perjantai 20. toukokuuta 2016

Kauden 2K16 alkua...

Varrella virran siis tenetinvirralla alkoi perinteisesti uistelukausi. Näillä nurkilla tuo piinaavan pitkä talvi on päästy selättämään uistelujen merkeissä aika pitkälti päivän, pari ennen vappua mutta tänä vuonna päästiin vesille jo 23 huhtikuuta.
Järvethän oli luonnollisesti tuohon aikaan tukevasti jäässä ja taisipa vielä pilkkikisojakin lähi tienoilla olla mutta onneksi tämän tenetinvirran kovat virtaamat pitää huolen että Sotkamon ja Vuokatin välinen muutaman kilometrin mittainen kapea salmi aukeaa jo monesti maaliskuun puolella.
On muuten melko tympiää katsella avonnaista salmea kuukauden päivät kun vesille kuitenkaan pääse syystä että juoksutus vesistöissä vedenpinta on tuolloin niin alhainen että rannat on liian jyrkkiä soutuveneenkään laskuun ja ompa itse veneluiskalla hiihtolatukin haittaamassa harrastustoimintaa tai sitten oon yksinkertaisesti liian hätäinen???

Kauden avaus reissusta tulikin sitten aika legendaarinen kun Mika "Mertsi" Meriläisen kanssa lähdettiin tekemään kaluston testireissua. Ensin ajettiin tietty virralta niin ylös Pirttijärven puolelle että saatiin se pakollinen facebook päivitys pilkkimiehille. Seuraavaksi katseltiin sopivaa rakoa jäiden seasta missä nyt jotenkin pystyisi uistelemaan.
Uistimia laskiessa iski jo ensimmäinen haaki mutta se irtosi kun kameraa rupesi hamuamaan. Seuraava hauki iski melko pian ja se on tieten ikuistettu kauden avauskalaksi!


Niin terveisiä vaan pilkkimiehille...:D

Eipä kauan nokka tuhissut kun se ensimmäinen haaki kyydissä...

Poikkeuksellisen haasteelliset olosuhteet jäiden suhteen johtui tieten aikaisesta ajan kohdasta ja väkisinkin homma nauratti kun sivuplaanari törmäili jäälauttoihin venhosta puhumatta mutta poukkoillu kannatti. Alla kuvatus mistä oon niin ylpeä ettei mittään järkeä!!!

Oisikohan ollut kymmennes haaki ja puntari kunnon testiin. Saaliina se elämäni ensimmäinen mätikymppi mitä oon yrittänyt jo hemmetin monta vuotta mitä ihmeemmissä paikoissa. Jotenkin hyvinkin iroonista että moinen virstapylväs tuli sittenkin ihan omilta vesiltä...:D 
Painoa muuten 11,64kg eli ilman mätilastiakin kymppikerholainen  ja kerrottakoon että ensi keväänä tuo mamma painaa kilon enemmän...;)

Mertsin tyylittelyä...

Joka keväinen jääkelkkailu kuva...:D

Omalla kylällä mätihaaki sesonkia riitti oikein useita päiviä mutta mummoluokan mammat loisti tehokkaasti poissa olollaan. Kuvassa Sinttivinttureiden Makke ja metrinen röllykkä...

Oman kylän kevät sesonki jäi tänä vuonna hieman vajaaksi kun aloitin kesäloman. Juu-u luit oikein mutta miepä poika tein sellaisen peliliikkeen mikä juonti melko lailla vuoden takaiseen piikitykseen!
Viime keväänä vieraillimme Sinttivinttureina Vedenjakaja cupin avauskisassa ja kyseinen kisa jos mikkään on vanha kunnon haakikisa. Tuolloin oli tarkoitus tehdä pieni treenireissu kisaan mutta Pajeron perkele päätti pittää odottamattoman kesäloman eli treenit jäi treenaamatta ja kisaan mentiin ns. kylmänä.

Lopputuloshan oli odotettavissa että kaakana oltiin kärestä kun tyhjää puoli päivää vedettiin. Nooh eihän tuo mittään jos tyhjää vedettään kun sekin kuuluu ihan uisteleluun ainakin miulla mutta kun moni irvileuka tieten irvisteli että siunhan "pittäis mukavas" hauen pyynnistä jottain osata... %&"p=£#+@# (lue julkaisu kelvotonta)

Aattelin tuolloin että katotaampa ensi vuonna mistä se kana pissii...

Kesäloman ensimmäinen päivä maanantai alkoikin aamulla varhain aika hauskasti saavuttuamme kohteeseen. Järvi oli jäässä ja sataman sulalla alueella joutsenia kymmeniä ja kymmeniä nauramassa meille kovaan ääneen. Päivän sääennuste lupaili lämmintä tuulista päivää elikkä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toivoa järvelle aukenevan isompaa reikää päivän uisteluun.
Venho vesille ja vesakoiden laidoille kutuhaakea ettimään...

Aamupäivän seikkailu jäiden seassa tuotti aika ajoin oikein mukavia röllyköitä ja puolilta päivin tarkemmin ottaen kello 12.10 vapautui tuulen myötä järvi jäistä. 100% varmasti voin kertoa että olimme taatusti ensimmäiset vetouistelijat järvellä...HI!

Joskus miulle on mainittu kuvien horisontin olleen jonnekkin päin kallellaan mutta ossaa ne näköjään muutkin ottaa kallistus kuvia...;)
Jos en nyt väärin muista niin tämänkin kuvan ottoaikaan oli hitusen sesonki. Haakipaikalla ei monestikkaan kerkiä paljoa kameraa tällätä jos ottaa esillekkään...

Keskiviikon miehistössä hääräsi Mertsi ja Jykke-pappa. Tunnollisena kalamiehinä maksamme aina kalastusluvat ennen kuin aloitamme harrastuksen. Mertsi veivaa jo haakea treenatuilta gps-merkeiltä kun toinen taistelee nettiyhteyksien kanssa...:D

Nälkäisiä on nämä mummoluokan hauet kun mahassa "perus mökkikalastajan" saalis ja vielä lisää ahnehtivat!

Elämäni kevät jos en paremmin sanoisi. Toinen toistaan parempia haukia ja koko ajan hajulla miten kala palaili kudulta, mikä väri pelaa milloinkin ja kaikkein tärkeintä oli löytää ne karkeamman hauen syönnös spotit. Noita spotti pisteitä tuli pitkin viikkoa hipaistua pönökalan toivossa kuitenkin niin ettei muut huomaa...;)

 Kisaviikon torstaina kyydissäni piipahti Nilsun mies Jari Kostamo poikansa kanssa.  Jarin kanssa kalassa on poikinut aina jottain mukavaa kuten tälläkin kertaa. Perästä kuuluu ja siitä luonnollisesti hieman tuonempana...
No tuo tulevaisuuden lehtijuttu ei nyt missään tarkoituksessa ollut mikkään kohokohta vaan se että pääsin Jarin myötä tutustumaan uuden Nils Master kuvion myötä niihin salaisiin protoihin! Päivä menikin oikein mainiosti uittaen vain noita nilsun salaisia onkia ja ajellessa lisää gps merkkejä kaloille. Tuo päivä oli muutenkin miulle suurta oppia pohjois Suomen kilpakollegalta. Melko monta uutta kikkaa ja noita kikkoja kun soveltaa omiin tekniikoihin uistella niin ehdottomasti antoisa päivä!

 Jarin poika Samuli toimi tuon nilsupäivän ykkös keppitäjänä. Eipä paljoa poika huilaamaan päässyt kun kolmen ukon edestä haakea kepitti 100% varmuudella ylös!
Kuvassakin pikainen hymykuva kalan kanssa ja vapa mutkalla seuraavaa veivaa...:D

Lopputulos oli sitten niin huikee että itkuaan piti ison miehen piätellä! Tällä kertaa kolikko pyörähti näin päin mutta entä jos kolikko olisi pyörärähtänyt toisin päin? Toisin sanoen karkeamman hauen onkiminen kisoissa on suorasta katastrofaalinen taktiikka mutta nyt se kannatti kun kisakalojen keskipaino kolme kiloa...:)

Yksinhän noita en tietenkään saannut kun Silvanin Marko ja Hyvösen Janne toi vielä kisaan rautaisen ammattitaitonsa mukaan! Kiitos poijat, kiitokset myös Mertsille, Jykke-papalle, Kostamoille ja ennen kaikkea omalle kullalle ymmärtämisestä että kuudelta se aamulla lähti kottoo ja illalla kahdeksan jälkeen nälkäsenä kottiutui ja taisipa yksi iltama mennä veneremontissa myöhempään...

Niin herkutellaampa hitusen ajatuksella jos Ahti olisi tuossa kisassa pyllistänyt?
Kisa-aamuna valtaosa porukasta tuli kyselemään että oonko oikeasti koko viikon treenannut? Tuolloin tieten tuumasin kaikille kyselijöille pirruuttani että tiistaina en ollut järvellä kun rouva järjesti puutarhan hoitopäivän...:D
Jälkikäteen mietittynä tuo lause olisi kuitenkin pitänyt jättää sanomatta. Tuolloin ja nyt moni aattelee että on perkele "pollee" heppu Sotkamosta, toivottavasti epäonnistuu jne. En mie tuota tieten "sillä silmällä" sanonut olin vain suorasanainen ja tieten rehellinen. Oikeesti viikonhan mie siel kuljin tiistaita lukuunottamatta.
Hampaat irvessä niin täysillä kuin aikainen vain voi tehdä onnistumisen eteen kuitenkin takatalven veroinen pelko epäonnistumisesta kuiskaili aika aidosti kisan aikana kun vierus venekunnat kepitti kaloja ja meillä ei luonnollisesti nykässyt mutta kun nykäsi niin kalojen koolla yritettiin mukamas kompensoida.

Kiistämättä panostukseni tähän kisaan oli poikkeuksellisen kaamea mutta kun jonkun asian otan työnalle niin se tulee tehtyä sitten täysillä. Näin jälkikäteen mietittynä moisella panostusasteella mitaten epäonnistuminen olisi ollut vähintään kohtuutonta itsesääliä loppukesän ja kilpakumppaneiden vahingoniloa seuraavat kaksi kesää mutta onneksi vaivan palkaksi sain parin päivän hymyn, valehtelen kolmen päivän...HI!

Lisää juttua Sinttivintturit blogissa.
Vedenjakaja cupin sivuilla.

Jooh se siitä onnistumisesta. Lunta on tullut tupaan ihan komiasti tuon kisan ja tämän julkaisu välisenä aikana ja kirjoittelen niistä kunhan ehdin. Nyt ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia seikkailuja...

lauantai 14. toukokuuta 2016

Päivä Kalkkisilla...

Voi elämän kevät!!!

Kutsu Nils Masterin tuotetestaajaksi on varmasti jokaisen pikku pojan unelma pesti? Pelkkä ajatuskin yhdestä mailman tunnetuimmasta "kuvan" valmistajasta pistää jo meikä poijat miettelijääksi mutta sisäpiiriin pääsy se vasta pöljän pojan sekaisin pistääkin...:D

"Legendaariset Nils Master ja Bete jo vuodesta 1963"
Finlandia Uistin Oy perustettiin vuonna 1963, jolloin veljekset Hannu ja Kalevi Kangas kehittelivät Nils Master tuotemerkit. Uistimien kehittely jatkuu edelleen. 1978 Legendaariset uistimet saivat seurakseen myös ruotsalaisen Tage Tysklind'in vuonna 1940 luvulla kehittelemän Bete tuotemerkin. Huolellisen kehitystyön tuloksena uistimiin on syntynyt monenlaisiin vesiin sopivat värit ja uinti. Tästä todisteena se, että Finlandia Uistimen merkit ovat vuodesta toiseen ennätyskalarekistereiden kärjessä, oli sitten kyse hauen tai ahvenen kalastuksesta.

Esittely tekstin varmasti luitkin ja kyseessähän on Finlandia uistin eikä pelkkä Nils Master mutta eipä kankaan veljekset arvanneet reippaat 50 vuotta sitten mimmonen brändituote tuli kaarnasta vuolastua?
Käsittämätömän historian omaava tuotemerkki tekee edelleen sellaista jälkeä kalavesillä että me kaikki kalastajat kirjoitamme tietämättämme edelleen historiaa tulevaisuuteen!!

Heh.. Tulipas äskeinen lause jostain takaraivon syövereistä mutta tarkemmin miettien näinhän se muuten on. Omia vanhoja blogijuttuja tulee joskus luettua niin onhan sitä itsellekkin kertynyt aika liikuttavia tapahtumia kohtuullisen paljon lyhkäsen historian aikana. Ilokseni oon saannut kokea Uistelukisoissa onnistumisia Sinttivinttureiden myötä useimpien cup-voittojen veroisesti, saannut joitaman vonkaleen, saannut tarjota nuorille että merkittäville persoonille kalastuselämyksiä ym. Mutta entä jos historiaa voisi lueskella nilsun verran taakse päin? Tarinaa riittäisi varmasti raamatun verran. Se että olisiko se ketään kiinnostavaa niin ei varmasti ja jos vielä verrataan Nils Masterin historiaan niin jäljessä ollaan reippaat 50 vuotta...:D

Vuodesta 1974 on Nils Masterin toimipaikkana toiminut poikain vanha koulu. 

Päivä Kalkkisilla siis siellä missä Kankaan veljekset Hannu ja Kalevi aloitti vaappuhommat oli tosiaan kokemuksena jotain... Jotain jäätävän ikimuistoista!

Pelkkä pihaan tulo loi jo pitkän perinteen tunteen ja sisälle mennessä tämä perheyritys otti lämpimästi Kostamon Jarin johdattamana vastaan. Alkuunhan moinen tapaaminen tieten jännitti pirusti mutta melko pian sain huomata että täällähän on oikein kotoinen ilmapiiri ja hetki tuosta oikein hätkähdin juttelevani itse Hannu Kankaan kanssa kalajuttuja.

Kahvittelujen ja alku porinoiden jälkeen pääsin Hannun ja Jarin kanssa tutustumaan nilsun tuotantotiloihin. Hannu kertoili samalla historian havinaa vanhasta koulustaan missä mikäkin tuolloin oli ja mitä missäkin tehty ja tieten nyt näin livenä missä mikäkin työvaihde tehdään. Voinkin rehellisesti tunnustaa että olin suoraan sanottuna taivaissa tuolloin. Vaappuja vilisi silmissä tuhansia ja tuhansia mitä erilaisimpia, kokoisia, värejä, protoja ja tieten historian havinoiden myötä kalikkaa alkuajoilta aina tämän päivän lakan tuoksuisiin myyntimalleihin...

Voih... Kaikkea en tietenkään voi kertoa kun joidenkin julkaisu odottaa kesää ihanaa...

Eipä voi muuta tuumata että kateeksi käy Jarin työpaikkaa...;)

Koulun seinillä oli paljon hienoja tauluja nilsun historiasta ja tässä yksi mieleen painuvimmista...

Nooh tehdas kierroksen jälkeen mentiinkin sitten vielä syvemmälle nilsun historiaan kun pääsin käymään Hannun mökillä, siis siellä pyhimmässä paikassa missä se ensimmäinen Nils Master sai alkunsa. Matkalla mökille sain kuulla tarinaa ensimmäisestä amerikan sopimuksesta kuinka kaikki sai alkunsa. Poikain ensimmäinen tilaus oisi kelle tahansa tämäkin päivän toimijalle ja tämän päivän koneille käytännössä katsoen tekemätön paikka mutta niin vaan Kankaan veljekset suoriutui. Viikon ihmettelyn jälkeen kotitiluksille tilattiin   korkee laitainen auto hakemaan elukat navetasta pois ja tilalle rakennettiin vaappupaja jossa puoli kyllää vuoleskeli kaarnasta vaappuja tieten vielä vuorossa.

Tätä kuvaa kun oon katsellut tovin ja toisenkin miettien mitä mie tähän kertoisin niin ensimmäisen kerran en oikeesti keksi oikeita sanoja kuvaamaan tunnetta hetkestä että sen arvoisesta paikasta... 
Hannu Kangas ja se mänty minkä kaarnasta ensimmäinen Nils Master sai alkunsa!

Tämä nilsun tarina kokonaisuudessaan jos mikkään pitäisi dokumentoida telkkariin. Niin paljon asiaa ja hauskoja sattumia että nauraakkin saisi. Toki kaikkihan tietää Nils Masterin tarinan mutta se syvin tarina on taatusti monella pimennossa ja se pitäisi oikeesti tuoda julki. Minua ainakin liikutti kuunnella perheyrityksen toiminnasta ja sen näkeminen livenä se vasta pistikin arvostamaan. Esimerkkinä voisi kertoa että ihan oikiasti joka ikinen uistin koeuitetaan huolella ja joka ikinen on lujuudelta tyyliin "bulledproof" ennen kuin se paketoidaan myyntiin. Valitettavasti tämän päivän markkinat on pullollaan erilaisia muovivaappuja mitä ei koeuiteta. Jaa miksikö? No siksi että edes vaapun valmistajakaan ei saa niitä uimaan surkeasta laadusta johtuen mutta halvalla kun myydään massaa niin valmistaja vain toivoo että jospa joku toimisi?

Moiset toimijat pilaakin sitten pitkäänkin alalla olleiden mainetta mutta onneksi Suomalaista laadukasta käsityötä arvostetaan edelleen!

Pakko kertoa vielä loppuun että onhan se melko liikuttavaa kuunnella 75-vuotiaan tarinointia vanhoista ajoista ja tieten tämän päivän toiminnasta. Se aitous paistaa silmäkulmassa pienenä kyyneleenä ja tuon huomattua sitä pölöjäkin poika osaa olla sitten hiljaa ja kuunnella haartaasti!!!

PS. Toivottavasti saamme Sinttivinttureina jotain tämän kuvion myötä aikaiseksi mutta mitä aika näyttää...;)

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Sinttivinttureiden avauskisa...

Käy kurkkaa Sinttivintturit venekuntamme blogi tästä!