lauantai 13. marraskuuta 2004

Kipparin yhteenveto 6.5. - 13.11.2004


Kipparin yhteenveto 6.5. - 13.11.2004
                   
Niin siinä taas kesä meni! Vaikka olikin aika kostean ja kolean oloinen. Oli silti joitakin nahanpolttokelejäkin. Tuulet olivat mielestäni aika hentoja, varsinkin syksyllä. Silloin puuttui perinteiset syysmyräkät. Siksikö lie ollut loppusyksy heikkoa isojen kalojen suhteen? Tässä taas yksi pähkinä purtavaksi ensikaudeksi. Aina niitä pieniä saa ja paljon, mutta olisi kiva saada jättejäkin. Luulisi tuo jo pöljäntuurillakin sattuvan, onhan sitä kymppikalaa jahdattu enemmän tai vähemmän jo 15 vuotta. No mutta tämä kesä oli taas kerran niin sanottu ennätyskesä. Kalassa käyntikertoja tuli 7 kertaa (125 kertaa) ja tunteja vajaat 50 lisää (640 tuntia) verrattuna viime vuoteen. Ilahduttavinta oli, että määrät (kpl/h) sekä keskipainot kasvoivat rutkasti viime vuotisesta. Voisiko sanoa tekniikan kehittyneen, mene ja tiedä?
Kylän kurut, jotka uistelivat samoilla vesillä, valittivat pitkin kesää huonoa kalantuloa ja -kokoa. Oli siellä suuria sattumiakin. Kolme yli kymppiä saivat, kun minäkin olin vesillä. Samoja paikkoja olen pyörinyt paljonkin, mistä ovat 11 kiloisia kaloja saaneet. Se on kai kohtalo olla Sinttivintturi?!
Mutta eipä vaivuta itsesääliin, sillä kalastus on parasta mitä voi housut jalassa tehdä. Kerran yksi ukko tuumasi satamassa, että on sairasta käydä noin paljon kalassa. Minä tokaisin sille, että vituttaisi jos ei kiinnostaisi. Sitä ukkokin arveli hetken päästä.

Sitten tämä kisamenestys! Mikä meni pieleen, en tiedä? Kuusi kisaa käytiin, joista neljä meni kölin alta ja kaksi oli perusrykäisyä. Kai se johtuu huonosta paineensietokyvystä nauraa kaveri aina. Horjuuko usko kalapaikkaan ja sitten kenties sooloillaan, sen jälkeen puntarille. Ei näin! Mutta kaudelle 2005 on kuulkaa "visijoita" niin taktisesti kuin teknisesti. Näitä asioita on mietitty ja jotain on vähän testattukin. Tunnustaisi, että saataisi sijoitukset hieman parantua jatkossa. No... jotkut viisaat ovat sanoneet, että toinen kausi on pahin. Eka menee tuurilla, mutta toinen! Kolmannelle kaudelle on kai jotain opittukin.

Kisoissa pyörittiin koko porukan voimin. Marko oli mukana kolmessa kisassa sekä allekirjoittanut ja Jyri kuudessa kisassa. Kyllä sen kisoissa näkee ketkä sen homman taitaa. On ihailtavaa katsoa "ammattilaisten" touhua ja sen tulosta, mutta sattuu se heillekin joskus "paskapäivä" väliin. Paljon he kyllä harjoittelevat ennen kisoja. Pitänee meidänkin ensikaudella suunnata ajoissa kisavesille harjoittelemaan ja rauhassa kalaa etsimään. Ne on nuo työt aina rajoitteena, mutta eiköhän ne jotenkin pysty kikkailemaan.

Toukokuu

5.5. Iltasella aukesi Shellin ramppi, mutta selät olivat vielä jäässä. 6.5. Aamulla töihin lähtiessä otin veneen mukaan ja illalla purkautui talven patoutumat kaasukahvan painalluksella . Oikein kananlihalle iho meni kun ajoin veneellä järveä ympäri. Hyvää teki!

Hetken hurjastelun jälkeen maltoin laskea uistimet vetoon. Vesi oli todella likaista. Nämä ekat reissut olivat lähinnä "fiilistelyä", kun kalaa ei tullut. 8.5. se sitten tapahtui. Kauden ensimmäinen hauki painoi 880g. Se otti siinä uudella GPS:llä leikkiessä vihreään Äijään. Toukokuun alku oli lähes hellettä. Sitten kahdessatoista tunnissa lämpö laski  20 astetta. Jyri tokaisi, että taisi hävitä kesä tuulten mukaan. Vettä satoi enemmän tai vähemmän viitenätoista päivänä. Positiivisinta oli se, että kalaa tuli enemmän kuin yleensä toukokuussa.
Kalat olivat pieniä, mutta joitakin isojakin ( 6,98 / 5,3 ja 4,8 kg) oli joukossa. Kesän tuloa ei huomannut muualla kuin töissä, kun joutui jatkamaan työpäivää kymmentuntiseksi. Tästä seurasi, että neljä välipäivää (lepopäivää) meni väsymyksen piikkiin. Kyllä se vetää piippuun kun töitä on 200 ja uistelua 100 tuntia kuukautta kohden. Toisaalta, kyllä uistelu rentouttaa.

Kesäkuu

Tämä kuu kuten edellinenkin oli hyvin sateinen. Vettä satoi neljänätoista päivänä. Lämpötilat olivat kutakuinkin normaalit. Kesäkuu oli aika pettymys näin jälkeenpäin tarkasteltuna. Kauden huonoin kuukausi selkeästi. Positiivisinta oli se, että kuhaa tuli reilusti enemmän kuin normaalisti tähän vuodenaikaan. Työt sotkivat jälleen harrastusta. Viimevuonna sain 120 uistelutuntia rikki, mutta nyt jäin 96,5 tuntiin. Vanhuus kai se painaa ajattelin kuun lopussa. Tarkemmin päiväkirjaa selaillessa huomaa, että kesäkuussa on pyöritty "huonoilla vesillä" ja vieläpä turhaan kikkailen. Nyt voi sanoa, että jatkossa on hyötyä tarkista muistiinpanoista. Ensi kaudella tehdään asioita toisin. Jospa ne tulokset siitä petraantuvat. En minä
vissiin ahne ole, mutta halu oppia paremmaksi pakottaa.

Heinäkuu

Tässä kuussa minulla oli kaksi viikkoa kesälomaa. Yleensä heinäkuu on pienen kalan pyyntiä ja nyt niitä tuli hyvin kaiken tyyppisiltä järviltä ja sattuipa niitä isompiakin joukkoon. Kauden suurin hauki 7,72 kg sekä kuhat 3,9, 3,7 ja 3,36 kg tulivat tässä kuussa. Kaloja ( haukia ja kuhia) saatiin yhteensä 452 kpl. Edellisen vuoden vastaava tulos parani 129 kalalla. Kalassa kävin 27 kertaa ja tunteja kertyi 138,75. Kummallista
oli ettei kahta hyvää reissua tullut peräkkäin. Edellisenä päivänä sain 60 ja seuraavana vain 12 kalaa. Kalantulo oli todella vaihtelevaa, mutta heinäkuu oli mielestäni tämän kauden paras kuu.

Edellisestä kaudesta juuri tämä kuu jäi kismittämään, koska silloin tapahtui saalismäärässä notkahdus. Tällä kaudella oli tilannetta tarkoitus korjata. Sitten hoksasin aktiivisen takilan käytön. Takilassa kalalle kelpasi niin vaappu kuin pelti, kunhan ne kulkivat mahdollisimman lähellä pohjaa. Oli reissuja, jolloin 95% kaloista tuli kahdesta  takilasta ja loput plaanereista vaikka niissä oli vedossa 10 uistinta. Plaanereissa uistimet kulkivat myös pohjan tuntumassa, mutta eivät niin tarkasti. Heinäkuu oli yhtä kuin takilakuu. Kun tulee se päivä, jolloin kala ei vaan syö, kutsun niitä "fiilistelypäiviksi". Monet lähtevät järvelle rentoutumaan ja pyytämään paljon kalaa. Mutta kun reissuja kertyy satoja vuosien saatossa, alkaa hiljaisiakin reissuja arvostaa. Silloin voi miettiä mitä voisi tehdä kun kala on passiivinen eikä syö. Silloin voi myös miettiä  tulevaisuutta ja suunnitella seuraavaa reissua. Toisaalta sitä toivoo reissuilta suursaalista, mutta sekin voisi alkaa pian kyllästyttämään. Huonoilta reissuilta saa sitä nöyryyttä, joka antaa lisää tarmoa jatkossa.

Heinäkuuhun mahtui myös sairaalareissutapaturman vuoksi. Hetkeä aiemmin sain saaliiksi 3,9 kg kuhan ja sitten oli 2,5kiloisen vuoro. Sain väsyteltyä kalan haaviin ja ryhdyin sitä irrottamaan, kun se potkaisi. Iso
koukku upposi juurta myöten vasemman käden peukaloon aivan kynnen viereen - Oli se tuskaa. Onneksi oli hyvät särkylääkkeet mukana ja kaveri irrotti koukun vaapusta. Kun viimein olin Kainuun keskussairaalalla
kello oli jo ilta yksitoista. Ripeän ja hyvän ensiavun jälkeen koukku oli irrotettu peukalosta ja pääsin kotimatkalle. Mutta ei siinä vielä kaikki, kun autokin levisi vielä matkalle. Se pisti jo miehen vähän noitumaan. Tämäkö oli hinta päivän isoista kuhista ajattelin.

Elokuu

Elokuu oli jälleen sateinen. Vettä satoi viitenätoista päivänä. Kalaa tuli tyypillisesti paljon yhteensä 477 kpl, mutta ne olivat pieniä. Suurin hauki painoi  5,45 kg. Kävin kalassa 24 kertaa ja tunteja kertyi 126. Lienenkö sateilla vaikutusta kalan kokoon?

Säiden ollessa välillä kurjia, jäin lähivesille uistelemaan ( Sapso- ja Pirttijärvi ). Elokuu meni lähinnä Sapsojärveen tutustuessa. Onhan siinä järvessä kokoa ja voi katsella komeita maisemia. Näiltä järviltä saa kyllä kalaa paikoitellen paljonkin, mutta ne ovat niitä 30 - 50 senttisiä. Kävin välillä hyvilläkin vesillä, mutta eipä voi saaliita kehua sieltäkään. Suurimmat kalat pyörivät 2,5 - 3 kg luokassa. Näin jälkikäteen mietin olivatko kalat kenties syvemmällä kuin oletin. Elokuussa uisteltiin jo perinteeksi muodostuva 24-tunnin uistelu eli "Lemans" 2004. Muuten elokuu meni niin sanotusti "sintin vinttuussa".

Syyskuu

Syyskuu oli isot kalat ja hyvät saaliit. Ihme oli, jos jäi reissun suurin hauki alle viiden kilon. Aamupäivällä sai pientä kalaa, mutta puolenpäivän jälkeen vapa taipui ja usein. Tiedäpä häntä mitä siitä vielä seuraa, kun vedet jäähtyvät. Kun vesi jäähtyy 11-16 C˚:een, tulee isoja kaloja 4-6 metrin syömään. Kuhan saanti loppui. Keskimäärin yksi "sattuman kuha" tuli joka reissulla. Syynä tähän oli varmaankin uistinten suurempi koko. Yksi 1,28 kg kuha iski 26 cm pitkään Karikon Bestmagiin. Taisi olla suuruuden hullu kuha.

Kappalemäärällisesti kaloja tuli vähemmän kuin viime kaudella, mutta keskipaino nousi. Kyllä sitä mieluimmin ottaa ison kuin kymmeniä pieniä. Vain suuret muistetaan. Töiden puolesta syyskuu meni pieleen. Sain siirron vuorotöihin. Töitä oli viikossa 78 tuntia ja sitten viikko vapaata. Yksi työvuoroista
sattui pahimpaan rakoon. Selittelyjä, selittelyjä niitä ne kalamiehet osaavat. Muuten syyskuu meni mielestäni hyvin.

Lokakuu

Lokakuussa sai uistella rauhassa, kun yhdeksän venettä kymmenestä oli käännetty jo nurinpäin. Harmi vain. silloin sieltä vasta kalaa sai. Loka- marraskuussa sain hyvin kalaa tuntia kohden, mutta minne helvettiin katosi taas isot kalat? Veden viiletessä 10 C˚:een ja alle, kalan koko pieneni huomattavasti. Sama juttu jo kolmena vuonna peräkkäin. Uistelin 2-8 metrin vesistä useilla  järvillä ja vieläpä tarkasti. Oliko se isompi kala aivan rannassa vai tosi syvässä, en tiedä? Sattuihan niitä "vahinkokaloja" silloin tällöin, mutta hommassa ei tuntunut olevan mitään logiikkaa.

Arto Kojo, Hokkanen ja muut lehtikirjoittajat kertovat hauen "häärytmistä". Heidän mielestään hauki käy rannassa keväällä ja syksyllä, mutta miten lie asian laita. Selvää vastausta ei minulla ole. Oliko se tämä väli, kun veden lämpötila oli 5-10 C˚ eli Lokakuu? Kun viime kaudella heinäkuu jäi heikoksi niin täytyy ensi kaudella panostaa Lokakuuhun.

Positiivinen sattuma oli ennätysahven, joka painoi tasan kilon. Pituutta kalalla oli 44 cm. Sarjassa pieni suuri kala. Otettiin kala kyytiin haavilla ihan varmuuden vuoksi.

Marraskuu

Päivät olivat jo lyhyitä ja talvi teki tuloaan. Kahdesti kerittiin kalassa käymään samoin kuin viime vuonna. Kalaa tuli paljon tuntia kohden aivan edellisen vuoden malliin, mutta isot kalat olivat kateissa. Vaikka käyntikertoja marraskuussa oli vain kaksi, kannattaa siihen silti jatkossa panostaa. Niin, jos vain kelit sallii. Marraskuussa laskurampit ja pienet vedet alkavat jäätyä ja vain selät ovat auki. Sotkamossa järviin tulevat
pysyvät jäät yleensä 26.10 - 15.11 välisenä aikana. Tänä vuonna pysyvät jäät tulivat 20-21.11 välisenä yönä. Siihen päättyi uistelukausi 2004.

Nyt, kun tarkastelen tilastomerkintöjä ja niistä piirreltyjä käyriä huomaan kesä- ja lokakuun vaativan petraamista. Nyt tunnustaisi jo lääkkeet tähän ongelmaan löytyvän, mutta kalat ovat todennäköisesti
erimieltä. Teoriassa nämä asiat tuntuu jokainen tietävän, mutta miten lienevät asiat käytännössä.

Talven aikana minulla olisi tarkoitus toteuttaa yksi iso unelma. Vanha lasikuituinen vene menee myyntiin ja tilalle aion hankin uuden alumiinisen "taistelualuksen". Ei nykyisessä veneessä mitään isoa vikaa ole, mutta se alkaa käydä kevyeksi kovaan menoon. Alumiininen vene olisi turvallisempi kovassa tuulessa ja aallokossa. Se kestäisi paremmin jatkuvaa kuljetusta ja sillä uskaltaisi liikkua lähempänä rantaa, sillä pienet kiven hipaisut veneen pohjaan ei paljoa haittaisi. Se olisi käytössä paljon huolettomampi. Olisi se talvikuukausille hyvää terapiaa kun saisi suunnitella ja rakentaa uutta venettä ja se toisi myös piristystä tulevalle kaudelle monella tapaa.

Kun olen miettinyt erilaisia ratkaisuja mitä ikinä mieleen tuleekin, olen päätymässä veneeseen jossa on keskipulpetti. Viime kaudella kävin kalassa 125 kertaa ja puolet niistä olin siellä yksin. Siksi veneen pitää olla
helposti hallittava. Painopiste tulisi olla mahdollisimman keskellä ja kaikki käsien ulottuvilla. Vene toimisi hyvin vaikka siinä olisi mukana useampikin kalastaja. Kiinteää katetta veneeseen ei tulisi, koska se hankaloittaisi esimerkiksi levittäjä vapojen käyttöä ja lisäisi tuulipintaa. Iso tuulipinta tekee veneestä tuulella vaikeasti hallittavan eikä yksin uistelu tahdo onnistua. Talven aikana pitää hankkia myös lisää välineitä kuten levittäjävapoja ja plaanereihin yksi vapa pari lisää. Uusia uistimiakin pitää saada testattavaksi. Saa sitä töissä näiden eteen käydä, mutta onneksi on Lotto?! Tulevana kesänä on haaveena aloittaa palvelujen tarjoaminen uistelusta kiinnostuneille matkailijoille. Vuokatissa ei löydy juurikaan tämän palvelun tarjoajia vaikka kysyntää varmasti olisi. Olen käynyt alustavia keskusteluja erään yrityksen kanssa ja katsotaan mihin ne johtavat.

Yksi haave olisi saada Sotkamoon aktiivinen uisteluseura. Olisi hauskaa lähteä joskus kalaan useamman venekunnan voimin samoille vesille ja kokeilla useita taktikoita samanaikaisesti. Siinä selviäisi missä ne kalat
löytyvät ja miten niitä sieltä parhaiten saa. Olisi siitä hyötyä myös kisoissa kun pystyisi jakamaan hieman tietoja keskenään. Tämä seura asia pitäisi saada jotenkin kuntoon ja pikimmiten.

Siinä se oli näin "lyhyesti" kausi 2004 sulan veden aikaan. Kausi oli aika vaihteleva kaiken kaikkiaan. Välillä oli vastoinkäymisiä ja pian taas onni hymyili. Niin se pitää ollakin.

Kireitä siimoja toivottaen Kippari Sami Tervo.