perjantai 18. syyskuuta 2015

Hauki överit?

Oikeesti nyt jo hävettää kun koko ajan saa kirjoitella hurjemmista ja hurjemmista haukireissuista ikkään. Toisaalta vaikia kesä kääntyi viimein syksyksi ja miekin oon nyt päässyt vuoro vapaiden puitteissa kyllä niin nappikeliin vetämään että pöljällekkin poijalle sattuu näitä vahinkoja!

Eilessä päivänä kävimmä Mertsin kanssa suorittamassa taasen sellaisen reissun että otsikko ei ole miun mittapuissa yhtään liijoteltu päinvastoin niin osuva että hetken verran oli vaan pakko istua penkillä hyvinkin liikuttuneessa tilassa. Isollakin miehellä on tunteensa eikä niitä pidä piilotella vaan niistä pittää naattia hetken verran tässä tapauksessa sen verran että kymmenen vavan viimeinenkin onki taipui merkiksi hauki...

Mietinkin juuri että mitenkä mie tämän voisin oikein nätisti kertoa mutta siihen ei taida löytyä oikeita sanoja enkä kyllä kaikkea voikaan kirjoittaa syystä että parta tulee taatusti pärisemään tietyissä tahoissa kun tämäkin pakinan tulee pitkän ajan blogilaskuri keskiarvojen mukaan lukemaan enemmän kuin 500 henkilöä pelkästään pariin päivään. Joo kyllä luit kävijämäärät oikein ja lisäksi on myös toinen blogi Sinttivintturit venekunnalle jossa päivitys tiheydestä johtuen on ollut vähemmän kävijöitä mutta paljon sielläkin lukemassa näitä samaisia jorinoita!

HELVETIN ISO KIITOS kaikille lukijoille että jaksatte seurata näitä pakinoita vaikka verbaalisesti tahi kieliopillisesti mitattuna kyseessä onkin täyttä kuraa...HI!
Niin ja muistakaapa käydä kurkistamassa Sinttivinttureiden facebookki sivuja joilla edustamme reilun 500 tykkääjän voimin ja tykkäämällä meistä saat uusimmat päivitykset heti tuoreelta luettavaksi!

Niin joo takaisin eiliseen reissuun. Kyseessä oli ehkä elämäni toistaiseksi paras haukireissu tai ainakin top5 reissu kun näitä on niin vaikia vertailla. Millaiset kriteerit noille reissuille pitää sitten löytyä niin kymppihän pitää tietty mennä rikki joskus mennyt kaksikin, Femmoja pitää löytyä enemmän kuin neljä, massaa kolmen numeron verran ja ja ja...

Eilisen reissun kriteerit oli tieten kaksinumeroinen jurassic pike, yhdeksän yli femmaa (hemmetin reiluja) ja massaa... Hmm... Parempi etten tätä suoraan kerro mutta mediassa on joskus vilahtanut hieman kyseenalainen lukema ja sen myötä melko painava lempinimi...;)

Kohtuu hauska tilanne kuva hetkestä jolloin yksi päivän "pönökaloista" päättää ruveta leikkimään lentäjän poikaa. Harmi kun en siitä hetkestä saanut kuvaa ja vielä suurempi harmi kun päivän suurin päätti hypätä koko pituudeltaan ilmaan viiden metrin päässä venhosta. Videokuvana tuo hetki olisi taatusti kulkeutunut vähintään "Nils masterssin" mainospätkiin...:D

Voiko hauenpyynnissä tulla viileään aikaan hiki? Voi todellakin tulla eikä kyseessä ole puhtaasti pukeutumis kysymys! Kuvassakin haavissa roikkuu edellisen ison kalan haavauksen jäljiltä uistin ja kolme pitäisi vielä haavita...HI! 
Kerrottakoon että 11 minuutin sisään oli kiinni +30 kiloa haukea pelkästään neljällä yksilöllä ja tuohon muut tietty päälle. Mistäköhän blogin otsikko sitten peräisinkään???

Facebookkiin eilen kulkeutui hitusen huono kuva "jurassic pikesta" mutta tässäpä oisi parempi, hieman järisyttävämmän kokoinen..
Juuri sellaisena kuin kaksi numeroisen kuuluukin näyttää...

Sylin täydeltä rakkautta ja voimavaroja...

Niin ja kävimmä myös matalassa ihmettelemässä kuinka hurjalla otilla sielläkin kala oli. Kuvaa kun katselee tarkemmin niin samassa uistimessa on kaksi haukea!!


PS.Tänään vietän kyllä pirttipäivän kylläisenä sormet haavoilla ja sitten käyn työhentelemässä neljä iltavuoroa ja sitten suottaa rupeli taasen pyörähtää...

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Tapsan tahdit...

Hieman erilainen kalapäivä tuli tässä taannoin koettua kun hyppäsimme Mertsin kanssa kerrankin valmiille apajalle kollegan kyyditettäväksi. Normaalisti omalla kalustolla liikkuvana olo oli nyt kuin turistilla konsanaan kun mukana vain eväät ja kamppeet...

Esittelyssä onkin nyt Kiuruveteläinen haukiguru nimeltään Tapani Blomberg. Mies johon tutustuin viime syksynä ensimmäisen kerran ja tuon jälkeen onkin "suomut lennelly" riittämiin asti mutta ensimmäisen kerran olimma samassa venhossa. Herrasmiehinä otimme vierailijoinna miehistön roolin ja kuuntelimme mitä kippari Tapani ohjeistaa jotta saisimme tehoja hommaan. Tieto kun oli kalapaikasta ja miehen osaamisesta niin mikäpä tuossa touhuta kun ei tarttee ite hakata päätä seinään... Naattia vain...:D

 Silver Hawk 540ht on Tapanin nykyinen vene ja kiistämättä yksi markkinoiden parhaimpia uisteluvene runkoja. Tilaa on työhennellä  ja katetta suojaksi koko keulan osalta ja lisävarusteena löytyy pressua jos minkinlaista...

Eipä tätä selkä selfietä ottaessa ihan vielä tiennyt millainen päivä oli tulossa...

 Hassua mutta mikkään ei nosta fiilistä niin hyvin tappiin kuin jokipätkät! Jotenkin moiset tuo sellaisen mystisen tunteen kun ajelet kapeata jokea järven suuntaan ja odotat minkä mutkan takaa järven selkä aukiaa...

Aamuhan alkoikin oikein maittavasti tärppejä saaden ja pianpa pääsimme kärrylle hauen olevan hitusen huonolla syönnillä verrattuna Tapanin aiempaan reissuun. Nooh punnersimme kuitenkin kalikkaa järveen toivoen tärppien muuttuen kunnon otteihin ja hetken verran se ottikin kunnes päällemme vyöryi julmettu työtahti. Niille tietyille pisteille kun suuntasimme uudestaan ja uudestaan meinasi eväätkin jäädä syömättä...HI!

Alkuun toimimme tietty kipparin ohjeiden mukaan ottaen kaikki kalat ravinnoksi mutta parin tunnin jälkeen tulimma tulokseen että puolelle kylälle on nyt haakea suurin igloo pullollaan ja meillä Mertsin kanssa vajaa päivä? 
Jatkoimme siis CR pyynnillä niin että vieläkin sattuu...;)

Niin missä olimme taidan jättää nyt kertomatta mutta kerrottakoon että aikoinaan erälehden Tuiskusen Jari kirjoitti tästä järvestä otsikon tyyliin "sadan kilon haukijärvet" eikä tuo juttu mikään tuulesta tempaistu ollut vaikka jutun teon aikaan moista tulosta saanneetkaan kovasta kelistä johtuen mutta nyt kun keli oli kohdillaan ja kolme nälkäistä haukiukkoa venhossa oli tuloskin ruma suorastaan niin ruma etten yksinkertaisesti ilkeä kertoa mutta meidän tuolloinen reissu taisi sattua ajallisesti ison kalan suhteen pieleen kun mummoluokan hauet loisti poissaolollaan.

Joka tapauksessa tämä kyseinen järvi alkaa olla niitä viimeisiä rehellisiä haukijärviä jonne ei ole sitä kuhaa istutettu haittaamaan haukipopulaatiota. Haukea on järvessä todella hyvin ja osaavissa käsissä itseasiassa käsittämättömän paljon. Vaikka kyse onkin paratiisista miun silmin katsottuna niin päivän aikana vierellämme ollut venho sai vain kymmenkunta haukea kun meillä... Taisi lähteä viuhkasta kerta rämmäyksellä jo puolet tuosta ja niitä rämmäyksiä riitti!

Alunperin oli puhe että Tapani vain ajaa venettä ja me Mertsin kanssa veivataan haakea kyytiin mutta eihän sitä kaikkee mitenkään kerinnyt kahdestaan ottamaan...

Tapanihan kalastaa vain omilla vaapuilla. Nämä loordi vaaput on noilla nurkilla varsin tunnettu kampe ja syystäkin!

Tämä kuva on vallan mainio esimerkki "tapsan tahdeista" käjet solmussa ja vapoja mutkalla ympäri venettä...HI!

Tapani Blombergin tyylittelyä...

Kaikki hyvä loppuu aikanaan mutta vain tältä erää...;)

Hieno oli reissu ja paljon tuli taas opittua mikä taasen pistää pelottamaan ajatuksena sellaisen riiviön että pääkopan kovalevy on ollut jo tovin täynnä monenmoista tietoa niin mitäköhän tämäkin reissu sitten loppujen lopuksi formatoi???

perjantai 4. syyskuuta 2015

Rakkaudesta lajiin...

Mie oon aina ollut kaikki ruokainen musiikinkin suhteen ja joskus oikein huvittaa miten jotkut elämän onnistumiset pistää pääkopassa soimaan jonkun tietyn biisin vuorokaudeksi tahi useammaksi... Joskus pääkopassa on soinnut Black eyed peasen I got a feelingTuure Kilpeläisen ajatuksen voimalla, Gigi d'agostino i fly with you mutta kyllä eilisen onnistumisten jälkeen päässä soi väkisinkin mamban mikä muukaan kuin vielä on kesää jäljellä...:D

Edellisessä blogi juttusessa kirjoittelinkin syksyn saapuneen ja isojen haukien ajan alkaneen ja voi juma että alkoikin komiasti. Viileät yöt on paikoin pudottanut vesien lämpöä oikein roimasti ja mukavan korkia ilmanpaine jyrkässä laskussa jne. olevat taivaan merkit kun on kohdillaan voi reissusta tulla jotain aivan käsittämättömän unohtumatonta.

Eilisen aamunpäivän uhrasimme Mika "Mertsi" Meriläisen kanssa uusien hauki kamppeiden koeuittoon ja muutenkin testailluun. Onnistuneet investoinnit toi tietty kalaa oikein mukavasti mutta ne isommat hauet puuttui ja niimpä suuntasimme paukkuja moiseen eikä kauan mennytkään kun ensimmäinen mörökölli väänti Mertsin kanssa tiukkaa vääntöä mutta haaki voitti. Jonkun tovin myöhemmin miekin pääsin koettelemaan taitojani mutta kylmät kävi miullekin. Ihmeteltiin oikein moneen otteeseen mikä hemmetti on pielessä kun kalaa karkasi koko ajan varsinkin isommat tuntui lähes naureskelevan meidän himmeleille..:(

Suurempia säätöjä emme kuitenkaan tehneet vaan toivoimme vain kellon pelastavan ja pelastihan se kun puoli päivä koitti. PIUH... Viuhkassa oli sellainen lähtö ettei pöljemmällekään jäänyt epäselvää mikä sen teki. Molemmat halusi vain kiertää vastuuta epäonnistuneisiin kepityksiin liittyen...:D

Miunhan se lopulta piti ottaa vapiseviin kätösiin kun puoleltani rämähti. Iso haakihan sieltä tuli melko pian perälaudan tuntumaan ja pyörähtipä piru sen verran inhoittavasti näytillä että nähtiin julmetun kokoinen pää ja uistin oikeassa poskessa ulkopuolelta kiinni. Huh huijaa että tuon jälkeen rupesikin jännittämään että eihän tuota voi saada edes ylös...
Heti tuon huokaisun jälkeen haaki lähti vauhdilla taakse päin sellaisella vauhdilla etten oo ikkään moista kokenut. Okuman mittarikelassa vain numerot vilisi ja pysähtyi vasta 147 feetin kohdilla (jalkamittari 30cm/feet). Liekkö sydänkään lyönnyt yhtään iskua syöksyn jälkeen saati siinä välissä kun sain kalan pumpattua melkein haaviin asti mutta mitä sitä kun mittarin luvut oli hetkessä taas sadan viiden kympin huitteilla. Paniikin omaisia muisti kuvia tuon jälkeen on kalan uinneen vuoroin molempien plaanareiden tuntumassa ja menipä tuo kerran vielä venhostakin ohi vaikka uistelimmille koko ajan eteenpäin...

Tämä kuva löytyikin jo eilessä iltana "double selfie lookkina" facebookista...

Ehdottomasti elämäni mahtavin väsytystaistelu ison hauen kanssa. Kala tuli metrin vedeltä joten alas päin se ei päässyt missään vaiheessa niin kuin normaalisti tapahtuu joten ihmekkös tuo että rulla huusi moneen otteeseen tosin oli jarrukin tavanomaista löysemmällä uistimen sijoitus paikasta johtuen. Tämmöinen mummoluokan haaki oikoo vittuilematta 2/0 koukutkin tiukalla jarrulla joten olosuhteet huomioiden jännitystä piisasi koko rahalla...HI!

Olihan miulla lähtiessä oikein pestyt pesuaineelle tuoksuvat kamppeet mutta nyt ne onkin monien haukien limalla vesitiiviiksi suojatut Eau de hauki parfum tuoksuiset...:D

Hyvät vaimot, tyttöystävät, naiset jotka asuu kalastajan kanssa saman katon alla tämä kuva suunnattu puhtaasti teille! Ai miksikö? No ehkä kuvaa katsomalla hoksaatte kuinka iso asia aikaiselle miehelle voikaan joku kala olla??? Sairautta se ei taatusti ole vaan intohimoa jota sinnikkäästi harjoittamalla pääsee halailemaan korjattua satoa...HI!

Terveiset vaan täältäkin blogin puolelta omalle kullalle jotta saan harjoittaa tätä hienoa elämys harrastusta!

Säippäänkin pamahti mummoluokan haaki. Vieläkään en saannut sitä maagista kaksi numeroista rikki yli viisi metrisellä säippävavalla mutta lähellä on jo monesti käynyt...

Kaiken kaikkiaan saimme 7 yli femmaa joista sadan gramman pyöristyksellä laskettuna viisi oli yli seiskaa ja suurin kaksi numeroinen. Rehellisesti tunnustettuna tuosta on jo vaikea pistää jo paremmaksi ainakin itsellä mutta pelimiehethän pyytää joka reissu moisia mutta siinähän se tämän päivän taso kulkeekin eli treeniä Sami treeniä vain...;)

Ahti antaa ja Ahti ottaa sanotaan joten käyttäydymme tietty mahdollisimman varovaisesti isojen kanssa jotta saamme ne kasvamaan vieläkin isommiksi...

Isot kalat on aina elvytetty venhon kiertovesi sumpussa virkeiksi ja vasta sitten laskemme virkeenä kertomaan lajitovereille niitä legendaarisia "rapalan huoran" matkaan lähteneitä tarinoita...:D

Voih... Fiilikset on vielä niin tapissa että blogijuttunen on taatusti helvetin vaikeaa luettavaa ja taatusti "polleen leuhkaa" tekstiä mutta sallittakoon tämän kerran kun kerrankin nykäsee.. Jooko?

PS. Jospa näillä eväillä jaksaa nyt painaa yövuoro jakson ja sitten olisikin viisi vapaata tiedossa...:)