tiistai 29. heinäkuuta 2014

Mediapeliä...

 Kuva Sotkamolehdestä...

Joo aamusella kun suuntasin Mertsiä hakemaan kalaan niin heti autoon istuessaan hän kysyi että ootkos lukenut aamun Sotkamolehden? Mie siihen etten ole ja heti rupesi kiinnostamaan että kuinka iso haaki nyt on jollekkin noussut???
Mertsi kävikin pikaisesti hakemassa lehden että nyt siulta nauru pääsee ja pääsihän se kun toimittaja oli runoillut että oisin saanut haakea hoitokalastus mielessä 250 kiloa päivässä!!!

No ei suinkaan niin paljoa ja hitusen mietityttää/pelottaa kuin pahasti kylän ukot katselee minua seuraavan kerran kun tankille suuntaan kylän ainualle huoltsikalle?

Taidampa suunnata varmuuden vuoksi Vuokatin kylmäasemalle...HI!

 Siellähän se uusi lempinimi lukee tai no johan tuo Keski-Suomen kollega irvaili uudesta "varttitonnari Tervo" nimestä...:D

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Posti kulkee ja koirat räksyttää...

Ensimmäinen arkiaamu kuhakunkun jälkeen ja posti toi uutisia "kansaneläkelaitokselta". Suurempi taho oli ilmeisesti katsonut että pistetäämpä tuo Sami-poika takaisin "eläkkeelle" naatiskelemaan sitä hauenpyyntiä kun kisahommiin siitä ei todistettavasti enää ole mutta eipä korkiat tahot tiedäkkään kuinka itsepäinen rotu heillä onkaan vastassa...;)

 
Ylämäki, alamäki. Ylämäki, alamäki. Yhdessä kulkien. 
Ylämäki, alamäki. Ylämäki, alamäki. Löydämme rakkauden...  

Totta puhuakseen juuri tänä kesänä homma on ollut alusta asti jotenkin niin tahmeaa ettei siitä oikein tunnista itseään mitenkään. Persoonaltani olen mielestäni iloinen ja positiivinen mutta kaikki nuo ominaisuudet on puuttunut kokonaan kisoissa. Jostain syystä jo koitokseen lähtiessä sitä on ollut henkisesti vähän luovuttanut olo ja siitä ei tunnetusti hyvää seuraa... Kenenkään kohdalla...

Kilpauistelu on mielestäni viimeisen päälle tiimilaji jolloin toinen paikkaa toista jos sillä on homma hukassa mutta tänä kesänä homma on lähtenyt totaallisesti lapasesta itse kullakin myös miulla. Joku haluaa syvään, joku pintaan, joku uuteen paikkaan, joku eri uistimet jne.

Se ainua onnistuminen tälle kesää tuli juuri tuolloin kun saimme yhteistä aikaa kisatreeneihin. Löysimme selkeän taktiikan jossa pysyimme ja veneen sisäinen hierarkia pysyi selkeänä. Kukaan ei neuvonut toista ja kaikki päätökset yhteisiä ja ennen kaikkea yhdenmukaisina mutta moinenhan toteutuu vain hitsaamalla tiimiä kasaan olemalla yhdessä kalassa. Hitto vie jos se menisi aina noin niin mikäpä se onkia oisi mutta tuopa se onkin ollut meidän ongelma tänä kesänä kun allekirjoittanut on käytänössä yksikseen treenannut ja kisassa ollaan sitten porukassa hämmentämässä jokaiselle mieliksi taktiikoita ym. Ei muuten riitä venhon laidat kaikkien yhtäaikaisille egoille, ideoille ja loppu tuloksiahan oottekin saanut oikein naurulla seurata ja me... Ihmettelemme sitten hölmönä miten tässä taas näin kävi???

Onnistumisen nautinnot tuolla systeemillä on ollut ihan pienoisia hetkiä ja heti pian kaikki menee pieleen ja pakka totaallisen sekaisin jopa alta viiden minuutin. Moinen fiilis onkin sitten ollut vaikea kääntää edukseen varsinkin kun puuttuu vielä se rautainen kisahermo välivuosien jälkeen...

Ikuiset arvet jättävät välivuodet oli sen verta raskaita allekirjoittaneelle että lopetin reissutyötkin kesken täyden laukan kun ei vaan jaksanut sitäkään täysipainoisesti niin ei tämä seuraavakaan päätös ole oikeastaan mikkään iso päätös!

Tässä vaiheessa "elämääni" on yksinkertaisesti pakko viheltää peli poikki kisaillujen suhteen ettei vaan koko ukko luhistu taas kerran kun taivaan merkit niin kohdillaan. Joku tietty aattelee nyt että iso poika ruikuttaa tappioiden jälkeen että keskittyisi vain uistelemaan eikä mussuttasi mutta asiapa on kuulkaa niin että työ kaikki kilpakollegat ootte tänä päivänä yksinkertaisesti niin kovia ettei miun "kultavuosienkaan" kunto riittäisi teidän nykyiseen kunto tasoon. Että kaikki kunnia vaan teille arvon kollegat!!!

Ei voi kuin hämmästellä tulostasojen nousu käyrää kun ennen muunnoin riitti kölliä puntarilla 10 kiloa ja jos tuosta sait hitusen enemmän niin sait nauttia sellaisesta tittelistä kuin "jumalasta seuraava" mutta nykyään tuo määrä pitää kertoa vähintään kahdella ehkä kolmella niin vasta sitten ruvetaan samaan kohtuu pisteitä cuppia ajattelen. Tekisipä melkein mieli sanoa että kaikella menneisyyden tapahtumilla ja systeemillä saati meriiteillä ei ole enään mitään tekemistä nykymitassa. Varmaa on kuiteskin se että historiaa ei pyyhitä pois vaan sitä kirjoitetaan koko ajan lisää...

 ...Onneksi...HI!

Nooh yhdestä asiasta olen erityisen iloinen ja niin ylpeä että oikein silmät kostuu toistamiseen. Meidän nettisivujen kävijämäärät on ollut sellaisessa nousussa että HUPPA HEI Paltamolaisittain...Pelkästään  Kuhakunkku päivityksenkin kävi eka päivänä lukemassa +2200 lukijaa ilman mittään mainostusta minnekkään!!

Oikeastaan tälläiset lukijamäärät todistaa sen että Suomalaiset on loppujen lopuksi hyvin vahingon iloista kansaa kun selkeät piikit ajoittuu meidän ryssimiseen. Nyt herääkin suuri kysymys miten jatkossa käy kun niitä uutisia ei pitäisi hirveesti tulla ja tarinoiden painopiste tulee kaatumaan sinttivintturit blogista tänne kipparin pakinointeihin. Aika näyttää ja oikeastaan miulle ihan sama mitä tapahtuu kirjoitan edelleen itseni iloksi enkä niinkään muuta mieti...:)

Jos ihan oikiasti haluat lukea näitä lukihäröisiä kipparin pakinointeja jatkossa niin käy tykkäämässä Sinttivinttureita facebookissa!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Lapsen riemua...

Perhe Hakkaraiset eilisillan teemana. Serkkupoika Harri Hakkarainen ja poijat Oskari, kummipoikani Viljami sekä Eemeli vieraili kyydissä. Kovia erämiehiä ja tulevia kalamiehiä kaikki niin mikäpäs sen mukavampi tapa viettää iltaa kun aurinko paistoi ja lämmintä piisasi.

Nuasjärvellä oli paljon muitakin tuttuja vesillä ja todella koviakin kilpauistelu venekuntia näkyi tuon tuosta eli taitaa tulevat SM-kisat 2015 kiinnostaa jo mittavissa määrin porukkaa mutta onhan meillä päin mahtavat kalavedet kuten jo miljoona kertaa oon toistellut eikä tuo kala tunnu loppuvan sitten mitenkään. Päinvastoin koko ajan vaan tuntuu kalasaalis määrät kasvavan ja sehän ei haittaa?

Ei riemulla rajaa kun Hondalla ajaa...:D

Eilessä iltana kuha oli sen verta syvässä että se piti kaivaa puntilla ja sehän ei ollut ongelma. Kipparina sain ajella totuttuun tapaan vain venettä ja porista isä Harrin kanssa poikien kelaillessa kaloja ylös. Taustalta kuului aina vaan "puntti" ja sen kävin irroittamassa ja hitusen myöhemmin kala kyytiin...

Liekkö poijat muistanut kotona äidilleen mainita lausetta "munat kastuu"??
Vieläkin allekirjoittanutta naurattaa kun poijat vei ensimmäistä kalaa sumppuun niin tuumasin tuolloin että äkkiä kansi kiinni tai "munat kastuu" pärskeestä. Nooh arvatenkin poijista se oli hyvinkin tarttuva lause ja aina kun saimme ruokakalan sumpun kansi narisi ja taustalta kuului MUNAT KASTUU kolmella eri soinnulla...HI!

Hitusen vauraampi haaki pisti poikien ilmeet hetkeksi vakavammaksi ja jos nuorien poikien vilpittömyydestä voisi päätellä niin arvostus isoon kalaan oli aitoa...


PS. Ei päässyt Harri helpolla iltapuhteita ajatellen. Kalaa tuli varmasti riittämiin pakastimeenkin asti kolmen tunnin iltapistolla mutta mikäpäs sen parempi ruoka kuin oikeesti lähiruoka ihan kiven heiton päästä kottoa...

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hetken auringossa...

Eipä miulla mittään isompaa juttua täällä tällä haavaa mutta käyppä kurkkaamassa Sinttivintturit blogista...

Paistaa se aurinko joskus risupartaankin etes vähän ja hetken verran...;)

Niin ja kaikille tiedoksi/muistutukseksi että olemme myös facebookissa Sinttivintturit.com nimellä! Kun tykkäät niin saat luonnollisesti aina tiedon mitä jäbät duunaa...

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Jigittelyä...

Tarina varastosta... 
Olikohan se heinäkuun alkuja kun oli puhe käydä Vuokatti fishingin Antin kanssa porukassa uistelemassa. Tuolle sovitulle päivälle sattui juuri se jumalattoman huono keli vettä sataen vaakatasossa aamuyöstä alkaen pitkälle iltapäivään. Luonnollisesti peruimme suunnitellun reissun ja päivä menikin varsin tehokkaasti uistimia maalaten varastossa. Illalla sateiden jälkeen rupesi aurinko pilvien lomasta paistamaan ja eipä mennyt aikaankaan kun Antti soitteli että lähdetäänkö tekemään iltapisto jigillä ettei ihan kalastuksetonta päivää tule?

No tottakai siihen suostuin kun onhan sitä nyt joitama reissu asian tiimoilta tehty. Paikkaa emme lyöneet tuolloin vielä lukkoon mutta sovimme "shellin rantaan" kello seitsemän treffit...

Aivan mahtava kampe jigittelyyn. Silver fox 60hv mersulla on kuin tehty pikaisille iltapistoille. Tarvittaessa pääsee nopeasti kalapaikoille vaikka kauaskin ja polttoaineen kulutus puolet pienempi verrattuna isompiin yli 90hv koneisiin. Tähän kun raskisi vielä investoida sähkökoneen keulaan niin...

Sotkamon satamasta liukuun suunnaksi Sapson selkämatalat...

Heh.. Kuin toisinto Katastrofaalisesta Nuasjärven kisasta.. 
Heti Hirvenniemen sillan alla vanhempi mies nosti mato-ongella kuhia kyytiin ja pitihän tuo tieten nähdä. Tämä näkymä todistaa väkisinkin sen että on meillä päin kalaisat vedet kun ei tarvii kauas mennä kalojen tähden!

Uistelumiehenä täytyy kyllä sanoa että kevyttä on kalusto jigihommissa. Ensinnäkin vapoja tarvitaan yksimieheen ja varavapa toisin kuin uistelussa vähintään kymppisetti. Uistinmääristä sen verran että rasiallinen jigijä riittää kaudeksi mutta uisteluun verrattuna on allekirjoittaneella ollut joskus kisoissa matkassa 2000 uistinta!!! 
Ei mittään järkeä mutta uistelija jos kukkaan on niin epävarma...;)

Päivän saderintama kovaa vauhtia väistymässä...

Mutta ei paljoa naarattanut allekirjoittanutta kun toiselta laitaa nousi vielä yksi saderintama ja päällä oli vain kesäiset shortsit ja kollegehuppari. Antilla taasen kuoriasu ja välihousut uisteluoppaan rautaisella ammattitaidolla keliin varustautuen. Ei muuta kuin nuoruusvuosien kikka kakkonen käyttöön eli vaatteet pois ettei ne kastu ja sateen jälkeen saa päälleen laittaa kuivat kamppeet. Nooh ei se ole mikhään mutta kun ilmanlämpö oli kymmenen niin munatkin pieneni kylmyydestä...;)

Sadekuuron yli pyyhkästessä myös kalakin rupesi syömään.. Aika nopiaan tahtiin saatiin kymmenkunta kuhilusta ja joitaman pikku hauki ja sattuipa paikalle myös ison ahvenen parvi. Näistä härppijöistä saimme ylös vain kuvan 580 grammasen...
Ai niin ja huomatkaapa kuvan aboriginaali goretex ja windstopper kuoriasu...:D

Reissumme oli varsin antoisa ja viihteellinen. Kerkesimme välissä vertailla kameroita oikeen tolkkuunkin ja täytyy kyllä sanoa että Antin täyskenno Canon on niin jäätävä hyvä kamera videokuvauksinkin että investointi paineita pukkaa väkisinkin pitkän ajan tähtäimellä. Katsokaapa vaikka alinta kuvaa tarkemmin niin ymmärrätte mitä tarkoitan...

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Legendan kyydissä oppipoikana...

Hitusen hauskempi päivä eilessä päivänä...

Tuleva petoveto uistelukisa Oulujärvellä vaatii paljon treeniä menestyäkseen ja näillä poijilla on tavoitteet korkialla. Kippari Jööki ja miehistössä hääräilevät Peltokankaan Olli ja Kämäräisen Toni onkin sellainen poppoo petovetoon että oksat pois varsinkin kun kyseessä on haakikisa. Tällä kertaa poijilla oli menoja ja Jööki kaipaili treenikaveria niin enhän mie siitä kieltäytyä voinut. Syitä on monia kuten tämä Kipparin pakinoita juttu, Legendan kyytiin pääsy ja ehkä suurin syy on kuiteskin se että Jöökin treenikassit on aina jotain älyttömät niin pakkohan se oli käydä todistamassa että vedättääkö mies vai saako se oikeesti niin paljon kalaa...HI!

Jouko "jööki" Tikkanen ei ehkä esittelyjä kaipaa mutta kerrottakoon kuitenkin hän on Kainuun tunnetuin kalamies ammattinsakin johdosta kun mies kiertää pitkin Suomenniemeä Normarkin myyntitykkinä. Kalamiehen maineenakin aivan legendaarinen konkari tenolla, Uistellen Kainuussa, Kilpatason pilkkimies ja vapaa-ajat koskien äärellä perhostellen. Mikäspäs tällaisen moniosaajan kyytiin hypätä?

Jouko "jööki" Tikkanen ja käsissä "old school" merikartta ja nykyaikainen iPad...

Alustana toimii Move 500 hts 70hv sukisukilla...

Ht-veneen etuja on hyvät säilytystilat keulassa katteen alla säältä suojassa. Itse uisteluun soveltuva avotila pysyy näin ollen puhtaana touhutilana...

Kiistämättä paras yksityiskohta veneessä!!! 
Veneen sisäinen huumori kisoissa on kieltämättä aika härskin rohkeaa kun poijat oli tehenyt jöökiltä salassa nimikkokupin tekareille ja ilmankos onhan konkarin tekarit melko tunnetut vilahteluistaan...

Edellisenä päivänä oli treenattu Ärjänpuoli hyvin menestyksin ja nyt suuntasimme niskan puolelle. Iso on allas kun vastarantaa ei näy ei...

Touhutilassa kaikki kohdillaan ja toistaiseksi järjestyksessä mutta kun kalapaikalle satuttiin niin huppahei että olipa hetkessä järjestys mallillaan...;)

Poikain omalla "tonikka vaapulla" tuli haakea niin että hirvitti ja tottuuden nimissä täytyy kyllä tunnustaa että miekin oon haakea joskus saanut mutta nyt yllätti...

Kalan ylösotto tyyli oli äkkiseltään melko raakaa touhua? Kepillä kala ylös ja rouhekinttaalla niskasta kiinni. Allekirjoittaneen tyylillä otimme nostapihdeillä karkeat hauet kyytiin ja uskoisimpa että poijilla on pieni investointi edessä...;)

Kesken pönökuvatusten katse jo uudessa vavassa merkiksi karkean hauen...

Ja taas mennään.. 
Konkarilla ei käsi paljoa vapissut eikä jarru liikoja löysiä saanut. Suorastaan ankkajarrulla femmat liuvussa kyytiin. Kerrottakoon että miehen meriiteistä löytyy myös +20kg Tenolainen!!!

Heh.. En edes meinannut muistaa että keväällä tein tuon tuplatakila telineen ja astuma-alusta veneeseen...

Tarpeeksi kun plaanaillee niin tankkauskin on suoritettava vesillä "irtotankki" veneillä. Kärkkäisen lappoletku on kieltämättä oiva keksintö näille versioille. Ei roisku ja venhokin pysyy siistinä. 
Ääh mitä mie vedätän kuvan tarkoitushan on hoitaa sen pakollisen persekuvan esittely...:D

Haakimies se jööki on siitä ei pääse yli eikä ympäri. ajoittain kalaa tuli niin että "legendaariset treenikassit" on oikiasti tosi juttuja eikä keksittyjä henkisen yliotteen tarinoita! Eilessäkin päivin saimme puskahuhujen mukaan ylivoimaisesti kovimman kilomäärän ja sehän lupailee hyvää kisatulosta mutta kisat on aina kuiteskin kisat ja siihen vaikuttaa niin moni asia että kaikkea ei vaan voi selittää kuten allekirjoittaneen kisatuloksista voi tänä vuonna tulkita. Poikien kannattaa pitää nyt piä kylymänä niin hyvä tulloo sanokaa miun sanoneen...

Kireitä siimoja kisaan!!!

Kiitos ja anteeksi tästä jutusta Jööki!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Junnilan tavoin...

Joitama päivä sitten vietin hieman rennomman uistelutuokion. Vapauttavaa uistelua miehistön jäsenenä kameran kera. Ei puristanut ei päin vastoin olipa kuulkaa mukava olla veneessä mitä on itse sepitetty parhaimman mukaan tekijänsä näköiseksi. Tämä Junnilan Juhon Lohi 585 70hv sukisukilla on sellainen paketti että väkisinkin kireempikin mies rentoutuu. Kaikki muutostyöt on tehty nimittäin mukavuudesta tinkimättä kuitenkin niin että kyseessä on täysiverinen kilpauisteluun soveltuva rasseli!

Kippari ite, kuhakunkku mallia 2010...

Allekirjoittaneen veneessä on aina keskusteltu siitä että miehistöltä puuttuu kunnon kuppi-istuimet, istuimet missä voisi ihan hitusen edes levähtää jatkuvan puurtamisen välissä. Onneksi poijat ei ole tiettävästi ikkään törmännyt näin pehmeisiin penkkeihin! Punainen nahkapenkki ja vieläpä punaisella tyynyllä ikään kuin houkuttelee istahtamaan...:D

Lohi 585-venettä on aina pidetty isona ja isohan se onkin. Kuten kuvasta näkyy uistin laukut, igloo ja eväslaukut menee heittämällä keulaan ja vielä sopii istumaan oikeen rennon letkeästi! Takatilan kuomu on kääritty katetta vasten ja se tuokin mukavasti "pehmeyttä" targakaari käsittelyyn. Tuo kaari löytyi kuuleman mukaan kuin vahingossa veneen hakureissulta ja sehän istuu tähän kuin nenä päähän...

Harmi kun en saanut otettua kuvaa veneen salaisimmasta aseesta mutta pakkohan se on paljastaa että poijat kun voittivat Kainuun vetouistelun Hondacupin 2010 Arffmannin veneellä niin lähes aina tuulen alla poijista katsottuna tuoksahteli jokin grillattava tuoksu yleensä lihapiirakka. Luonnollisesti tähänkin veneeseen on istutettu grilli kannen alle!!!

Kala-astia idea onkin nerokas keksintö. Aamulla pistetään jäät lootaan penkin alle ja kisan aikana mittakalat pudotetaan takakulman rännistä suoraan laatikkoon...

Kiinteään takapenkkiä on purettu sen verran auki että keskelle on saatu oiva kalanmittaus piste ja muutenkin selkeä "sotkua" kestävä toimipaikka niin ja tähän pisteeseen on tietysti tehty pesupistekkin...

 Lippu alkaa olemaan rispaantumisen johdosta valmis...

 Tähän väliin se pakollinen persekuva...:D

Kipparin toimipiste. Vasemmalla alhaalla "Reiska the apupilotti" ja sen yllä lämpömittari mikä kertoo ulkolämpötilan sekä hytin lämmön Eberin johdosta. Radio, parit mukitelineet, Iso Lowrancen ruutu ja ratin oikialla puolen servokaasu ja nyt kuuleman mukaan kojelaudasta löytyy sähkötakiloiden nostokytkimet...

Ainut epäkohta mikä miulla pisti veneessä silmään oli takilat "mallia manuaalit" mutta Juho kun pistäyty allekirjoittaneen veneessä niin kalliiksi tuli visiitti nimittäin seuraavana päivänä päivitty Scottyn manuaalit sähköiseksi...HI!

Satama veneestä kun on kyse niin tämä irtotankki homma miun mielestä hyvä ratkaisu. Kuinka helppoa onkaan ottaa irtotankki matkaan ja tankata se eikä aina kuljettaa veneeseen kanistereita toki senkin tankkaus on jo tehty kohtuu helpoksi mutta näin itsekkin tekisin. Tankkeja muuten kolme: 2*25 ja yksi 30 litrainen ja kaikki linkitetty yhteen. Yhdellä toki pärjää mutta ei sitä koskaan tiedä miten paljon sitä joutuu ajelemaan...;)

Työkalu hyllykkö. Puntit valmiina vedessä ettei laittaessa "syö" siimaa, Nostopihtejä, pihtejä riittämiin ja huomaa myös 4*mukitelineet! Niitä riittää ympäri venettä niin ettei suuta pääse kuivamaan...:D

Kalustoa ihmetellessä kalaakin tuli muuten riittämiin ja kuvassa ehkä päivän parrain.. Komea reipas puolikiloinen ahvena onkin aika harvinainen saalis!

 Mukava visiitti kesti komean auringonlaskunkin ja jossain vaiheessa ajelimme sitten omaan venerantaan...

Kiitos ja anteeksi Juho Junnila että sain kirjoittaa ja paljastaa kaiken paitsi...;)