Musta marraskuu...

Joo kyllä Samipoikaa on taas koeteltu ja kokeillaan vielä jonkin aikaa...:(
Mahtava lokakuu vaihtui todella mustaksi marraskuuksi kun suru-uutisia tuli välillä ovista ja ikkunoista oikeen roppa kaupalla ja itseasiassa pahin on vielä edessä joten päivitykset saattaa tulla jatkossakin pahasti jälkijunassa mutta katsotaan kuin jaksan kirjoitella niin no eihän miun oo mikkään pakko kirjoittaa mutta kun saa sen fiiliksen niin minkäs teet...

Marraskuussa ei tullut kalareissuja kuin pari ja viimeisen oli kauden päättävä reissu 14.11. Maanantaina kun kävimme Mertsin kanssa kotoisalla haukiparatiisi järvellä kokeilemassa että josko sieltä saatais vielä isompikin kuin Mertsin edellisviikkoinen 11,40kg syysmamma.

Ei saatu isoa ei mutta läjä pienempiä haukia kun aikamme etsimme oikeaa taktiikkaa. Tuo viimeinen reissu oli itseasiassa todella haasteellinen ja kylmä kun tuuli huiteli 7ms pohjoisesta ja siihen puuskat päälle. Niin ja satoihan se pikkusen luntakin malliksi. Hrrr uistelu oli jo niin kylmää touhua että eipä tuonne hirveästi tee enään mieli eikä sinne ensi yön pakkasten jälkeen enää pääsekkään...

Kauden viimeisimpiä otoksia...

Tänään tein koti ranchilla veneeseen talvihuollon ja pukkasin sen venevarastoon odottelemaan rauhallisimpaa hetkeä pienoiselle rakenteluprojektille...

PS.Miusta tuli muuten 11.11.11 ukkomies.

Ennätystä pukkaa...

5 x femma plussat!!!

Tätä ennätystä oon yrittänyt rikkoa jo seitsemän kertaa mutta kohtalo on puuttunut kuvioihin monella tapaa kuten se "viides hauki" on painanut 4,96kg, 4,95kg, 4,89kg...
Ja kerran onnistuin karkuuttamaan sen päivän viidennen hauen juuri haavitsemis hetkellä ja silloin oli kyseessä plus kympin kala! Niin ja pari kertaa on käynyt niinkin nolosti että kesken huippu syönnin on joutunut laittamaan pillit pussiin...

Kyseinen ennätys on jossain määrin onnistunut kiertämään aika hyvin minut ja itse asiassa se on samalla aika noloa kun kaikki muut kollegat on saanut "vitosen kaloja" vaikka kuin paljon samalle päivälle mutta punnitkaapa kalat niin veikkaampa että tiukassa on tai sitten mie oon vaan niin huono ja onnistunut tuurilla saamaan +300 kappaletta yli femmaa...;)

Niin kuin tähän ennätykseen päästiin...?
Lauantai aamulla varhain lähdimme Mika "Mertsi" Meriläisen kanssa ajelemaan Kuhmon kalaisille vesille iso hauki mielessä. Vettä satoi matkalla lähes kaatamalla mutta perille saavuttuamme sade loppui kuin seinään ja mikäs sen paremmin laukaisee ison kalan syönnin kuin kelin muuttuminen?

Päivän taktiikka vatvoessamme ajelimme veneellä vielä tovin satamasta kalapaikoille ja loppu matkasta taisimmepa käydä kirjaimellisesti kahdesti kivilläkin. Tappisen alun jälkeen alkoikin oikeat karnevaalit kun saimme ekalle tunnille toista kymmentä haukea ja samalla räpsähti se päivän ensimmäinen femma kyytiin. Hetkeä ennen ensimmäistä femmaa meillä kävi viuhkassa hyvänoloinen tärppi mutta se irtosi ennen kuin saimme vavan käteen. Huvittaa kun toisella lenkillä ajelimme gps:n mukaan samaa viivaa ja juuri kun sanoin että aikalailla tässä kohdin oli se edellinen tärppi niin silloin viuhkasta lähti... Kuus puokki kyytiin eli mitä todennäköisemmin saimme sen hyvän tärpin nyt kyytiin asti.

Nooh tämän kalan jälkeen annoin periksi syvemmän linjan taktiikalle ja nostin sen pintapyyntiin kuten Mertsillä koska sillä opilla saimme isot kalat. Tämä tyyli on muuten kaikkein hauskinta ison kalan pyyntiä kun vetää isoa kalikkaa lyhyellä piuhalla niin voitte olla varma että kun isompi haaki iskee niin RÄMÄHTÄÄ JA KUNNOLLA...HI!

Jatkoimme uistelua samoilla kulmilla kun paikalla tuntui olevan haukea ihan hyvin ja pari kontaktia isoihin antaa kummasti uskoa paikkaan. Sinnikkäällä härnäämisellä saimme vielä kolmannenkin isommuksen ja tällä kertaa rämähti miun puolen viuhkaan joten päivän taktiikka oli 100% selvä.

Loppupäivä olikin varsin jännää touhua kun jokainen tärppi tuntui aina isolta johtuen lyhyestä siimasta ja ne kaksi viimeistä isommusta lähti tietenkin aivan veneen vierestä niin olihan kuulkaa hektistä touhua...

 Hauet alkoi olla jo aika tuhdissa kunnossa...

Oikeen mustan puhuva "oikea" pilkkukylki...

Jostain syystä tykkään tästä kuvasta...HI!

Työn täytteisen päivän lopullista saldoa en arvatenkin viitsi kertoa mutta kerrottakoon kuiteskin että kisakassina olisi oltu varmaan aika korkialla...;)

Se ensimmäinen...

Ensi kaudella on tosiaan tarkoitus aloittaa uusi harrastus vetouistelun ohella. Tämä "uusi harrastus" on se jerkkikalastus mistä oon jo jonkin aikaa vihjaillut ja tänään tein ensimmäiset investoinnitkin asian eteen kun ostin jerkkejä.
Tosissaan siis ollaan eikä hetken mielijohteita ja kerrottakoon samaan hengen vetoon että asian tiimoilla on "isotkin verkot" pyytämässä mutta pidetään se mahdollinen uutinen vielä salassa.

Se ensimmäinen...

Saas nähdä kuinka paljon "joudun" uhraamaan tunteja ennen kuin saan elämäni ensimmäisen jerkki femman saati kymppikerholaisen? Toivottavasti saisin hyviä onnistumisia hyvinkin nopeasti ja sitä kautta saisin lisää innostusta hommaan näin ollen voisin sanoa hyvästit kalliille vetouistelulle...HI!

PS. Tulevaa harrastusta ajatellen mahdollisia jerkkimestoja on vuosien varrella löytynyt kymmenittäin joten siitä ei homman pitäisi jäädä kiinni vaan puhtaasti omasta päästä...

Huolestuttavaa?

Hmm... Pitäisköhän jo huolestua kun vannoutuneena haukimiehenä tein tälle päivää kauden toisen raksinveto reissun? No sehän ei itsessään oo vielä pahakaan mutta kyseinen reissu oli jo toinen peräkkäin!!!

Alunperin oli tarkoitukseni lähteä haukijahtiin mut Vuokatti Fishingin Antti soitteli ja kyseli matkaan että jos käytäs kotoisilla vesillä kokeillemassa "mahdottomasta mahdollista" reissua eli kotivesiltä raksilla taimenta. Hieman empien suostuin moiseen hommaan mutta kaikkea uuttahan pitää kokeilla koska niistä on oiva mahdollisuus oppia jotain uutta.

Se ensimmäinen vilahdus viiskasista...

Jalokala pyynnissä on se hauskaa että vesi lentää eikä meinaa...

Päivän kaunein ja rumin samassa kuvassa...HI!

Reissustamme kehkeytyi yksi kauden kohokohdista kun koimme elämää suurempia onnistumisen tunteita. En ikinä siis ikinä olisi uskonut että näiltä vesiltä saa taimenta noin "helposti" ja vieläpä hyvän kokoisia. Huvittavinta koko hommassa on vielä se että miun puolen viisi onkea antoi vain yhden taimenen mutta Antti kepitti koko ajan joten kuinka paljon olisi oikeasti saatu taimenta jos Antti olisi virittänyt miun puolenkin kamppeet???

Summa summarum: Taimen on ihan kaunis kala mutta huomenna keppi taipuu allekirjoittaneella hauista ja toivottavasti vielä isoista...

Raksipyynnissä...

Joo raksipyynti päivä takana. Edellisessä päivityksessä kirjoittelin että kyllä hauki on kala ja on muuten edelleen mutta ei toi lohenpyynti ole ollenkaan hullumpaa puuhaa! Homma on varsin kiehtovaa ja voisimpa touhua harrastaa toki enemmänkin hauenpyynnin ohessa jos vaan rahkeet antaisi myötä.
Mielestäni raksin virittelystä tehdään aivan turhaan suurta numeroa kun ei se kuitenkaan ole niin justiinsa päinvastoin äkkinäiset saa melkeinpä enemmän kalaa kuin kokeneet ketut tai sitten "me kaikki äkkinäiset" ollaan luonnon lahjakkuuksia...HI!

"Ensimmäinen kepitys ja hauki"

Lisää kalarikkaasta raksipyynti reissusta voit lukea Sinttivintturit venekuntamme blogista.

Haukimiehet talkoissa...

Viikonlopusta jäi käteen pari uutta juttua ja paljon mietittävää...

Perjantain uistelin naapurin ukon kanssa vajaan neljä tuntisen sellaisella "visiopaikalla" että huvitti jo lähtiessäkin mutta itse paikalta paljastui pohjan muodoista sellainen monttu että ompa kuule helppo jäljittää siitä se "isomus" esiin. No se että asuuko siinä isoja haukia on toinen juttu mutta ravinnon puolesta se paikka ei jää kiinni koska siellä on lahnaa ja särkeä niin että kaikuluotain "sekoaa pohjan" kanssa kun nämä ravintokalat muodostaa niin tiiviitä parvia. Suurin ongelma onkin siis kuinka uistimen saa erotettua edukseen niin että kylläinen haakimamma ottais uistimeen?
Perjantaina toteutettu taktiikka ei ainakaan toiminut kun rehellistä ison kalan kontaktia ei saatu mutta pari vihaista lähtöä jättää kuitenkin sen verran jossittelun sijaa että tulen uhraamaan pari iltapistoa kyseiselle paikalle ja löytyypä hihasta pari mahdollista ässää sitä isoa varten...HI!

Lauantai päivä meni sormuskaupassa joten vesille en kerinnyt saati iljennyt mennä... Miksikö lue tästä!

Sunnuntain meni taasen vesillä ja sain kyytiin meidän kylän ehkä ahkerimman hauen uistelijan tälle kesää. Mika "Mertsi" Meriläisen on vielä toistaiseksi hauen perään vähintään yhtä hullu kuin allekirjoittanut niimpä päivämme taktiikasta ei tarvinnut hirveitä väitellä ja arvatenkin saimme aikaan todelliset haukitalkoot.
Harvoin sitä saa haukea yhtä paljon kuin eilen. Kepitimme nimittäin lähes sata haukea kyytiin eikä keskipainokaan ollut aivan sinttiä joten voitte vaan kuvitella millainen läjä olisi ollut haukea jos kyseessä olisi ollut kisat...HI!

Tällä taivutuksella saamme kasaan päivän "sadan kilon kassin" joten syystäkin kuvan arvoinen kala jos ei muutenkaan...;)

Loppuun pitää nyt kirjoittaa että HAUKI ON KALA syystä että huomenna lähdemme Sinttivintturit venekuntana pyytämään lohta pohjois-karjalan suuntaan ja vieläpä raksilla. Toistaiseksi homma ei ole kolahtanut minuun mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka nyt...

Kolmen ennätyksen viikonloppu...

 Taas mennään...

Perjantai: Alunperin perjantai oli tarkoitus tehdä peltejä varastossa kuten edellisessä päivityksessä kerroin mutta minkäs sille tunteelle voi että "iso hauki olisi tuloillaan" niin on vaan pakko lähtä koestamaan vaikka keli oli mitä rajuin. Suomen yli rynnistäneen syysmyrskyn aiheuttamat puuskatuulet huiteli +15ms huitteilla Kainuussa joka rajoitti hommaa sen verran että yksin hommasta ei olisi tullut mitään mutta kaksin homma olisi jotenkin hallittavissa pienillä suojaisilla vesillä.

Kaveria mietiskellessä tuli ensimmäisenä mieleen Harri joka tunnetaankin "oikeana haukiparoonina" ja jos et tunne kaveria niin lue tästä linkistä mistä kyse. Järvellä naureskelimme että hassua vaikka asumme samassa kylässä ja paljon touhutaan muutenkin niin kertaakaan ei olla oltu samassa veneessä...

Päivän uistelu oli arvatenkin hankalaa kun puuskatuulet liikutteli venettä välillä sivu suunnassa helposti parikymmentä metriä mutta sinnekkäästi yritimme ja vaihtelimme taktiikkaa. Kaikesta yrittämisestä huolimatta päivä oli aika hiljainen johtuen ehkä "kurattuneesta" vedestä mutta aivan viime metreillä Ahti palkitsi kuitenkin yhdellä karkeammalla yksilöllä...:)

Lauantai: Todella nostalginen päivä kotivesillä siis niillä vesillä missä uistelin silloin "pikku tyttönä" ahkeraan. Perjantai-iltana suunnittelin reissuani ihan toisaalle Kuhmon puolelle mutta aamukahviani juodessa alkuperäinen suunnitelma ei tuntunut enään hyvältä mutta lähdimpä kuitenkin ajelemaan Kuhmoon päin ja sitten yks kaks matkalla tuli visio "Piippolan reitistä" eli vanhoista kunnon kotivesistä joten puolimatkassa kurvasin auton keulan siihen suuntaan.

Katsotaanpa heti alkuun kahdella kuvalla ero entisajasta nykyhetkeen...

Kauan kauan sitten nuoruuden innolla hauki mielessä sen aikaisella terhi funilla...

Samainen kurvi nyt ja kuvasta huomaa että kalusto on kasvanut sen verran että ei meinaa mahtua samaan ränniin sitten huonostikkaan mutta ...

Veneen laskun jälkeen ajelin jonkin aikaa liussa katsellen sekä kuvaillen niitä maisemia mitä en ole oikeastaan vuosiin nähnyt ja samalla muistelin millä opeilla mie silloin pyysin kalaa ja ennen kaikkea millaisia kaloja silloin sain. Kalaahan tuli silloinkin paljon mutta isot loisti luonnollisesti poissa oloillaan. Toki joskus sattui niitä isojakin ykkös kappalein ja suurin saamani hauki tältä "Piippolan reitiltä" on 8,1 kiloa. Sen kalan muistan vielä kuin eilisen koska sain sen synttäriaamuna 17.6.2000 kello 7.05...HI!

Aamun uistelu alkoi aika räväkkäästi kun ensimmäinen hauki oli vajaa nelonen ja heti perään pari kakkosta. Joitaman pienen hauen jälkeen vaihtelin uistimia ja tarkistelin korkoa ylemmäksi kun vetoalueella oli pahimmoilleen matala hylly jonka jouduin pakostakin ylittämään pysyäkseni monttujen äärellä. Melkeempä heti tuon vaihdon jälkeen lähti viuhkasta hauki.
Tämä kala tuntui heti paremman kokoiselta niimpä väsyttelin sitä huolella ja samalla toiselta puolen viuhkaa lähti toinen samanmoisen tuntuinen kala. Jälkimmäisen jätin takaräkkiin odottelemaan vuoroa kun ensimmäiseksi lähtenyt kala alkoi olla haavitsemis etäisyydellä. Vasta tässä vaiheessa huomasin sen suussa olleen hauen uistimen lisäksi. Tässä vaiheessa kaivoinkin kameran esille ja kuvasin huolella todistusaineistoa hauki hauessa enkka kalasta. Kesken kuvauksen kuului takaa posahdus ja näin kaukana takana ison hauen pyrstön ja sekös pisti homman kiireiseksi...

Hauki hauessa enkka...

Tiukan väännön jälkeen veneessä oli "hetkessä" kolme ennätystä. Ensinnäkin hauki hauessa oli suurin ylös saatu tapaus (karkuutuksia kymmeniä) sitten toinen ylös saatu hauki täytti ne kaksi muuta kriteeriä kuten näiltä vesiltä saadut ensimmäiset tupla femmat samalle päivää ja samaten kirkkaasti suurin näiltä vesiltä saatu hauki miulle...

Oikeiden kotivesien uusi enkkahauki...

Pahoittelut huonosta kuvasta teille arvon lukijoille ja tälle hauelle koska tämä kala olisi ehdottomasti ansainnut paremman kuva. Yksin kun uistelee niin valokuvaaminenkin pitää suorittaa ajastimella joten kalan "asettelulle" ei jää liikoja aikaa joka tässä tapauksessa näkyy...  

Iltapäivä meni sitten aika heikosti kun jostain syystä sain toisen vision toiselta järveltä minne pääsin veneellä ajaen. Tuo visio meni sitten penkin alle ja kunnolla...:(

Sunnuntai: Revanssi viime viikolla löydettyyn uuteen terapia-altaaseen Antin kanssa. Pakkasyön jälkeen vallitsi järvellä mystinen usva ja eipä ollut ensimmäinen kerta kun usvainen aamu tekee uistelu päivästä todella vaikean varsinkin sitä isoa kalaa ajatellen. Haukeahan tuli kuiteskin ihan kivasti mutta satkut ei paukkunut tällä kertaa ja mikä kauheinta niin päivän paras kala painoi niin vähän että jätän tällä kertaa kertomatta...HI!

 Usvainen aamu...

Kurssilla taas...

Meneehän se päivä näinkin kun pirtissä päivystää syysmyräkän ohi menoa. Alunperin suunnittelin tälle päivää revanssi reissua sinne uuteen haukiparatiisiin mutta pitännee siirtää keikkaa huomiselle tai todennäköisemmin sunnuntaille.

Nooh ompahan hyvä hetki kirjoitella mitä oon arjen keskellä saannut aikaan. Kolme viikkoa sitten alkoi meidän Jykke-papan vaapunteko kurssi jonne minäkin osallistuin toistamiseen. Viime vuonna en suurempia saannut aikaan vaan lähinnä parsin rikkinäisiä uistimia ym. Tämän kurssin aloitinkin sitten heti täysillä toisin kuin muut lähinnä mietiskeli millaisia aihioita rupeaisi tekemään ja mitä tarvikkeita tilaisi...

Peltiaihioita työalla ja ilmeestäkin voi päätellä että homma kolahti sata prosenttisesti allekirjoittaneeseen...;)

Kurssille hommasin siis peltiaihioita todellisilta peltispesialisteilta. Tämän aihion on nimittäin luonut Seppäsen Esa-Masa, johon insinööri-Harju on antanut "kevyen kosketuksen" joten kyseessä ei voi olla kuin onnistunut aihio. Totta puhuakseen tämä pelti ei ollut uusi tuttavuus vaan todistettavasti toimivaksi todettu joten hommasinkin näitä reilusti ja voin suositella muillekkin "rakentelijoille" loistavaksi aihioiksi!

Valmiita peltejä on valmistunut jo jonkin verran ja tulipa yhdellä noista viikko sitten melkein kutosen hauki ja pienempää haakea niin että hävettää...;)

Joo sainpa juuri nyt inspiraation lähteä viimeistelemään peltiaihioita varastoon joten se moro...

Uusi terapia-allas...

Heh tänään löysimmä sellaisen haukipaikan että oksat pois. Kyseessä on vanha hyvä haukipaikka kotokylillä mutta jostain syystä siellä ei ole tullut käytyä sitten vuoden 2005 kesän.

Aamu alkoi kohtalaisen räväkästi Troplanin Antin kanssa kun kepittelimme ekalle tunnille 19 haukea kyytiin. Samaista tahtia olisi riittänyt ties kuin kauan mutta päätimme jatkaa matkaa sitä isoa etsiskellen kun sitä ei tuntunut siitä kohdin löytyvän...

Seuraava tunti oli sitten parin hauen mittainen mutta pienellä taktiikan muutoksella kolmannella tunnilla räjähti "pankki" käsiin. Haukea siis hyvän kokoista haukea tuli niin että siimat soi ja paukkuipa tuo maaginen ison kalan kriteerin rajakin kerran ja itse asiassa kolme saman koko luokan ellei jopa isommat onnistuimme jostain syystä sössimään totaallisesti. Hävettää tunnustaa mutta empä muista milloin viimeksi oon siimatkin saannut poikki kalan kanssa...PRKL.

Haukimiehenä täytyy kyl tunnustaa että joskus oon saannut muka hyvin haukea mut tänään saatu saldo menee kärkeen varsinkin jos suhteutetamme päivän 5,5 tunnin uisteluajan täydeksi kahdeksan tunnin työpäiväksi. Niin ja iroonisinta tuossa sekin että pelipaikoilla oltiin vain neljä tuntia...

Jäitkö miettimään että paljon ne poijat saikaan haukea???

Lopullista saldoa en ilkeä kertoa mutta sen kerron että satkut paukkui paljon paljon ennen loppua...HI!

Ensi kevään kalapaikkoja etsiskelemässä...

Juu luit aivan oikein otsikon! Tässä vaihessa kautta kannattaa tsekkailla ensi kauden kevään hauen kutupaikat valmiiksi kun kesän kasvaneet kaislikot on saavuttanut huippunsa ja näin ollen pystyy hahmottaa missä kohtaa on sitä "väljempää" vettä metrin vedessä eikä sitä pinnan alaista ruovikkoa johon uistimet aina sotkeutuu. Joka keväinen ongelma on ollut juuri nuo isot kaislikot jotka on talven jäliltä kaatunut pois tai ovat juuri ja juuri pinnan alla piilossa haittaamassa tehokasta pyyntiä...

Ensi keväänä aloitan nimittäin uuden harrastuksen vetouistelun rinnalla. Monena keväänä oon yrittänyt saada sitä isoa kutuhaukea mutta lähes tuloksetta niimpä aattelin polkaista alulle uuden alue valtauksen ja siirtyä puhtaasti jerkki puolelle. Alkuhan menee tietysti opetellessa ja harjoitellessa mutta into ei lopu allekirjoittaneesta sen takaan ja alleviivaan...

Kuvan kaksi hahmoa tullaan näkemään tulevana keväänä uudestaan näillä mestoilla mutta jerkkivehkeiden kanssa...

Illan kauneimman ruskahauen jigitteli Antti...

No eihän tämä ilta mennyt kuiteskaan ihan ajeluksi Antin kanssa kuten yllä olevasta kuvasta huomasit. Kameroiden ohella mukana oli jigivavat joilla kopaistiin haukea muutamin pistoheitoin...

Se vavallinen tarina...

Viime jouluna sain joululahjaksi "se vavallinen tarina" kirjan joka kertoo perhokalastuksesta tai itse asiassa perhokalastajan vaimon kokemuksin millaista on olla perhokalastajan vaimona...

Kyseinen kirja on ihan lukemisen arvoinen ja varsinkin tämä kirja oli erittäin hyvä kun oma kulta oli fiksannut sen vetouistelusta kertovaksi ja tietenkin omasta näkökulmasta katsottuna.
Kirjassa oli todella paljon hauskoja muutoksia ja tietysti paljon sellaisia kirjoituksia mistä en todellakaan voi olla otettu vaan paremminkin häpeissäni mutta yhteiselomme on kestänyt nämäkin "munaukset" jo seitsemän kesän verran joten kaitpa sitä uskoltaa jo julkaista tällaisenkin jutun.
Seuraavassa muutama kuvatus kirjasta millaisia sovelluksia siellä oli ja kerrottakoon että tämä blogikirjoitus kannattaa lukea loppuun asti...;)

Emännän näkemys Sinttivinttureista...

Kirjassa oli paljon tällaisia kuvatuksia jotka oli fiksattu vetouisteluun liittyväksi tai sitten muuten vain koskettavaksi...HI!

Myös teksti osiot oli fiksattu uuteen ilmeeseen. Paikoin teksteissä oli selviä vihjailuja miun tekemisistä tai sitten jotain pitäisi joillekkin asioille tehdä...;)

Tämä kirjoitus on tarkoitettu omalle kullalle: En tiedä onko tämä normaali tapa kosia koska aika moni kerkiää lukea tämän ennen kuin sie huomaat kirjoitukseni tai kuulet asiasta facebookista koska julkaisen tämän linkin sinne. Joka tapauksessa mie oon suunnitellut tätä pitkään ja päädyin tällaiseen ratkaisuun jotta tämä tulisi todellisena yllätyksenä eikä minnään perinteisenä polvistumisena sitä paitsi oon päivän vesillä niin saat rauhassa aikaa miettiä haluatko jatkaa "kesäleskenä" jatkossakin...HI!

11.11.11 on siis se päivä joten tuletko Saara vetouistelijan vaimoksi?

Lohilampea hoitokalastamassa...

Tänään pääsin sellaiseen "porvari seuraan" että heillä on oma lohilampi keskellä Vuokattia eikä kyseessä oo edes venäläinen multimiljonääri...;)

Keskellä Vuokattia sijaitseva Särkinen on monille turisteille ja varsinkin paikallisille tuttu lohilammikko. Lampihan on ollut iät kaiket virkistyskalastus kohde ja nykyisin vetovastuu on kuulunut Troplanin Antille. Mitään halpaa hommaa lohen istutus ei ole joten on vähintääkin kannattavaa pyytää haukea pois varsinkin niitä isoja lohi-imureita jotka hotkaisee tuollaisen iloisen kiloisen kirren kerran viikkoon suihinsa...

Särkinen on muuten paikka missä ei saa käyttää muita perämoottoreita kuin sähköisiä.
Lammen "omistajasta" kun oli nyt vesillä niin sovelsimme tuota pykälää sen verran että sallimme alle 50 hevosvoimaisen hyvään tarkoitukseen ja tietenkin pykälään kaksi vedoten vene oli varusteltu täydelliseksi kilpajuhdaksi...HI!

Liekkö kukkaa ikänä uistellut lammessa vastaavanlaisella kalustolla... Epäilen vahvasti!

Team Troplan eli Antti ja Lauri...

Vai ei karikolla saa lohia???

 Selvästi lannistunut ilme kun ei ollutkaan hauki...

Kyllä tätä lampea on syytäkin "hoitokalastaa" kun haukea tuntuu olevan ja paljon. Tässäkin kuvassa isä ja poika kilvan kepittää haukea ylös...

Harmiksemme saimme vain yhden lohi-imurin pois lammesta...

Mutta 94 litran igloo jäi karkeista hauista hieman vajaaksi ehkä syystä että vedimme vajaan päivän? Kaikki on kuiteskin eteenpäin kestävää kehitystä ajatellen tai sitten ei. Naurommekin iroonisesti että ensi vuonna särkikanta räjähtää rajuun kasvuun...HI!

PS. Edellinen hoitokalastus reissu luettavissa tästä linkistä.

Taajama uistelua...

Heh hieman erilaista uistelua välillä...
Ensinnäkin paikasta sen verran että vietimme Mika "Mertsi" Meriläisen kanssa päivän niin taajamassa kun vain pystyi. Yleensä allekirjoittautunut hakeutuu uistelemaan paikkoihin missä saa rauhassa touhuta ja maisemallisesti paikan pitää olla mahdollisimman erämainen...

Erilaiseksi päivän teki myös se että uistelimme poikkeuksellisesti säipillä raskain painoin eikä normaalisti lankuilla rymistellen saati säipillä matalassa. Yksi päivä tuli sellainen visio että entä jos pyytäis päivän säipillä raskain painoin sellaisella paikalla mikä on muuten haasteellinen normaali setillä... Nyt oli se päivä...HI!

Näillä sensseillä uistellessa tuntui koko ajan siltä että joku tuijottaa jostain noista sadoista ikkunoista joita reitillämme oli...;)

Piiloonkin pääsimme muutaman kerran hetkeksi kun "valtateiden" tähden alitimme pari siltaa mennen tullen...

Kaikille katselijoille tiedoksi että päivän aikaan saimme sen verran haukea että olisimme voittaneet monta venekuntaa jos vertaamme keväiseen Sapso/Kianta kisaan...HI!

Summa summarum: On meillä Sotkamossa kauniit ja kalaisat uisteluvedet taajamassakin mutta rehellisesti sanottuna taidan mie silti kulkeutua hieman kauemmas seuraavalla reissulla kalaan...

Syyskuun alun tilitys...

Kyllä mie oon jo rentouttavan viskilasini ansaitsut tätä juttua kirjoitellessa...HI!
Tämä viikonloppu meni vähän plörinäksi kelien puolesta. Ensinnäkin perjantaina tuuli puuskissa +8-9ms. Koillisen suunnasta mikä vaikeuttaa meidän kylillä uistelua "pelipaikoilla" aika oleellisesti niimpä keräsin voimia lauantaiksi ja sunnuntaiksi pirtissä...

 Näiden maisemien tähden mie viihdyn mainiosti Ontojärvellä... 

Lauantai aamuna heräsinkin kello viisi ja matkalla Kuhmoon olin kello kuusi. Päivän kalapaikkaa en ollut vielä päättänyt aamulla kahvikupposen ääressä niimpä heitinkin ajaessani kolikolla Ontojärvelle vai Lentualle. Kruunu tuli joten kurvasin Ontojärvelle. Aamun ensimmäiset kolme tuntia oli niin hiljaista että meinasimpa ajaa takaisin rantaan ja suunnata sittenkin Lentualle mutta eihän siinä mittään opi jos valitsee aina sen helpoimman paikan niimpä jatkoin uistelua ja vaihtelin sinnikkäästi uistinta ja taktiikkaa...

Vasta neljän tunnin uurastuksen jälkeen alkoi palikat loksahtelemaan kohdilleen mutta vehkeissä ja muussakaan yrityksessä ei ollut oikeastaan mitään tekemistä onnistumiselle kun homma oli vaan yksinkertaisesti paikasta kiinni. Aika nopeeaan tahtiin sain kutosen, vitosen, parit neloset jne. kunnes ajauduin vain jotenkin paikalta pois...

Tarkkaan kun katset kuvaa niin huomaat kuhien seasta karkean hauen...

Itsepäisyyttäni en kurvannut enää takaisin vaan yritin ehtiä uuta "hot spot" paikkaa eikä moista löytynyt vaikka vedinkin reilun kymmenen tunnin päivän...:(

Sunnuntaina suuntasin Jussin kanssa takaisin Ontoselle ottamaan revanssin. Aloittelimme päivän täsmälleen samasta paikasta kuin edellisenä päivänä yksikseen ihan sillä että yrittäisin kaivaa vaikka väkisin kalaa siitä mutta turhaan. Hiljaista oli nytkin vaikka mitä kokeili ja jouduimme lähtemään paikasta pois eilisille onnistumisen paikoille uistelemalla. Parin tunnin matelun jälkeen saavuimme pelipaikoille ja heti alkoi tapahtumaan. Kolmonen, nelonen, Femma ja pienempiä muutama. Reilun tunnin karnevaalin jälkeen kala lopetti syömästä kuin veitsellä leikaten...PRKL!

Iltapäiväksi järvi tyyntyi takaisin rasvatyyneksi ja aurinko porotti täydeltä laidalta niin eipä ihmekkään että haukikin passivoitui? Tai ainakaan mie en keksinyt enää mitään kikkaa siihen kun olimme jo koestaneet kaikkea ihmeellisyyksiä...

Saisi tämäkin kala kasvaa puolet enemmän että ilkiää pönöttää samassa kuvassa...;)

Summa summarum Perjantai meni läskiksi tuulen takia. Lauantaina onnistuin mielestäni tosi hyvin kun päivän saldo "kisakassina" olisi ollut +70000pistettä. Sunnuntaina tyyni järvi oli huono suurhauki jahtia ajatellen ja muutenkin tämä keli on asia mikä pittää oppia hallitsemaan tulevana testikesänä...

Viikonloppuna kerkesin väliin miettiä uusia kisakikkoja ja sunnuntaina oli jo testissä moinen ja mikä parasta sain sillä kalaakin joten taidampa lähteä veneelle valjastamaan uutta ideaa pidemmälle...HI!

Syyskuun avaus...

Edessä alkaa olla ne parhaat haukikelit kun syyskuulle kuukausi kääntyi. Huomenna töiden jälkeen oli tarkoitus käydä lähivesillä mutustelemassa homman nimeä viikonloppua varten kun viikolla en oo kerinnyt/jaksanut käydä. Tulevana lauantaina sekä sunnuntaina oli tarkoitus vetää täydet päivät jossain mutta missä en tiedä vielä.

Ehkä Ontojärvi, Jormasjärvi, Kellojärvi, Lentua... Ääh taidan heittää kolikolla lauantai aamuna kahvikupposen ääressä minne lähden niin eipähän jännitä ennakkoon...HI!

Raportteja odotellessasi voit lukea Sinttivintturit blogista viimeisen kisan koitokset.

Pidennetty viikonloppu...

Huoh kuinka rentouttava viikonloppu takana...

 Jussi kauhusta kankeana kun siiman päässä haakimamma...

Perjantai meni tosiaan omilla vesillä Forcitin työkaveri Jussin kanssa. Tällä kyseisellä järvellä paukkuu yleensä haukea sitä tahtia että kymmenellä vavalla uistellessa meinaa tulla väkisinkin hiki ja mikä parasta niin aina siis aina tulee jokunen kunnon kala. Tällä kertaa ensimmäisen tunnin jälkeen saatiin 25 senttinen hauki ja seuraavalle tunnille toinen mokoma pari senttiä isompana. Naureskeltiinkiin että varmasti sama kala...:D

Nooh kolmannella tunnilla räjäytimme varmaan pankin kun saimme kolme kalaa tunnille?

Suoritimma pikaisen analyysiin ja vaihdoimme vielä kerran taktiikkaa (viides kerta) ja se kannatti kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä...:)

Alkaa hauet olla jo aika paksuna kuten syksyllä...

Lauantain vietinkin kauniilla Kuhmon Lentuan selällä tovereiden kanssa. Tämän poppoon kanssa on aina saatu hyviä kaloja kuten nytkin mutta kappalemäärällisesti reissu oli Lentuaksikin todella huono. Edellisen päivän vetoon peilatakseen taisi hauen rytmiin sattua juuri se "kolmen päivän sapatti" jakso mutta ehdottomasti suurin vaikuttava tekijä oli kova tuuli ja sitä kautta jouduimme uistelemaan tuulen yllä eli oppikirjallisesti mietittynä juuri sillä "huonommalla puolen" järveä.
Toisaalta erään keski Suomen suurhauki specialistin kanssa hierottiin facebookissa juuri tälle päivää taktiikkaa niin täytyypä tunnustaa että opimpa taas uuden kikan isomman kalan pyyntiin nimittäin yksi asia meni juuri niin kuin kollega arveli mutta nyt hauki oli vaan huonolla otillaan. Kalaahan meidän poppoo toki sai niin että tovin Samipoika fileroi haukia matka evääksi...

Välillä Lentualla oli niin hiljaisia jaksoja että perheellinen mies sai univelkojaan kuitata pois...;)

Vai latasiko Ivan torkuillaan pattereitaan suurempia koitoksia varten? Mene ja tiedä mutta femmat paukkui tälläkin reissulla...

Sunnuntai meni ennalta suunnitellusti Oulujärvellä vaikka keli oli melkein eilisen veroinen. Oulujärvi on siitä ongelmallinen "rapakko" että tehokas uistelu pilaantuu jo neljän metrin tuulessa kun järven selkä on iso ja suhteessa matala niin aalto kasvaa tuossakin tuulessa helposti 60 sentin laineeksi. Yritäppä siinä vetää tuulen alla isoilla kelkoilla tasaisesti repimättä? 

Kelistä tietoisena lähdimme kuiteskin Troplanin Antin kanssa suorittamaan ns. Kimppa treenit tulevaan kisaan. Aloitimme treenit tuuliselta paikalta myötätuuleen jotta saisimme edes jonkinmoisen tuntuman paikkaan. Reilun tunnin vedon jälkeen saldomme näytti neljä haukea ja edessämme oli kaksi vaihtoehtoa. Kääntyä uudella linjalla vastatuuleen takaisin koska emme todellakaan saannut niin paljoa haukea kun haaveilimme tai nostaisimme kytkintä ja vaihtaisimme suosiolla tuulen suojaiseen paikkaan. 

Vaihdoimme luonnollisesti paikkaa uudelle ylläripaikalle ja se kannatti. Kisaa ajatellen vedimme pelkällä läpilaskulla pieneltä alueelta kaksikymmentä kiloa haukea kyytiin ja paluu perällä hipaisten vielä kymmenen kiloa lisää...:)

Joskus allekirjoittanut pääsee helpolla kun muut tekee työt. Tämäkin kaunotar nousi puhtaasti Antin avuin ja miulle jäi "vaativa" haavimiehen rooli päivälle...;)

Juu siinäpä se pidennetty viikonloppu oli kokonaisuudessaan ja voi hitsi että olipa kuulkaa pitkästä aikaa mukava vetää kunnon siviilivetoja ilman minkäänlaista suorituspaineita tai ainakin siltä tuntui vaikka Jussille olinkin hehkuttanut töissä miten paljon siellä on haukia ja varmasti tulee isoja jne. Samaten lauantain tovereiden kanssa kalassa keikka alkaa olla jo semmoisissa mittapuissa että kohta ei vaan pysty parempaan...;)

Kohta menee hermot...

Joo eipä ole päivityksiä liiammin ollut ja syynä ei ole innostuksen lopahtaminen vaan rehellinen ajan puute. Mikä kaikkein kauheinta niin oon tälle kesää joutunut tinkimään kalassa käyntimääristä ja paljon!!!
Ilmankos "hermot" alkaa olla ukolla kiriällä?

Kuvassa en huuda tuskaani vaan sattuipa emäntä ottamaan kuvan kesken haukotusta...;)

Heinäkuun koitoksista kirjoittelen takautuvasti ensiviikon nimissä paremmalla aikaa nyt kun edessä on pitkästä siis pitkästä aikaa super viikonloppu!!!

Perjantai menee kotoisalla nimeltä mainitsemattomalla haukiparaatiisijärvellä, lauantai päivä vierähtää sinisten ajatusten Lentualla ja sunnuntaina aattelin käydä Kainuun merellä katsastelemassa mestoja kuun lopun Honda cupin päätöskisaan...

Honda cup 2011 Kuhmo, Lentua

 Tarina löytyy meidän Sinttivintturit blogista.

Honda cup 2011 Paltamo, KUHAKUNKKU

Tarina löytyy meidän Sinttivintturit blogista.

Mato-ongella kullan kanssa

Tänä kesänä ei oo jaksanut lähteä töiden jälkeen enää uistelemaan vaan monasti on tullut kokeiltua yksinkertaisempaa kalastusta. Tämäkin ilta meni niin kuin pikkutyttönä virveli kourassa vesakossa...:D
Lähdimmepä emännän kanssa kahdestaan ongelle sillai että miul oli haspelisetti haukea varten ja toisella mato-onki.

Ensimmäiseltä paikalta "ongittiin" munat pannuun vaikka kyseessä oli taatusti pitäjämme kovin onkipaikka. Toisella paikalla saimme heti kalakontakteja ja kävipä miunkin vehkeisisiin todella hyvä pyöräys pienten lisäksi. Jossain vaiheessa iltaa mie ajauduin haukien perässä kauas kullasta ja tällöin alkoi hillitön huuto jota menin kiireellä katsomaan mitä siellä tapahtuu...
Alla olevasta kuvasta voittekin arvella mikä aiheutti mekastuksen!

Harvoin se päivän suurin kala on ahven...

K-Market Sotkamon poppoon kanssa kalassa...

Nyt oli sellainen kalareissu että muistan varmasti koko ikäni...:)

Mahtava ja tapahtuma rikas ilta päättyi kauniiseen auringonlaskuun...

Tarinan tapahtumasta voit lukea meidän Sinttivintturit blogista.

Kun nakkaa, heti nappaa...

Voih kumpa vetouistelu olisi yhtä helppoa ja rentoa kuin mato-onkiminen. Viime viikonloppu oli oikein hjyvä esimerkki kuinka uisteluhommat tai no kilpauistelu voi joskus tökkiä saati olla todella tappista touhua. Enempää en aio kyseisestä kisasta kirjoitella vaan sen saat lukea meidän venekunnan Sinttivintturit blogista.

Tuon haasteellisen vaikean kisan jälkeen oonkin saannut kerätä itselleni voimia ja mikäs sen mahtavampa tyyli kuin aloittaa aivan alusta koko homma. Viime kesänä kun uisteluhommat rupesi tökkimään niin silloin kävin ensimmäisen kerran mato-ongella varmaan kymmeneen vuoteen ja vieläpä emännän kanssa. Se reissu muuten kannatti kuten eilinen. Tekisi melkein mieli kiroilla kuin rentouttavaa voikaan kalastus voikaan olla...HI!

Tälle reissulle otin muuten paremman kameran mukaan niin sain yhdistettyä kaksi rentouttavaa harrastusta yhtä aikaa ja eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka sattuis karhu kurkistamaan kuusen takaa...

 Kun nakkaa, heti nappaa... 

Uisteluveneessä samainen kasku: Kuula alas, kuha ylös...

 Kalat oli oikeita körmyniska ahvenia...;)