maanantai 25. elokuuta 2014

Kun mopo lähtee käsistä...

Aika klassinen esimerkki siitä kuinka laaja-alainen käsite vetouistelu onkaan. Pelkkää kalastelua se ei puhtaasti ole vaan isoa osaa näyttelee myös se oma työkalu. Työkalu eli se vene jonka avustuksella ne kalat järvestä ongitaan ylös asti ja siinä vaiheessa kun aloitellaan muutostyöt omaan käyttöön sopivaksi kysellään hyvin monesti rallukkata. Varmaa on se että kaikilla ei ole "rajatonta kassaa" käytössä ja sempä varjolla vetouisteluveneistä onkin syntynyt eräänlainen tuning harrastus hieman varttuneille miehille.

Jokainenhan on nähänyt uisteluveneitä ja äkkiseltään ne on näyttänyt hyvin samalaiselta mutta tarkemmassa syynnissä sieltä ilmeneekin mitä ihmeempiä ja hienompia yksityiskohtia mitä sitten porukassa jalostetaan omaan käyttöön sopivaksi.

Näissä tuning hommissa veneen runko ja kone on oikeastaan elementtejä mihin ei hirveesti voi vaikuttaa mutta kaikki muu onkin hyvin monesti niin tekijänsä näköinen kuin vain voi olla kuten miun "Lucifer" vene.. Ruma ja piikkinen kuin kipparikin ja kuvaahan en tähän laita...HI!

Tuossa taannoin kävin Juhon kyydissä ensimmäisen kerran ja kirjoittelimpa siitä heti oikein veneen esittely juttusenkin kun sieltä löytyi niin paljon hauskoja elementtejä. Kalastuksen yhteydessä puhuimme paljon veneistä ja Juhon lohestakin mitä esimerkiksi mie tekisin toisin jne. Hirveitä parannuksia ei silloin pakettiin oikein keksinyt mutta sähkötakiloista oli tuolloin pakko mainita koska ne on sellainen komponentti uisteluveneessä että ilman niitä sitä ei osaa olla jos niitä pääsee käyttämään. Juho itsekkin alkoi jo tuolloin puhumaan niistä kun allekirjoittaneen veneessä kävi.
Viikon verran sen hermot pitikin kun suuntasimme oikein asioikseen Ouluun Tiuran liikkeelle Scottyjen hakkuun...:D

Nooh Scottilaiset kun oli perälaudassa niin kone kuumeehan se sitten pukkasi. Tarinan mukaan puoli leikillinen koneen vaihto puhelu speedermanin suuntaan isompaan suzukiin koitui taas kukkarolle keventäväksi mutta ehdottomasti kannattavaksi investoinniksi...

Heh siinä ne on... 
Kiroilujen saattelemana kippari oli loppujen lopuksi investointeihin silmin nähden tyytyväinen...:D

Troll mode päällä luemme sisempää punaista kierrosmittaria. Hieno idea muuten vielä että kahvalla voit ajaa 3000rpm ennen kuin troll mode heittää itsensä pois pelistä. Toki uudelleen kytkeminen tapahtuu vain nappia painamalla...

Suzukin troll mode näppäin. Yksi painallus tuo 50rpm. 700-1200rpm alueella lisää tai vähentää. Käytännössä plaanari uistelulla yksi napsu tarkoittaa 0,2-0,3km/h tarkkuutta uisteluun. Täysin riittävä toleranssi mutta merssu miesten (lue mercuryn omistajat) mielestä kymmenen kierroksen tarkkuus smartcraftissa on vasta riittävä toki onhan se tarkka mutta käytännössä siinä painetaan sitten monta napsua kerralla. Yhdessä asiassa Suzuki on kuiteskin parempi kun kierrosalue ylettyy ylemmäs 1200rpm saakka ja tuokaan ei riitä kovaan keliin mutta melkein. Käytännössä puhumme tuolloin jo sellaisesta kelistä että kippari itse hallitsee venhoa eikä elektroniikka!

Voi hyvänen.. 
Tästä miekin oon haaveillut jo tovin ja nyt pääsin käytännössä oikein testaillee. "Engine start" näppäimet on linkitetty Scottyn sähkötakilan nosto automatiikkaan niin että pulpetin ääressä istuen nappia painamalla saa kuulia nostettua! Tämä patentti on pakko itselle toteuttaa talven aikana tai piti jo viime talvena tehdä mutta eipä sitä kaikkea saa aikaiseksi. Scottyn sähkötakilathan on aika manuaali vehkeet kun napista vain nostaa toisin kuin Cannonin mallit. Parraimmat mallit luotaa itse pohjaa ja optimoi kuulan korkoa sen mukaisesti mutta empä ole henkilökohtaisesti kuullut kuin ongelmia liijallisista mahdollisuuksista toisin kuin Scottyn pyhän yksinkertaisuuden tekniikasta...

Tuplajohdotettu Scotty on edelleen iroitettava malli kahden pistokkeen vuoksi...

Jos ensimmäisellä kerralla pienet yksityiskohdat tarttui silmään niin lisää on ilmestyy tuon tuosta. Järjestyksen miehenä Juho on pitänyt huolen että muutkin toimii samoin...;)

Uuden koneen koeajun yhteydessä lilluttelimme joitaman tunnin uistimiakin.. Yllätyskö? No ei kait sentään. Tavoitteena oli uistella kuhiluksia pakkaseen talven varalle ja mukavastihan niitä tulikin. Kesän kääntyessä normaaliksi huippu helteiden jälkeen kalan syöntikin kääntyi hyvin normaaliksi vuoden aikaan nähden... 

Leikkimielisen kisan hävisin aika kirkkaasti tälle Nuasjärven kaanottarelle mutta kuhiluksien suhteen taisin voittaa mutta rehellisyyden nimissä olisin voinnut vaihtaa kaikki kuhat tähän haukeen...:D

Sanotaan että seura tekee kaltaisekseen ja Juhollekkin rupesi arki löytymään kun allekirjoittaneen seurassa uistelee...;)

Hieno on kone ja vielä hienompaa huomata kuin venhon luonne muuttui lisä kaakien johdosta. Lohesta kuoriutui ikään kuin kaunis perhonen kotelostaan uusien tehojen myötä...

Nyt kun miehen mopo keuluu niin eikös Juho kojelaudan elektroniikkaakin voisi päivittää tälle suvelle...;)

torstai 21. elokuuta 2014

Teemana ahvena...

Hassua huomata kuin järkyttävä uutinen vasta ohjaa miunkin ajatus mailmaa. Itsepäisenä sitä vaan taistelee omien ajatusten kanssa vuodesta toiseen kuitenkin tiedostaen että kaloja on muitakin kuin hauki ja kuha. Monet monet ehkä miljoonat kerrat on ahvenen pyynti pyörinyt mielessä mutta jostain syystä sen tosissaan yrittäminen on vaan jäänyt tekemättä!

Tuossa viime viikonloppuna oli Oulujärvi cupin viimeinen tuplakisa. Itsehän en tänä vuonna osallistunut yhteenkään kissaan mutta puhelin ralli oli silti huima ja melkeimpä voisin sanoa että elin lähes tulkoon täysillä koko hienon kisan. Koko ajan sain tietooni millaisessa vauhdissa kärki viiletti mutta yksi venho piti radio hiljaisuuden ja puntarilla syykin selvisikin. Monelle varmaan sellaisena järkytyksenä että sunnuntain startti jäi sen tähden tekemättä?

Kalliomäen Jarkon nimellä kiertävät "hämeen ihmeet" sisältäen jo legendaksi kasvaneen Paavolan Kallen otti sellaisen kassin ahventa kisassa että uskoltaisimpa koko Suomen kohisevan seuraavat viikot ja vaikutusta moisella vedolla riittää taatusti ensi vuoteenkin!

Tuloksista kun katselette niin reilun 40 kilon ahven saalis pisteineen olisi riittänyt itsessään koko viikonlopun piikki tulokseksi mutta mitä sitä tämä porukka vetäisi vielä toisena päivänäkin voiton ahvenilla... HUH!

Ahvenen pyynti on itseasiassa varsin viihteellistä touhua ja täytyy kyllä tunnustaa haakimiehenä että tykkäsin!!!

Nooh tarinan opetus taisi kuitenkin mennä perse edellä puuhuun mitä kautta rantain oon kollegoita kuullostellut. Osa tunnustaa kuten allekirjoittanut että kyseessä on yksinkertaisesti Suomenniemen kovin poppoo vetouistelussa ja niiltä onkin odotettavissa jotain tajunnan räjäyttävää nyt ja jatkossakin. Silti valtaosa itkee että ei mittään järkeä kun ahvenella voittaa. Cupin säännöissä oli ahvenen alamitta valtakunnallisesti sama 25 sentin alaraja mutta ahvenen kerroin poikkeuksellisesti 5 tutumman 3 tai 4 vastaisesti mutta ei pienemmällä kertoimella olisi silti ollut mitään tekemistä lopputuloksissa. Jokainen siis tiesi että ahvenella voi pärjätä mutta silti itketään eikä edes yritetä.

Nyt Homma menee kuuleman mukaan niin että ahvenen alaraja nostetaan ja kerrointa pudotetaan reilusti alas. Eikä edes yritetä muokkaantua ja oppia jotain uutta. Niin ja eninten huvittaa koko touhussa se että kyseinen poppoo voitti koko cupin ylivoimaisesti ja rikkoivatpa he myös hauki-em kisojen ennätyksenkin mennen tullen ja varmaan arvaattekin/muistatte mikä itku oli tuolloin säippämiehiä kohtaan.

Taidampa heittää tässä yhteydessä "iroonisen ehdotuksen" että elkää muuttako mitään sääntöä vaan sulkeaa reilusti Kallen poppoo pois kisoista niin kehitys säilyy entisellään...;)

Nooh mielestäni kaikkein kauneita tarinassa oli se että poppoo on tunnettu "vain" säipistään mutta nyt ne vetivät perinteisesti lankuilla niin jäipähän sekin jossitelu nyt pois että säipät pitää lailla kieltää!

Asiahan ei muuten oikeesti miulle kuullu sitten pätkän vertaa mutta henkilökohtaisesti ketuttaa tämä purnaaminen. Hyvät ihmiset opetelkaa tekin onkimaan ja kokeilkaa rohkeesti uusia juttuja elkääkä kritisoiko sen tähden ettei omalla jutulla pärjää. Minäkään en pärjää enää sehän on jo todettu/nähty mutta Kallen innottamana suuntasin heti vesille ahven jahtiin...HI!

Arvatkaapa kumpi ahven on Sinttivinttureiden pyytämä?...HI!

Ahvenen pyynnin teemapäivä onnistui muuten siinä mielessä hyvin että pysyimme koko päivän plänissä eikä ollut missään vaiheessa tarvetta siirtyä siihen tuttuun ja turvalliseen. Usko asiaan antoi kuuden ihmisen kuvut täyteen maukasta kalaa eikä pottuja keittoon liijelti tarvittu kun ahvenien seasta löytyi sattuma kuhiakin...:D

Kiitos että jaksoit tämän mielipiteen lukea loppuun asti ja anteeksi niille jotka loukkaantuvat mielipiteestäni!

PS. SM-Nuasjärvestä löytyy hirveesti hyvää ahventa kerran tällaiset toppahousutkin niitä saa..

perjantai 15. elokuuta 2014

Merikarhun kohtaaminen...

Huoh... Melkein kuin olisi käynyt vetämässä tiukan tuplakisa viikonlopun jossain kaakana Kainuusta. Kolme päivää kotivesilläkin voi tuntua melko tiukalta vääntämiseltä jos kollega sattuu olemaan kilpailuhenkinen kalamies! Blogiani lukeneet osasivatkin varmaan odotella tätä päivitystä kuin äijän nyt kävi? Ja lukemattomille kerrottakoon että tämä "Lohjan merikarhun" kohtaaminen oli jo kolmas laatujaan ja luontevasti kolmen päivän mittainen turnee paremmuudesta...HI!

No eihän se nyt niin vakavaa kuiteskaan ollut päinvastoin rentoa puuhastelua ja tarinointia hyvin hyvin suomupitoisin sävyin. Miettisen kanssa päivä hupenee ihan huomaamatta jonnekkin ja mikäs se miulle sen mukavampi kuin kalastella sopivasti vakavasti kuitenkin hyvän maun puitteissa kilpaa. Tiukkaa vääntöä vuoro tunnein, hetken hukassa ja heti perään voitokas tunteroinen jne.
Huvittavinta oli koko hommassa että molemilla puhelimet soi tilanne päivitysten suhteen kuten oltais ihan oikiasta kisassa oltu...:D

Jos viimeksi otin nokkaan niin helpolla en päässyt nytkään kun miehen kalustosta löytyi etelän miesten eliitti vaapukkoja mitä Häme cupin edustajatkin kyselee kilvan ja ilmankos, kalaa tulee ajoittain penteleesti sitä ei auta kiistäminen.

Ensimmäisenä päivänä tuli allekirjoittaneelle pataan ihan kunnolla niin kappalemäärällisesti kuin mittakalojenkin suhteen. Kisan ideahan oli että toinen hoitaa veneen toisen puolen kuusi vapaa omilla uistimilla ja toinen luonnollisesti toisen puolen. Mie loin kipparina sitten koko ajan yhteistä taktiikkaa erilaisiin paikkoihin ja syvyyksiin tasapuolisesti. Päivän lopputulos laskettiin sitten vihkosta minne nyt merkkaan aina jokaisen kalan ottiaika, paino, laji, uistin, väri, uistimen uintisyvyys ja alla olevan veden syvyys siis ihan normaali kirjaaminen tulkittiin nyt "puntariksi" jos paremmin sanoisi.

Tuon ensimmäisen tappion karvaan jälkeen työstin yöllä taktiikkaa itselle suotuisammaksi karkeamman kalan paikkaan ja olipa tuossa taustalla myös ne kuhafileetkin mitä Miettinen tänne asti tuli hakemaan. Aamun alku olikin hyvin tutun oloista ihmettelyä että kaverilla nykkii mutta mulla ei.. Kikka kakkosta, kolmosta ja nelostakin silmään lyöden homma rupesi jalostumaan sille mallille että päivän kuninkuus allekirjoittaneelle. Päivän kuhasaaliis oli kyllä vähintääkin hurja ja Miettisen sanoja lainatakseni:

"Mulla olisi mennyt varmasti koko kesä Lohjanjärvellä moiseen saldoon"...
-Markku Miettinen-

Kolmantena päivänä oli tavoitteena saada se kunnon pönökuva ison hauen kera ja siitä jatkaa kuhan pyyntiin. Reilun kolmen tunnin jälkeen luovutimme pönökalan uistelun kun emme saaneet minkäänlaista merkkiä vaikka mitä yritti. Suuntasimme siis kuhan perään ja tiukassa oli alkuun sekin. Kaksi edellistä päivää meni vähän liian hyvin kun homman juju valkeni heti mutta nyt piti jo molempien kikkailla useampi tunti ennen kuin onki rupesi taipumaan...

Kokonaiskisan saldo ratkesi pitkän päivän aikana kaikessa huomaamattomuudessa ihan kahdella viimeisellä tunnilla miun hyväksi kun mie sain kuhia melkein kolmen minuutin tärppi välillä kun kollega sai vain kaksi ja lopullisen naulan arkkuun naulasi salakavala verkkoviritys mihin tietysti rysäytimme uistimet kiinni...

Nooh eipä siinä auttanut kun siivota vehkeet talteen ja kellopa olikin jo siinä määrin paljon että vihko auki ja tuloslaskenta käyntiin... Mainitsinkin että vikatunnit ratkaisi pelin yllätäin miulle mutta voittomarginaali oli alle 5%:n luokkaa eli tiukkaakin tiukempaa vääntöähän se oli niin ja ilmoitampa tuon erotuksen prosenttuaallisesti kun en ilkiä kiloista/kappaleista mainita...

Markku "merikarhu" Miettinen näytti heti ekana päivänä miten kana pissii Samipojan kintuille...

Pitkän päivän upea päätös tai no pelihän jatkui vielä tovin tuosta...:D

Veni, vidi, vici... 
Kiistatta pienimmän kalan titteli!!!

PS. No sen verran paljastan kuitenkin loppusaldoja että mies toi tulessaan igloon että saapi vähän pakkaseen filekuhaa ja saatiinhan sitä. Nyt kun itsekseni naureskelen niin Etelä Suomen kauppojen kilohintojen mukaan Miettisen kannataisi nyt mennä torille myymään fileet pois niin pääsis hän ihan oikealle etelän kalamatkalle...;)

maanantai 11. elokuuta 2014

Helteiden aikaan...

Hitusen hiljaista ollut päivitys rintamalla mutta rehellisesti kerrottuna hitusen ollut leukakin rinnassa. Muut kilpakollegat ne kilpailee ja kovimmat vieläpä SM-kisoissa ja mie rymyän näitä samoja penteleen syvyyskäyriä uskoen että kohta lähtee.. Joo lähtee se juna jossain vaiheessa kotoa isompiin kyliin isojen poikien piireihin mutta ennen tuota hetkeä pitää yrittää kaivaa se vanaha tatsi esiin ja siihen sopivasti yhdistellä uutta sekkaan niin ehkäpä sitten voisi joten kuten pärjätä kisoissa?

Viikonloppuna oli muuten ne SM 2014-uistelukisat Puruvedellä niin eipä voi kuin ihmettellä tuloksista miten hemmetin taitavia kaikki valitut onkaan. Paikkahan oli odotus arvoisesti puhdas "tuurin tittelikisa" kun sieltä ei saa kalaa kuin lohen päivässä ja joskus jopa kaksi lohta. Huvittaa tuo ainanen manaaminen paikasta mutta kukaan ei vaan tahdo muistaa että siellä on Suomen 150 parasta venekuntaa niin tulostaso on aina siis aina jotain sellaista että oksat pois. Edellisvuoden Suomen mestari Kinnusen poppoo uusi tittelin tempaisten "kaivosta" 57 kiloa haukea!!! Onneva vaan poijille ja eipä voi kuin hattua nostaa tupla mestarille ja vieläpä ainuaille Suomen maassa...

Alla hieman arkisimpia kuvatuksia teksteineen että oon mie kalassakin käynyt ja jotain saanutkin..

Piti se tämäkin päivä kokea.. 
Olimma poikien kanssa yks päivä Lentualla niitä karkeita kiusailemassa niin viereemme ilmaantui kuvan venho huitovien käsien ja kantavin äänin neuvomaan meille Lentuan kalapaikkoja... No tuota emmehän me ikkään tuolta mitään tietty oo saatu ja silläpä nöyrin mielin kuuntelimme kaverin innokasta neuvomista tyyliin että tästä kun vedätte kohti harmaata mökkiä niin varmasti isoja kaloja saadaan! Nooh ei se vielä mittään mutta kun kaveri väänsi kaasun täysille niin liekkö humalasta tai jostain syystä se joka tapauksesta kellistyi seljälleen moottorin viereen eikä millään päässyt ylös. Hetken aikaa tilanne rupesi näyttämään jo siltä että hemmetti sehän tulee meidän päälle mutta onneksi keulan naisimmeinen hyppäsi ukon viekkuun suuntaamaan veneen pois meistä ennen kuin törmää. Tovin saimme seurata seuraavaa esitystä ukko ylös, ukko alas, ukko ylös, ukko alas kunnes naisimmeinen luovutti että makkoo sitten nyt mennään ja väänsi kaasu nurin kohti sitä harmaata mökkiä...:D

Sen verran iso hauki on ollut hukassa että välillä on vedelty oikein mataliakin kaislikon reunustoja ja hieman yllättäin kuhia, hyviä kuhia sivutuotteena pukannut...

Piinavat hellepäivät on pari kertaa vaihtunut yötuuriin. Tosin nöyryyttävin tuloksin mutta pientä on tullut ja paljon siis vähän niin kuin ennen vanhaan...HI!

Joskus sattuu vahinkojakin...;) 
Sen verran pittää olla itselle irooninen että heti kuhakunkun jälkeen pistin kisakamat narikkaan ja vaihdoimme Mertsin kanssa ne isot kalikat veteen ja taktiikaksi pitkät linjat niin johan paukkui. Tuloksena vähintääkin viitan ja kruunun arvoisesti mutta päivän liian myöhään...:D


Isoon kalikkaan höyrähtänyt toista metrinen haaki ei tykännyt sitten yhtään huijatuksi tulemisesta. Pari kertaa oikein ilmassa ja vettä pärski veneen luona sen verran että "munat kastui" terveiset vaan pikku Hakkaraisille...;)

Hellehaakea pinnasta sylin verran...

Tuleva viikko onkin varsin mielenkiintoinen kalastus rintamalla kun saan tänne vieraaksi sen Lohjan merikarhun kolmeksi päiväksi. Viime vuoden visiitiltä miulla jäi kana kynittäväksi niin katsotaampa nyt kuin äijän käy?