnille toista kymmentä haukea ja samalla räpsähti se päivän ensimmäinen femma kyytiin. Hetkeä ennen ensimmäistä femmaa meillä kävi viuhkassa hyvänoloinen tärppi mutta se irtosi ennen kuin saimme vavan käteen. Huvittaa kun toisella lenkillä ajelimme gps:n mukaan samaa viivaa ja juuri kun sanoin että aikalailla tässä kohdin oli se edellinen tärppi niin silloin viuhkasta lähti... Kuus puokki kyytiin eli mitä todennäköisemmin saimme sen hyvän tärpin nyt kyytiin asti.

Nooh tämän kalan jälkeen annoin periksi syvemmän linjan taktiikalle ja nostin sen pintapyyntiin kuten Mertsillä koska sillä opilla saimme isot kalat. Tämä tyyli on muuten kaikkein hauskinta ison kalan pyyntiä kun vetää isoa kalikkaa lyhyellä piuhalla niin voitte olla varma että kun isompi haaki iskee niin RÄMÄHTÄÄ JA KUNNOLLA...HI!

Jatkoimme uistelua samoilla kulmilla kun paikalla tuntui olevan haukea ihan hyvin ja pari kontaktia isoihin antaa kummasti uskoa paikkaan. Sinnikkäällä härnäämisellä saimme vielä kolmannenkin isommuksen ja tällä kertaa rämähti miun puolen viuhkaan joten päivän taktiikka oli 100% selvä.

Loppupäivä olikin varsin jännää touhua kun jokainen tärppi tuntui aina isolta johtuen lyhyestä siimasta ja ne kaksi viimeistä isommusta lähti tietenkin aivan veneen vierestä niin olihan kuulkaa hektistä touhua...

 Hauet alkoi olla jo aika tuhdissa kunnossa...

Oikeen mustan puhuva "oikea" pilkkukylki...

Jostain syystä tykkään tästä kuvasta...HI!

Työn täytteisen päivän lopullista saldoa en arvatenkin viitsi kertoa mutta kerrottakoon kuiteskin että kisakassina olisi oltu varmaan aika korkialla...;)

Se ensimmäinen...

Ensi kaudella on tosiaan tarkoitus aloittaa uusi harrastus vetouistelun ohella. Tämä "uusi harrastus" on se jerkkikalastus mistä oon jo jonkin aikaa vihjaillut ja tänään tein ensimmäiset investoinnitkin asian eteen kun ostin jerkkejä.
Tosissaan siis ollaan eikä hetken mielijohteita ja kerrottakoon samaan hengen vetoon että asian tiimoilla on "isotkin verkot" pyytämässä mutta pidetään se mahdollinen uutinen vielä salassa.

Se ensimmäinen...

Saas nähdä kuinka paljon "joudun" uhraamaan tunteja ennen kuin saan elämäni ensimmäisen jerkki femman saati kymppikerholaisen? Toivottavasti saisin hyviä onnistumisia hyvinkin nopeasti ja sitä kautta saisin lisää innostusta hommaan näin ollen voisin sanoa hyvästit kalliille vetouistelulle...HI!

PS. Tulevaa harrastusta ajatellen mahdollisia jerkkimestoja on vuosien varrella löytynyt kymmenittäin joten siitä ei homman pitäisi jäädä kiinni vaan puhtaasti omasta päästä...

Huolestuttavaa?

Hmm... Pitäisköhän jo huolestua kun vannoutuneena haukimiehenä tein tälle päivää kauden toisen raksinveto reissun? No sehän ei itsessään oo vielä pahakaan mutta kyseinen reissu oli jo toinen peräkkäin!!!

Alunperin oli tarkoitukseni lähteä haukijahtiin mut Vuokatti Fishingin Antti soitteli ja kyseli matkaan että jos käytäs kotoisilla vesillä kokeillemassa "mahdottomasta mahdollista" reissua eli kotivesiltä raksilla taimenta. Hieman empien suostuin moiseen hommaan mutta kaikkea uuttahan pitää kokeilla koska niistä on oiva mahdollisuus oppia jotain uutta.

Se ensimmäinen vilahdus viiskasista...

Jalokala pyynnissä on se hauskaa että vesi lentää eikä meinaa...

Päivän kaunein ja rumin samassa kuvassa...HI!

Reissustamme kehkeytyi yksi kauden kohokohdista kun koimme elämää suurempia onnistumisen tunteita. En ikinä siis ikinä olisi uskonut että näiltä vesiltä saa taimenta noin "helposti" ja vieläpä hyvän kokoisia. Huvittavinta koko hommassa on vielä se että miun puolen viisi onkea antoi vain yhden taimenen mutta Antti kepitti koko ajan joten kuinka paljon olisi oikeasti saatu taimenta jos Antti olisi virittänyt miun puolenkin kamppeet???

Summa summarum: Taimen on ihan kaunis kala mutta huomenna keppi taipuu allekirjoittaneella hauista ja toivottavasti vielä isoista...

Raksipyynnissä...

Joo raksipyynti päivä takana. Edellisessä päivityksessä kirjoittelin että kyllä hauki on kala ja on muuten edelleen mutta ei toi lohenpyynti ole ollenkaan hullumpaa puuhaa! Homma on varsin kiehtovaa ja voisimpa touhua harrastaa toki enemmänkin hauenpyynnin ohessa jos vaan rahkeet antaisi myötä.
Mielestäni raksin virittelystä tehdään aivan turhaan suurta numeroa kun ei se kuitenkaan ole niin justiinsa päinvastoin äkkinäiset saa melkeinpä enemmän kalaa kuin kokeneet ketut tai sitten "me kaikki äkkinäiset" ollaan luonnon lahjakkuuksia...HI!

"Ensimmäinen kepitys ja hauki"

Lisää kalarikkaasta raksipyynti reissusta voit lukea Sinttivintturit venekuntamme blogista.

Haukimiehet talkoissa...

Viikonlopusta jäi käteen pari uutta juttua ja paljon mietittävää...

Perjantain uistelin naapurin ukon kanssa vajaan neljä tuntisen sellaisella "visiopaikalla" että huvitti jo lähtiessäkin mutta itse paikalta paljastui pohjan muodoista sellainen monttu että ompa kuule helppo jäljittää siitä se "isomus" esiin. No se että asuuko siinä isoja haukia on toinen juttu mutta ravinnon puolesta se paikka ei jää kiinni koska siellä on lahnaa ja särkeä niin että kaikuluotain "sekoaa pohjan" kanssa kun nämä ravintokalat muodostaa niin tiiviitä parvia. Suurin ongelma onkin siis kuinka uistimen saa erotettua edukseen niin että kylläinen haakimamma ottais uistimeen?
Perjantaina toteutettu taktiikka ei ainakaan toiminut kun rehellistä ison kalan kontaktia ei saatu mutta pari vihaista lähtöä jättää kuitenkin sen verran jossittelun sijaa että tulen uhraamaan pari iltapistoa kyseiselle paikalle ja löytyypä hihasta pari mahdollista ässää sitä isoa varten...HI!

Lauantai päivä meni sormuskaupassa joten vesille en kerinnyt saati iljennyt mennä... Miksikö lue tästä!

Sunnuntain meni taasen vesillä ja sain kyytiin meidän kylän ehkä ahkerimman hauen uistelijan tälle kesää. Mika "Mertsi" Meriläisen on vielä toistaiseksi hauen perään vähintään yhtä hullu kuin allekirjoittanut niimpä päivämme taktiikasta ei tarvinnut hirveitä väitellä ja arvatenkin saimme aikaan todelliset haukitalkoot.
Harvoin sitä saa haukea yhtä paljon kuin eilen. Kepitimme nimittäin lähes sata haukea kyytiin eikä keskipainokaan ollut aivan sinttiä joten voitte vaan kuvitella millainen läjä olisi ollut haukea jos kyseessä olisi ollut kisat...HI!

Tällä taivutuksella saamme kasaan päivän "sadan kilon kassin" joten syystäkin kuvan arvoinen kala jos ei muutenkaan...;)

Loppuun pitää nyt kirjoittaa että HAUKI ON KALA syystä että huomenna lähdemme Sinttivintturit venekuntana pyytämään lohta pohjois-karjalan suuntaan ja vieläpä raksilla. Toistaiseksi homma ei ole kolahtanut minuun mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka nyt...

Kolmen ennätyksen viikonloppu...

 Taas mennään...

Perjantai: Alunperin perjantai oli tarkoitus tehdä peltejä varastossa kuten edellisessä päivityksessä kerroin mutta minkäs sille tunteelle voi että "iso hauki olisi tuloillaan" niin on vaan pakko lähtä koestamaan vaikka keli oli mitä rajuin. Suomen yli rynnistäneen syysmyrskyn aiheuttamat puuskatuulet huiteli +15ms huitteilla Kainuussa joka rajoitti hommaa sen verran että yksin hommasta ei olisi tullut mitään mutta kaksin homma olisi jotenkin hallittavissa pienillä suojaisilla vesillä.

Kaveria mietiskellessä tuli ensimmäisenä mieleen Harri joka tunnetaankin "oikeana haukiparoonina" ja jos et tunne kaveria niin lue tästä linkistä mistä kyse. Järvellä naureskelimme että hassua vaikka asumme samassa kylässä ja paljon touhutaan muutenkin niin kertaakaan ei olla oltu samassa veneessä...

Päivän uistelu oli arvatenkin hankalaa kun puuskatuulet liikutteli venettä välillä sivu suunnassa helposti parikymmentä metriä mutta sinnekkäästi yritimme ja vaihtelimme taktiikkaa. Kaikesta yrittämisestä huolimatta päivä oli aika hiljainen johtuen ehkä "kurattuneesta" vedestä mutta aivan viime metreillä Ahti palkitsi kuitenkin yhdellä karkeammalla yksilöllä...:)

Lauantai: Todella nostalginen päivä kotivesillä siis niillä vesillä missä uistelin silloin "pikku tyttönä" ahkeraan. Perjantai-iltana suunnittelin reissuani ihan toisaalle Kuhmon puolelle mutta aamukahviani juodessa alkuperäinen suunnitelma ei tuntunut enään hyvältä mutta lähdimpä kuitenkin ajelemaan Kuhmoon päin ja sitten yks kaks matkalla tuli visio "Piippolan reitistä" eli vanhoista kunnon kotivesistä joten puolimatkassa kurvasin auton keulan siihen suuntaan.

Katsotaanpa heti alkuun kahdella kuvalla ero entisajasta nykyhetkeen...

Kauan kauan sitten nuoruuden innolla hauki mielessä sen aikaisella terhi funilla...

Samainen kurvi nyt ja kuvasta huomaa että kalusto on kasvanut sen verran että ei meinaa mahtua samaan ränniin sitten huonostikkaan mutta ...

Veneen laskun jälkeen ajelin jonkin aikaa liussa katsellen sekä kuvaillen niitä maisemia mitä en ole oikeastaan vuosiin nähnyt ja samalla muistelin millä opeilla mie silloin pyysin kalaa ja ennen kaikkea millaisia kaloja silloin sain. Kalaahan tuli silloinkin paljon mutta isot loisti luonnollisesti poissa oloillaan. Toki joskus sattui niitä isojakin ykkös kappalein ja suurin saamani hauki tältä "Piippolan reitiltä" on 8,1 kiloa. Sen kalan muistan vielä kuin eilisen koska sain sen synttäriaamuna 17.6.2000 kello 7.05...HI!

Aamun uistelu alkoi aika räväkkäästi kun ensimmäinen hauki oli vajaa nelonen ja heti perään pari kakkosta. Joitaman pienen hauen jälkeen vaihtelin uistimia ja tarkistelin korkoa ylemmäksi kun vetoalueella oli pahimmoilleen matala hylly jonka jouduin pakostakin ylittämään pysyäkseni monttujen äärellä. Melkeempä heti tuon vaihdon jälkeen lähti viuhkasta hauki.
Tämä kala tuntui heti paremman kokoiselta niimpä väsyttelin sitä huolella ja samalla toiselta puolen viuhkaa lähti toinen samanmoisen tuntuinen kala. Jälkimmäisen jätin takaräkkiin odottelemaan vuoroa kun ensimmäiseksi lähtenyt kala alkoi olla haavitsemis etäisyydellä. Vasta tässä vaiheessa huomasin sen suussa olleen hauen uistimen lisäksi. Tässä vaiheessa kaivoinkin kameran esille ja kuvasin huolella todistusaineistoa hauki hauessa enkka kalasta. Kesken kuvauksen kuului takaa posahdus ja näin kaukana takana ison hauen pyrstön ja sekös pisti homman kiireiseksi...

Hauki hauessa enkka...

Tiukan väännön jälkeen veneessä oli "hetkessä" kolme ennätystä. Ensinnäkin hauki hauessa oli suurin ylös saatu tapaus (karkuutuksia kymmeniä) sitten toinen ylös saatu hauki täytti ne kaksi muuta kriteeriä kuten näiltä vesiltä saadut ensimmäiset tupla femmat samalle päivää ja samaten kirkkaasti suurin näiltä vesiltä saatu hauki miulle...

Oikeiden kotivesien uusi enkkahauki...

Pahoittelut huonosta kuvasta teille arvon lukijoille ja tälle hauelle koska tämä kala olisi ehdottomasti ansainnut paremman kuva. Yksin kun uistelee niin valokuvaaminenkin pitää suorittaa ajastimella joten kalan "asettelulle" ei jää liikoja aikaa joka tässä tapauksessa näkyy...  

Iltapäivä meni sitten aika heikosti kun jostain syystä sain toisen vision toiselta järveltä minne pääsin veneellä ajaen. Tuo visio meni sitten penkin alle ja kunnolla...:(

Sunnuntai: Revanssi viime viikolla löydettyyn uuteen terapia-altaaseen Antin kanssa. Pakkasyön jälkeen vallitsi järvellä mystinen usva ja eipä ollut ensimmäinen kerta kun usvainen aamu tekee uistelu päivästä todella vaikean varsinkin sitä isoa kalaa ajatellen. Haukeahan tuli kuiteskin ihan kivasti mutta satkut ei paukkunut tällä kertaa ja mikä kauheinta niin päivän paras kala painoi niin vähän että jätän tällä kertaa kertomatta...HI!

 Usvainen aamu...

Kurssilla taas...

Meneehän se päivä näinkin kun pirtissä päivystää syysmyräkän ohi menoa. Alunperin suunnittelin tälle päivää revanssi reissua sinne uuteen haukiparatiisiin mutta pitännee siirtää keikkaa huomiselle tai todennäköisemmin sunnuntaille.

Nooh ompahan hyvä hetki kirjoitella mitä oon arjen keskellä saannut aikaan. Kolme viikkoa sitten alkoi meidän Jykke-papan vaapunteko kurssi jonne minäkin osallistuin toistamiseen. Viime vuonna en suurempia saannut aikaan vaan lähinnä parsin rikkinäisiä uistimia ym. Tämän kurssin aloitinkin sitten heti täysillä toisin kuin muut lähinnä mietiskeli millaisia aihioita rupeaisi tekemään ja mitä tarvikkeita tilaisi...

Peltiaihioita työalla ja ilmeestäkin voi päätellä että homma kolahti sata prosenttisesti allekirjoittaneeseen...;)

Kurssille hommasin siis peltiaihioita todellisilta peltispesialisteilta. Tämän aihion on nimittäin luonut Seppäsen Esa-Masa, johon insinööri-Harju on antanut "kevyen kosketuksen" joten kyseessä ei voi olla kuin onnistunut aihio. Totta puhuakseen tämä pelti ei ollut uusi tuttavuus vaan todistettavasti toimivaksi todettu joten hommasinkin näitä reilusti ja voin suositella muillekkin "rakentelijoille" loistavaksi aihioiksi!

Valmiita peltejä on valmistunut jo jonkin verran ja tulipa yhdellä noista viikko sitten melkein kutosen hauki ja pienempää haakea niin että hävettää...;)

Joo sainpa juuri nyt inspiraation lähteä viimeistelemään peltiaihioita varastoon joten se moro...

Uusi terapia-allas...

Heh tänään löysimmä sellaisen haukipaikan että oksat pois. Kyseessä on vanha hyvä haukipaikka kotokylillä mutta jostain syystä siellä ei ole tullut käytyä sitten vuoden 2005 kesän.

Aamu alkoi kohtalaisen räväkästi Troplanin Antin kanssa kun kepittelimme ekalle tunnille 19 haukea kyytiin. Samaista tahtia olisi riittänyt ties kuin kauan mutta päätimme jatkaa matkaa sitä isoa etsiskellen kun sitä ei tuntunut siitä kohdin löytyvän...

Seuraava tunti oli sitten parin hauen mittainen mutta pienellä taktiikan muutoksella kolmannella tunnilla räjähti "pankki" käsiin. Haukea siis hyvän kokoista haukea tuli niin että siimat soi ja paukkuipa tuo maaginen ison kalan kriteerin rajakin kerran ja itse asiassa kolme saman koko luokan ellei jopa isommat onnistuimme jostain syystä sössimään totaallisesti. Hävettää tunnustaa mutta empä muista milloin viimeksi oon siimatkin saannut poikki kalan kanssa...PRKL.

Haukimiehenä täytyy kyl tunnustaa että joskus oon saannut muka hyvin haukea mut tänään saatu saldo menee kärkeen varsinkin jos suhteutetamme päivän 5,5 tunnin uisteluajan täydeksi kahdeksan tunnin työpäiväksi. Niin ja iroonisinta tuossa sekin että pelipaikoilla oltiin vain neljä tuntia...

Jäitkö miettimään että paljon ne poijat saikaan haukea???

Lopullista saldoa en ilkeä kertoa mutta sen kerron että satkut paukkui paljon paljon ennen loppua...HI!

Ensi kevään kalapaikkoja etsiskelemässä...

Juu luit aivan oikein otsikon! Tässä vaihessa kautta kannattaa tsekkailla ensi kauden kevään hauen kutupaikat valmiiksi kun kesän kasvaneet kaislikot on saavuttanut huippunsa ja näin ollen pystyy hahmottaa missä kohtaa on sitä "väljempää" vettä metrin vedessä eikä sitä pinnan alaista ruovikkoa johon uistimet aina sotkeutuu. Joka keväinen ongelma on ollut juuri nuo isot kaislikot jotka on talven jäliltä kaatunut pois tai ovat juuri ja juuri pinnan alla piilossa haittaamassa tehokasta pyyntiä...

Ensi keväänä aloitan nimittäin uuden harrastuksen vetouistelun rinnalla. Monena keväänä oon yrittänyt saada sitä isoa kutuhaukea mutta lähes tuloksetta niimpä aattelin polkaista alulle uuden alue valtauksen ja siirtyä puhtaasti jerkki puolelle. Alkuhan menee tietysti opetellessa ja harjoitellessa mutta into ei lopu allekirjoittaneesta sen takaan ja alleviivaan...

Kuvan kaksi hahmoa tullaan näkemään tulevana keväänä uudestaan näillä mestoilla mutta jerkkivehkeiden kanssa...

Illan kauneimman ruskahauen jigitteli Antti...

No eihän tämä ilta mennyt kuiteskaan ihan ajeluksi Antin kanssa kuten yllä olevasta kuvasta huomasit. Kameroiden ohella mukana oli jigivavat joilla kopaistiin haukea muutamin pistoheitoin...

Se vavallinen tarina...

Viime jouluna sain joululahjaksi "se vavallinen tarina" kirjan joka kertoo perhokalastuksesta tai itse asiassa perhokalastajan vaimon kokemuksin millaista on olla perhokalastajan vaimona...

Kyseinen kirja on ihan lukemisen arvoinen ja varsinkin tämä kirja oli erittäin hyvä kun oma kulta oli fiksannut sen vetouistelusta kertovaksi ja tietenkin omasta näkökulmasta katsottuna.
Kirjassa oli todella paljon hauskoja muutoksia ja tietysti paljon sellaisia kirjoituksia mistä en todellakaan voi olla otettu vaan paremminkin häpeissäni mutta yhteiselomme on kestänyt nämäkin "munaukset" jo seitsemän kesän verran joten kaitpa sitä uskoltaa jo julkaista tällaisenkin jutun.
Seuraavassa muutama kuvatus kirjasta millaisia sovelluksia siellä oli ja kerrottakoon että tämä blogikirjoitus kannattaa lukea loppuun asti...;)

Emännän näkemys Sinttivinttureista...

Kirjassa oli paljon tällaisia kuvatuksia jotka oli fiksattu vetouisteluun liittyväksi tai sitten muuten vain koskettavaksi...HI!

Myös teksti osiot oli fiksattu uuteen ilmeeseen. Paikoin teksteissä oli selviä vihjailuja miun tekemisistä tai sitten jotain pitäisi joillekkin asioille tehdä...;)

Tämä kirjoitus on tarkoitettu omalle kullalle: En tiedä onko tämä normaali tapa kosia koska aika moni kerkiää lukea tämän ennen kuin sie huomaat kirjoitukseni tai kuulet asiasta facebookista koska julkaisen tämän linkin sinne. Joka tapauksessa mie oon suunnitellut tätä pitkään ja päädyin tällaiseen ratkaisuun jotta tämä tulisi todellisena yllätyksenä eikä minnään perinteisenä polvistumisena sitä paitsi oon päivän vesillä niin saat rauhassa aikaa miettiä haluatko jatkaa "kesäleskenä" jatkossakin...HI!

11.11.11 on siis se päivä joten tuletko Saara vetouistelijan vaimoksi?