torstai 1. lokakuuta 2015

Sieltä täältä jottain...

Kalaisa syyskuu on viimein taputeltu ja edessä häämöttää haasteellinen lokakuu. Mitä syyskuun loppu puolella sitten tapahtuikin on luettavissa lyhyesti ja ytimekkäästi kuvien alla kerrottuna. Tässä vaiheessa onkin ehkä syytä pyydellä anteeksi hieman provosoivista jutuista kun joillekkin tuntuu olevan hyvinkin herkkää lukea toisten onnistumiset mutta sitä se elämä on jos joku onnistuu toinen kokee suurta vääryyttä asiaan ja auta armias kun mie epäonnistun niin on teillä hauskaa. Todisteena voinkin heittää että kaikki itku päivitykset tässä että tuolla Sinttivintturit blogissa on ehdottomasti luetuimpia juttuja. Koittakaa nyt jaksaa ja kestää edes tämä pieni onnistuminen kun tilastojen varjossa kohta pitäisi taas jyrähtää jottain ei niin mukavaa miulle vaan teille jottain todellista ilon aihetta...;)

Meidän kylän tuulastaja specialisti Lukka lähti yksi päivä kyytiin hakemaan ennätyskalaa. Kohtuu helppo suoritus nimimerkillä Sinttivintturin matkassa...:D

Hieman erilaiset näkymät vesiltä katsottuna? Ei ole koskematonta metsää kuten Lentualla, ei harjukangasta, eikä suota tai vastaavaa luonnon omaa tuotantoa vaan ihan oikeata ihmisen aikaan saannosta suorastaan kiehtovan kaunista korkea seinäistä taidon näytettä vanahan ajan rakentamisesta. Kuvassa Kajaanintehtaan "vanhatehdas" vuodelta puukko ja nahkavyö...

Joitamia vuosia sitten oli Jämsässä SM vetouistelukisat ja tuolloin luonnollisesti treenasin poikien kanssa viikon verran kisaan ja sattuipa tuolloin keskiviikko iltana olemaan paikallinen iltauistelukisa. Tieten moiseen osallistuin ihan treenin kannalta ja olipa muuten yksi erilaisemmista kokemuksista kun uistelin tuolloin aivan Kaipolan tehtaan rantaa saaden hyviä haukia runsaasti. Moinen reissu onkin monesti pyörinyt mielessä että mitenkäköhän Kajaanin tehtaan nurkilla mahtaa kala syödä...

...Ja jollain lailla se söikin muttei missään nimessä niin hyvin kun Kaipolassa. Kalustoa luonnollisesti meni ihan kohtuudella kun alueella on ties kuin paljon uppotukkeja ym kivaa ja ehdottomasti mainitsemisen arvoinen löytö oli se betonipaasi minkä päällä jonkun aikaa kelluttiin...HI!

Hieman etäämmällä tehtaasta löytyi oikea terapiapaikka hauenmehtuuseen. Niin mitättömän näköinen monttu kartassa olikin aivan toisenlainen ja haukea monttu täynnä ja mikä parasta femmat paukkui vielä kirkkaasti rikki...

Tässä kuvassa ollaankin jo kaakana Sotkamosta Savon mualla. Täysin uusi mesta eikä muutenkaan "kilpatason kalustoa" moisella rapakolla monestikkaan ollut ja mikä parasta niin kunnon vonkaletta joka kevät rysissä ja verkoissa eli paikka onkin näin teoriassa oikea mummoluokan kasvattamo. Lähtökohdiltaan paikka olikin aika haasteellinen kun matalassa järvessä rannat ryönää täynnä ja hieman ulompana sitten niitä verkkokeppejä että ajolinjat oli väkisinkin haasteellisen työläät. Niin ja tieten aivan keskellä monttua pitkä verkkojata...PRKL! 

Nooh ensin kiertelimme aamupäivän Mertsin kanssa gps-linjoja saaden jo muutaman oikeen mukavan kokoisen paksun hauen ja puolen päivän jälkeen hyppäsi tapsa kyytiin kolmanneksi niin saimme hitusen tehoja hommaan. Nyt sain vain ajaa venettä ja poijat hämmensi vapoja tosin kerkesinhän mie väliin keulasäipistä päästelemään paksuja haukia irti...:D

Mittään mummoluokan haukia ei tällä reissulla jytkähtänyt kunnolla kiinni mutta mukavia reiluja femmoja ja tieten alle olevia tuli sen verran että paikan potenttiaali on sanomattakin selvä. Kerrankin järvi missä ei pieniä kalikoita tarvitse vedellä vaan rohkeesti isoja vetteen kun lähtee kuiteskin...:)

Ai miten niin sinnikästä täsmäuistelua? Järven toista monttua hinkattii niin että varmasti hauet iski lopuillaan silkkaan ärsytyksen maksimaallisen ärsytykseen...:D


Joo nyt taitaa mennä jokunen päivä latautuessa syyskuun lopun väännöistä ja lupailipa muutenkin syysmyräkän eli hyviä pirttipäiviä rästihommiin... Hmm...
Mitäs sitten kun keli korjaantuu?
Suottaapi jossain päin rupeli taasen pyörähtää ja ehkä jotain kerrottavaakin löytyä...