maanantai 30. huhtikuuta 2018

2K18 kausi avattu

Voi ilon päivää 28.4.2018 kun Honda ensimmäisen kerran käyntiin surahti. Täällä päin Suomenniemeä järvet on vielä tukevasti jäässä mutta virtaavat salmet ovat kuitenkin auenneet ja mikä parhainta niin yhdessä salmessa on veneluiskakin auki. Tässä vaiheessa pitääkin antaa ISO kiitos Tomille joka kävi aiemmin viikolla pukkaamassa lumet pojes rampilta. Ilman tätä sankari suoritusta uistelu kauden avaus olisi meidän kylillä toteutunut viikkoa myöhemmin.

Kauden avaushan oli hyvin tyypillinen tai oikeestaan poikkeuksellisen haastava kun pääsimme tavanomaista "aikaisimmin" onkihommiin. Tämä aikaisempi hetki tarkoittaa käytännössä että vesi on todella alhaalla ja jäitä piisaa. Plaani ajoja ei tullut liijelmiten ajeltua ja uistelu hommatkin melko sotkuista kikkailua. Karttaplotterin ajoviivoja kun katselin jälkikäteen niin väistämättäkin tuli ajatus että päissään kait poijat ajanut kun sellaista mutkaa ja uukkaria koko ajan.

Kaksi muuta "pölijää" Tatu Paavola virittää plaanariin laukaisinta ja meidän ja jään välissä "arjen sankari" Tomi Tolonen..

Näitä "kelkat kannella" tapahtumia riitti ja olipa tuo kerran haukikin jääkannella nisse suupielessä...

Se perinteinen jäänreunaa pitkin uistelukuva...

Hieman harvinaisempi kuvakulma ja hieman outo yhteensattuma kun uistelija ja hiihtäjä harrastaa samaan aikaan???

Toinen eksynyt harrastaja... Kumpikohan?

Suurta haukea kun yrittää niin vahinkojakin sattuu... 
Kolme varttinen ahvena...

Aikaisena ajankohtana pääsimme onkimaan vielä "syövää" kalaa eikä niin kuin normaalisti hetkeä ennen kutua passiivisia kaloja... 

Päivän kaunein ja rumin...

Matikkapönötys...

Summa summarum uistelukausi 2018 on siis avattu ja koko viikonloppu meni tehokkaasti vesillä.
Nämä kauden avaukset on jotenkin hassuja vuodesta toiseen. Kalaa tulee taatusti ja joskus isompiakin kaloja suorastaan ikimuistoisia mutta se ei ole se "the tunne" vaan se kun pii-iitkän talven jälkeen pääset kellumaan vesille. Tuo hetki pistää meikä poijan hymyn kaartumaan syvälle korviin ja tuo hymy ei hyydy oikeastaan koko kesänä. Tai no jätetään pieni optio niille "epäonnistuneille" kisoille.

Niin pitääkin nyt tunnustaa että talven ajan oon kovasti suunnitellu ja pohtinut tälle kesää pientä kisa turneeta. Monen vuoden "eläke tauon" jälkeen on oikeastaan hauska lähtä koittamaan omia rajoja isojen poikien kanssa. Kuin korkialla on rima? Aika näyttää mutta uskoisin että oikein kuin tuuria saisi niin joku ilta ilkiää kylilläkin käveliksiä tosin huppu päässä...HI!

torstai 25. toukokuuta 2017

Kausi 2K17 avausta...

Sen verran on rupeli uudessa Hondassa pyörähtänyt, että kauden ensimmäinen öljynvaihto suoritettiin eilen Sotkamon keskusliikkeellä.

Tiukassa meinaa tänä keväänä olla tuntien saamiset kun kevät vaan venyy ja venyy. Onneksi tällä kylällä on säännöstellyt virtavedet niin luonnollisesti ne avautuvat ennen kuin paineissa oleva uistelija kiikussa keinuu kukkuuta huutamassa...

Mittään hyviä vesiähän nuo ei jole mutta kyllä niissä hauen makkuun pääsee tosin sainhan mie viime keväänä reilun 11 kiloisen hauen mestoilta.
Kapeissa virta vesissä uistelu vaatii paljon valppautta kun roskia, ryönää että jäitä kulkeutuu virran mukana nonstoppina. Näillä näkymin tuo piina noista vaikeuksista loppuu päivän kahden sisään kun isot järven selät vapautuu jääkansistaan...

Taidankin lähteä saman tien uistattelemaan jäiden sekaan Sapsolle jos jostain löytyisi sopiva rakonen...

Alla muutama kuvatus kuluneelta keväältä ...

Luulin että entinen Honda 90hv on käytännössä sama kone kuin tämä uusi mutta mitä enemmän oon päässyt ajelemaan niin kone on aivan erilainen positiivisesti ajatellen...

Hyvin tyypillinen kevät kuvatus...
Nuasjärvi, Mujethoulun suulta katsottuna 7.5.2017. Jäätä järvessä tuolloin n.40cm ja kerrottakoon että samana päivänä pilkkiukot ajoivat Oulu järvellä autolla!!!
Moottori vaihtui mutta ratsuna soi edelleen vanaha kunnon Lucifer...


Vihdoin ja viimein...
Tämä Kouvolan kollegan kanssa on monet kerrat parin vuoden aikana poristu puhelimessa Sotkamon kala paikoista kun tänne päin aina lomilleen tulee...
Terveisiä vuan Mahliolle!

Kauden avauksessa 6.5.2017 heräsi pieni pelko...
Tuliko Hondaan perkele kuha käynnit???

Tätä hetkeä sitä on koko piiiiit-kän talven odotellut. Kauden ensimmäisen "femman" leveä hymy jos mikkään pistää meikä poijan sekasin...HI!

Isossa Ikean kassissa punnittuna 10.120kg...
Kassi painaa 160gr...
Virallinen paino siis 9.960kg...
Niin ja kerrottakoon että kautta aikain toiseksi lähin osuma 9.92kg sitten 9.86kg...

Jarin kanssa kalassa...
Kostamo "the Nils Master man" Jari tutustutti allekirjoittaneelle Finlandia uistimen kikka kakkosia...;)


maanantai 24. huhtikuuta 2017

500€ budjettipaketti...

Lauantaina julkaisinkin Sinttivinttureiden Facebook sivuille kuvan 500€ projektista.

Tämä kunnianhimoinen projekti juontaa juurensa oikeastaan viime syksyiseen extreme reissuun jolloin sain kokea jotain sellaista soutuveneellä että ette tule ikkään uskomaan.
Kerrottakoon kuitenkin haukea tulleen sen verran että jossain päin maailmaa olisin saanut tilkan maata palkkioksi tai jossain toisaalla oman naishaaremin elätettäväksi niin ja suurimmilla kaloilla olisin voittanut "erälehden" kalakilpailun ihan pienen pienellä Photoshopilla...;)

No ei nyt sentään mutta väittäisimpä kuitenkin että kyseinen reissu olisi jäänyt melko monelle "kaiken nähneelle" mieleen syviin kiikkutuoli tarinaksi asti.

Projektia suunnitellessa hykertelin jo kolmea syytä miksi moinen kannattaa tehdä tai edes yrittää.
  • Kettuillakseni näille vimosen päälle venekalustoille. Parhailla on euroja kiinni kymmeniä tuhansia jopa enemmänkin. Pilkka osuu osittain myös omaankin nilkkaan kun onhan miullakin euroja jonkin verran kiinni kalustossa (lue koko elämä) ja pistimpä vielä uuden Hondankin ykköstykkiini mutta varmaahan on myös se että isommalla kalustolla vedetään tietty isommat kisapussukat kalaa isommilla vesillä.

  • Haave päästä niille vesille kalaan minne isoa kalustoa ei yksinkertaisesti saa laskettua vesille. Nämä pienet mysteeriset paikat voi pitää pintasan alla jotain sellaista mitä ei voi tietää ennen kokeilua. Vuosien aikana sitä on jo niin monta kertaa yllättynyt mitä ihmeemmistä ison kalan sijainti paikoista että lammetkin alkaa tuntumaan erittäin potenttiaallisiksi suurhauki kohteiksi. Tämän projektin venho on niin kevyt tekoinen että sen voi vetäistä kahteen mieheen vaikka rämmeen läpi vesille jos vain tietää siellä potenttiaalia löytyvän.

  • Kolmantena syynä haluan tuoda esille sen mitä moni ei osaakaan ajatella. Ei se kala kuulkaa venettä kato kun tärppää. Peli paikalla kun on vaikka tämä "MS hankikorri" tai uusi hieno Silver Eagle, Condor, Magnum tai mikä ikkään kallis hieno venho liekkään niin onkimies sen kalan sieltä nostaa ei rahaisa venho!

Venehän on appiukon ja seissyt taivas alla kuivalla maalla varmasti vuosi kymmenen ehkä toisenkin. Toissa talvena raahasin venhon pajalle ja korjasin joutessani haljennutta sisälaitaa ja pestäkkin piti mutta sehän se on vielä tekemättä kuten kuvissa näkyy...

Yhden paja päivän tuloksena "MS hankikorri" sai keulaan neljä säippävapa telinettä ja taakse kipparille Scottyn järeät vapa telineet osto kaiteisiin kiinnitettynä. Osto kaiteet löytyi itse asiassa varastosta 16,90€/kpl hintalapulla. Niin ja scotty telineetkin oli ylimääräiset...

 En edes muistanut että miulla oli varaston perällä vielä näitä omatekoisia säippävapa telineitä. Rosteriputkea löytyi sen verran että hitsaamalla tuli "huolella suunnitellut" keulakaiteet...

 Moottorina promokuvissa Honda totta kai mutta omaa konetta ei varastosta löytynyt vaikka kuin etsin. Tämä kone hommeli on se mikä tulee syömään 500€ budjetista aimo osan jos päätän investoida. Onnekseni kavereilta löytyy just näitä "kakkuvatkaimia" niin taidan tehdä säästön tässäkin kohtaa. Yksi "kallis investointi" on kuitenkin pakko tehdä nimittäin kaikuluotain. Ajatuksena oli hommata halvin mahdollinen combo paketti jossa gps-toiminto näyttämään uistelunopeuden. Pikainen selaus markkina tarjontaan ohjaisi 150€ Garminin vehkeeseen...

Mittasuhteet on suorastaan koomiset venhossa!!!
Terhi on 3,75 metriä pitkä kun pisimmät vavat 6,4 metrisiä ja lyhimmätkin kuvassa 3,6...
Nikolai laikakoiran säkäkorkeus 64cm...
Haavi mitoitettu kymppi hauille...
"MS hankikorri"

Aeka hassun hauska paketti kokonaisuudessaan vaikka itse sanonkin. Kunnianhimoinen projekti on kuitenkin vasta puolitiessään. Ensimmäinen vaihe on varmistaa että se yleensäkin kelluu. Toinen vaihe testata telineiden ja varusteiden toimivuus suunnitelmien mukaisesti.

Vaihe kolme onkin sitten Ahdin vallassa antaako se  ISON HAUEN venhoon???
Voi sitä päivitysten määrää jos niin käy...HI!

PS. Tämän hetkinen tilanne budjetissa mahdollistaa investointeja 450€ edestä...

perjantai 6. tammikuuta 2017

Extreme reissu...

Joskus sitä miettii että mitäköhän seuraavaksi keksisi harrastuksen suhteen ja joskus se harrastus yllättää tyystin. Vuosien myötä sitä on kokenut monenlaisia onnistumisia ja kohelluksia mutta tällaista riemu reissua en ollut ennen kokenut.

Visio eräästä kalapaikasta sai lopultaan toteutuksen kun kauden loppu häämötti auttamatta vastassa. Tiet jo jäässä ja rannatkin paikoin riitteessä pakotti jättämään ison kaluston pihaan turvallisuuteen vedoten. Tämmöinen soutukalusto ei nyt tietenkään ole yhtä turvallinen vesillä päin vastoin mutta tien päällä moista vetelee vaikka pikku tuiskussa peili jäällä...

Ei oo hääppönen poikain kalusto nyt.
Kaisla 430 soutuvenho, 2.3hp Hondalla ja neljällä vapatelineellä. Mittasuhteista sen verran että katsokaapa haavin kokoa...:D

Pieni vene on tietty pieni ja rajoittaa tavaran määrä mutta kaikki oleellinen sopi juuri ja juuri venhoon. Pari laukkua isoja kalikoita, neljän setti vapoja, haavi, pari pihdit ja nostokourat, puntari ja tietty dataa varten kalavihko kahdella kynällä jos vaikka toinen sippaa. 
Kahteen mieheen Kaisla 430 oli oikein mainion vakaa uistella toki alussahan sitä pikkusen jännitti että vesi raja melko läsnä totuttuun vedoten mutta itse asiassa se vain helpotti touhua kun asiaan tottui. Jokainen kunnolla tarttunut kala saatiin helposti ylös asti.

Hyvinkin miettelijään oloinen vielä että mitähän tästäkin nyt tulee...

Miten soutuveneestä saadaan "täysverinen" kilparatsu?
Par kessää sitten tekasin tähän mökkinaapurin venhoon "poikkitargan" johon kaupasta sitten perus danican vapatelineet kiinni. Helppo suoritus mulle ja varmasti muillekkin jotka vain viitsii hyväksyä palaamisen ruohon juuri tasolle sieltä seitsämän näytön takaa...;)

Erityismaininta ettei käytössämme ollut mittään kaikuluotainta saati gps tekniikkaa vaan rehellisellä intuitiolla hauen perään neljällä kepillä. Iroonisesti ajatellen nekkiin eurot mitä mie oon työntänyt hauen persieseen niin niillä oisi saanut "tankki autollisen" viinaksia tai uuden maasturin tai jopa oma kotitalon mutta pöljänä poikana yhtään investointia en kadu...:D

Hmm...
Nyt en muista enkä voi tarkistaa että olikohan tämän hauen numero 76 vai 77 yli viisi kiloinen hauki eri järveltä saatuna...

Tero Huusko se on siitä mainio tyyppi ettei mies arista mittään uutta päin vastoin tämä "vaappuvelho" on aina täysillä mukana oli pakkasta tai ei...
PS. Huomatkaa veneen kiintotankki. Turhaan tuokin painolastina kun litra olisi riittänyt...:D

Isoa haakea kun etsiskeltiin niin kalikatkin kasvoi samassa suhteessa. 20 senttisellä nissellä tuli mukavasti 2-3kg kaloja mutta kymppi tuumasilla kalat luonnollisesti kasvoi isommaksi...

Taas mennään...
Isomman kalan ylös ottaminen on kieltämättä aeka haasteellinen juttu soutukalustolla. Usiammassa vavassa kun on karkeampi kala kiinni yhtaikaa niin pikku Hondasta rupiaa hööki loppumaan ja telineet antamaan periksi... Päivän aikana tietty jalostimme touhua mahdollisimman tehokkaaksi ja turvalliseksi ja päädyimmekin haavaillemaan kalat etukautta kyytiin...

Mikäs näitä uistella pienelläkin kalustolla. Rehellisesti sanottuna yksi niitä reissuja joka piirtyi sielun syviin muistoihin loppuelämäksi!!!
Aihettakin toki oli jos vain ilkeäisin tunnustaa kuin paljon kalaa saatiinkaan...
En rohkene niin kukaan ei suutu mutta kerrottakoon salaperäisesti että "maaginen" kilpauistelijan luku jäi "kahden kalan" päähän...HI!


Tarinalla on myös pienoinen opetus. Kaikki isät, ukit, äitit ja mikseipä mummotkin niin elkää työ suotta arkailko pientä soutuvenettä hienoon kalastusharrastukseen. Maassamme on mitä mainioimpia pieniäkin lampia tarjoamaan elämyksiä mitä nuoriso voisi saada. Toistaiseksi mikkään videopeli ei tarjoa näin rehellistä adrenaalin ja kalantuoksuista elämystä että päivän päätteeksi leipä katoaa kitusiin ennätysvauhtia ja yön nukkuu niin sikiään että lapion tarvitsee aamuiselle unihiekan kaivuulle...
...Ja oikein kun muistaa olla nöyrä niin ehkä Ahti palkitsee tämmöisellä muistolla minkä mie sain Teron kanssa kokea...

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kausi 2K16 loppu...

Mittarissa reippaat 16 astetta miinusta tarkoittaa vapautuvaa aikaa tänne nettimaailmaan.

Tämä kesä... Huoh ja HUH HUIJAA! Empä ole moisia tunnekuohuja harrastuksessa ennen kokenut. Taisinkin kirjoitella joku tovi sitten että uudet työkuviot sotkee pahasti harrastustoimintaa jatkossa ja sen se on tehnyt mutta en valita kun tykkään työstäni ja tarvitsen luonteelleni säpinää ennen kuin oikeesti jaksan innostua. Tai no valitanhan mie hitusen jotta saan pikkusen tuota kisailua selitettyä...HI!

On muuten jokseenkin koomista mennä kisoihin suoraan röistä töistä täh? Ennen muinoin sitä treenattiin oikein huolella ja osattiin tarvittaessa vaihtaa taktiikkaa oikeeseen suuntaan useammankin kerran päivässä mutta nyt kun ei tärppää sieltä vuoden 2007 kovimmalta "salaiselta" ottipaikalta vaihdamme taktiikan vuoden 2005 "salaiselle" ottipaikalle. Eikös se mene näin muillakin arvon kollegoilla?

Niin ja empä ole ennen kisojen aikaan nukkunut venhossa mutta tulipa sekin tänä kesänä koettua...:D

Toki kaikki kunnia ja hatun nosto kilpakollegoille jotka tuon maagisen tatsin hallitsi tänä kesänä!

Henkisesti saatanallisen raskasta lähteä kilpailemaan samalle viivalle sellaisten kanssa jotka on huolella treenannut kisaan. Näiden seuraaminen kalapaikalle on vielä pahempi kohtalo kun näät fyysisesti kolleegan kepin taipuvan ja omat kepit sojottaa telineessä suorana kuin hangon keksit...PRKL!

Summa summarum. Kaikesta vastusteluista huolimatta suoriuduimme Sinttivinttureina tuleviin Viitasaaren SM-kisoihin. Mittee tuolla tapahtuu aika näyttää mutta varmaa on se että viikko treenataan niin kuin ennen vanhaan niin ei tarvitse selitellä kun vain myöntää epäonnistuessaan osaamisen loppuvan. Toki pöljän tuurilla suottaa peli mennä oikein jännäksi ensimmäisen päivän osalta ja toinen päivä... Pitkään tätä blogia seuranneet kyllä ymmärtää...;)

Ja sitten siviilipuolen koottuihin selityksiin.

Eipä liikaa joutoaikaa täälläkään. Kerrottakoon heti alkuun että edelleen kesälomaa pitämättä!!

Oisinko kahden käden sormien verran päässyt iltapistoja kesän aikana tekemään. (täytyy kyllä tarkistaa) Käytännössä katsoen viikonloppuisin vain rupeli pyöri ja olipa viikonloppuja että vain yhtenä päivänä. Suunnitelmanihan oli keväällä hirveä. Käydä miljoonassa uudessa paikassa, koestaa jigihommie jne.

Taitaa olla parempi että lopetan tämän surkuttelun ja lataan vain muutaman kuvan malliksi (Nokia 1020 kännykkäkamera hajosi ja menetin valtavasti kalakuvia) että Ahti oli todella suotuisa noilla harvoilla kerroilla mitä kerkesi käydä...


Kauden ensimmäinen reissu ja samalla ensimmäinen kaksinumeroinen...

Lämpimän veden laiheliini...;)

Terveisiä Nils Masterin suuntaan... Toimii!!!
Ilkkokin kymppikerhoon. Teimme yhdessä kerran sellaisen reissun että...


Kaikkiaan 75 järvi mistä oon onnistunut onkimaan yli viiden kilon hauen elämäni aikana. Tosin tämä rikkoo rajan tuplana...

Vihdoin ja viimein... Kostamon kanssa säipälläkin kymppi kerhoon!!!

Hmm... 
Pikkusen kyllä kiusalliselta tuntuu herkutella ajatuksella mitä kaikkea sitä oisi saanut lisää jos aikaa...

Kauden viimeinen reissu oli muuten 4.11. pikku pakkasessa. Vesille oisi vielä eilen päässyt kuuden asteen pakkaseen mutta tyydyin pukkaamaan lucifer venhon pajaan odottelemaan niitä "hulluja visioita" talven ajalle. Nyt kun on viikonloput "aikaa" niin pittää runnoilla takautuvasti kesän reissuja tänne ihan itellekkin muistoksi...

PS. Tämä tarina taisi tulla poikkeuksellisen negatiiviseksi mutta kerrottakoon että kesäni oli kuiteskin mahtavan tasapainoinen taakasta huolimatta. Rakkaus lajiin suorastaan koki uuden roihahduksen ja pitkästä aikaa kauden päättymisen jälkeen nälkää jäi niin että maha mouruaa kuin kiimainen kolli kärvissä...HI!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Kauden 2K16 alkua...

Varrella virran siis tenetinvirralla alkoi perinteisesti uistelukausi. Näillä nurkilla tuo piinaavan pitkä talvi on päästy selättämään uistelujen merkeissä aika pitkälti päivän, pari ennen vappua mutta tänä vuonna päästiin vesille jo 23 huhtikuuta.
Järvethän oli luonnollisesti tuohon aikaan tukevasti jäässä ja taisipa vielä pilkkikisojakin lähi tienoilla olla mutta onneksi tämän tenetinvirran kovat virtaamat pitää huolen että Sotkamon ja Vuokatin välinen muutaman kilometrin mittainen kapea salmi aukeaa jo monesti maaliskuun puolella.
On muuten melko tympiää katsella avonnaista salmea kuukauden päivät kun vesille kuitenkaan pääse syystä että juoksutus vesistöissä vedenpinta on tuolloin niin alhainen että rannat on liian jyrkkiä soutuveneenkään laskuun ja ompa itse veneluiskalla hiihtolatukin haittaamassa harrastustoimintaa tai sitten oon yksinkertaisesti liian hätäinen???

Kauden avaus reissusta tulikin sitten aika legendaarinen kun Mika "Mertsi" Meriläisen kanssa lähdettiin tekemään kaluston testireissua. Ensin ajettiin tietty virralta niin ylös Pirttijärven puolelle että saatiin se pakollinen facebook päivitys pilkkimiehille. Seuraavaksi katseltiin sopivaa rakoa jäiden seasta missä nyt jotenkin pystyisi uistelemaan.
Uistimia laskiessa iski jo ensimmäinen haaki mutta se irtosi kun kameraa rupesi hamuamaan. Seuraava hauki iski melko pian ja se on tieten ikuistettu kauden avauskalaksi!


Niin terveisiä vaan pilkkimiehille...:D

Eipä kauan nokka tuhissut kun se ensimmäinen haaki kyydissä...

Poikkeuksellisen haasteelliset olosuhteet jäiden suhteen johtui tieten aikaisesta ajan kohdasta ja väkisinkin homma nauratti kun sivuplaanari törmäili jäälauttoihin venhosta puhumatta mutta poukkoillu kannatti. Alla kuvatus mistä oon niin ylpeä ettei mittään järkeä!!!

Oisikohan ollut kymmennes haaki ja puntari kunnon testiin. Saaliina se elämäni ensimmäinen mätikymppi mitä oon yrittänyt jo hemmetin monta vuotta mitä ihmeemmissä paikoissa. Jotenkin hyvinkin iroonista että moinen virstapylväs tuli sittenkin ihan omilta vesiltä...:D 
Painoa muuten 11,64kg eli ilman mätilastiakin kymppikerholainen  ja kerrottakoon että ensi keväänä tuo mamma painaa kilon enemmän...;)

Mertsin tyylittelyä...

Joka keväinen jääkelkkailu kuva...:D

Omalla kylällä mätihaaki sesonkia riitti oikein useita päiviä mutta mummoluokan mammat loisti tehokkaasti poissa olollaan. Kuvassa Sinttivinttureiden Makke ja metrinen röllykkä...

Oman kylän kevät sesonki jäi tänä vuonna hieman vajaaksi kun aloitin kesäloman. Juu-u luit oikein mutta miepä poika tein sellaisen peliliikkeen mikä juonti melko lailla vuoden takaiseen piikitykseen!
Viime keväänä vieraillimme Sinttivinttureina Vedenjakaja cupin avauskisassa ja kyseinen kisa jos mikkään on vanha kunnon haakikisa. Tuolloin oli tarkoitus tehdä pieni treenireissu kisaan mutta Pajeron perkele päätti pittää odottamattoman kesäloman eli treenit jäi treenaamatta ja kisaan mentiin ns. kylmänä.

Lopputuloshan oli odotettavissa että kaakana oltiin kärestä kun tyhjää puoli päivää vedettiin. Nooh eihän tuo mittään jos tyhjää vedettään kun sekin kuuluu ihan uisteleluun ainakin miulla mutta kun moni irvileuka tieten irvisteli että siunhan "pittäis mukavas" hauen pyynnistä jottain osata... %&"p=£#+@# (lue julkaisu kelvotonta)

Aattelin tuolloin että katotaampa ensi vuonna mistä se kana pissii...

Kesäloman ensimmäinen päivä maanantai alkoikin aamulla varhain aika hauskasti saavuttuamme kohteeseen. Järvi oli jäässä ja sataman sulalla alueella joutsenia kymmeniä ja kymmeniä nauramassa meille kovaan ääneen. Päivän sääennuste lupaili lämmintä tuulista päivää elikkä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toivoa järvelle aukenevan isompaa reikää päivän uisteluun.
Venho vesille ja vesakoiden laidoille kutuhaakea ettimään...

Aamupäivän seikkailu jäiden seassa tuotti aika ajoin oikein mukavia röllyköitä ja puolilta päivin tarkemmin ottaen kello 12.10 vapautui tuulen myötä järvi jäistä. 100% varmasti voin kertoa että olimme taatusti ensimmäiset vetouistelijat järvellä...HI!

Joskus miulle on mainittu kuvien horisontin olleen jonnekkin päin kallellaan mutta ossaa ne näköjään muutkin ottaa kallistus kuvia...;)
Jos en nyt väärin muista niin tämänkin kuvan ottoaikaan oli hitusen sesonki. Haakipaikalla ei monestikkaan kerkiä paljoa kameraa tällätä jos ottaa esillekkään...

Keskiviikon miehistössä hääräsi Mertsi ja Jykke-pappa. Tunnollisena kalamiehinä maksamme aina kalastusluvat ennen kuin aloitamme harrastuksen. Mertsi veivaa jo haakea treenatuilta gps-merkeiltä kun toinen taistelee nettiyhteyksien kanssa...:D

Nälkäisiä on nämä mummoluokan hauet kun mahassa "perus mökkikalastajan" saalis ja vielä lisää ahnehtivat!

Elämäni kevät jos en paremmin sanoisi. Toinen toistaan parempia haukia ja koko ajan hajulla miten kala palaili kudulta, mikä väri pelaa milloinkin ja kaikkein tärkeintä oli löytää ne karkeamman hauen syönnös spotit. Noita spotti pisteitä tuli pitkin viikkoa hipaistua pönökalan toivossa kuitenkin niin ettei muut huomaa...;)

 Kisaviikon torstaina kyydissäni piipahti Nilsun mies Jari Kostamo poikansa kanssa.  Jarin kanssa kalassa on poikinut aina jottain mukavaa kuten tälläkin kertaa. Perästä kuuluu ja siitä luonnollisesti hieman tuonempana...
No tuo tulevaisuuden lehtijuttu ei nyt missään tarkoituksessa ollut mikkään kohokohta vaan se että pääsin Jarin myötä tutustumaan uuden Nils Master kuvion myötä niihin salaisiin protoihin! Päivä menikin oikein mainiosti uittaen vain noita nilsun salaisia onkia ja ajellessa lisää gps merkkejä kaloille. Tuo päivä oli muutenkin miulle suurta oppia pohjois Suomen kilpakollegalta. Melko monta uutta kikkaa ja noita kikkoja kun soveltaa omiin tekniikoihin uistella niin ehdottomasti antoisa päivä!

 Jarin poika Samuli toimi tuon nilsupäivän ykkös keppitäjänä. Eipä paljoa poika huilaamaan päässyt kun kolmen ukon edestä haakea kepitti 100% varmuudella ylös!
Kuvassakin pikainen hymykuva kalan kanssa ja vapa mutkalla seuraavaa veivaa...:D

Lopputulos oli sitten niin huikee että itkuaan piti ison miehen piätellä! Tällä kertaa kolikko pyörähti näin päin mutta entä jos kolikko olisi pyörärähtänyt toisin päin? Toisin sanoen karkeamman hauen onkiminen kisoissa on suorasta katastrofaalinen taktiikka mutta nyt se kannatti kun kisakalojen keskipaino kolme kiloa...:)

Yksinhän noita en tietenkään saannut kun Silvanin Marko ja Hyvösen Janne toi vielä kisaan rautaisen ammattitaitonsa mukaan! Kiitos poijat, kiitokset myös Mertsille, Jykke-papalle, Kostamoille ja ennen kaikkea omalle kullalle ymmärtämisestä että kuudelta se aamulla lähti kottoo ja illalla kahdeksan jälkeen nälkäsenä kottiutui ja taisipa yksi iltama mennä veneremontissa myöhempään...

Niin herkutellaampa hitusen ajatuksella jos Ahti olisi tuossa kisassa pyllistänyt?
Kisa-aamuna valtaosa porukasta tuli kyselemään että oonko oikeasti koko viikon treenannut? Tuolloin tieten tuumasin kaikille kyselijöille pirruuttani että tiistaina en ollut järvellä kun rouva järjesti puutarhan hoitopäivän...:D
Jälkikäteen mietittynä tuo lause olisi kuitenkin pitänyt jättää sanomatta. Tuolloin ja nyt moni aattelee että on perkele "pollee" heppu Sotkamosta, toivottavasti epäonnistuu jne. En mie tuota tieten "sillä silmällä" sanonut olin vain suorasanainen ja tieten rehellinen. Oikeesti viikonhan mie siel kuljin tiistaita lukuunottamatta.
Hampaat irvessä niin täysillä kuin aikainen vain voi tehdä onnistumisen eteen kuitenkin takatalven veroinen pelko epäonnistumisesta kuiskaili aika aidosti kisan aikana kun vierus venekunnat kepitti kaloja ja meillä ei luonnollisesti nykässyt mutta kun nykäsi niin kalojen koolla yritettiin mukamas kompensoida.

Kiistämättä panostukseni tähän kisaan oli poikkeuksellisen kaamea mutta kun jonkun asian otan työnalle niin se tulee tehtyä sitten täysillä. Näin jälkikäteen mietittynä moisella panostusasteella mitaten epäonnistuminen olisi ollut vähintään kohtuutonta itsesääliä loppukesän ja kilpakumppaneiden vahingoniloa seuraavat kaksi kesää mutta onneksi vaivan palkaksi sain parin päivän hymyn, valehtelen kolmen päivän...HI!

Lisää juttua Sinttivintturit blogissa.
Vedenjakaja cupin sivuilla.

Jooh se siitä onnistumisesta. Lunta on tullut tupaan ihan komiasti tuon kisan ja tämän julkaisu välisenä aikana ja kirjoittelen niistä kunhan ehdin. Nyt ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia seikkailuja...