sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kausi 2K16 loppu...

Mittarissa reippaat 16 astetta miinusta tarkoittaa vapautuvaa aikaa tänne nettimaailmaan.

Tämä kesä... Huoh ja HUH HUIJAA! Empä ole moisia tunnekuohuja harrastuksessa ennen kokenut. Taisinkin kirjoitella joku tovi sitten että uudet työkuviot sotkee pahasti harrastustoimintaa jatkossa ja sen se on tehnyt mutta en valita kun tykkään työstäni ja tarvitsen luonteelleni säpinää ennen kuin oikeesti jaksan innostua. Tai no valitanhan mie hitusen jotta saan pikkusen tuota kisailua selitettyä...HI!

On muuten jokseenkin koomista mennä kisoihin suoraan röistä töistä täh? Ennen muinoin sitä treenattiin oikein huolella ja osattiin tarvittaessa vaihtaa taktiikkaa oikeeseen suuntaan useammankin kerran päivässä mutta nyt kun ei tärppää sieltä vuoden 2007 kovimmalta "salaiselta" ottipaikalta vaihdamme taktiikan vuoden 2005 "salaiselle" ottipaikalle. Eikös se mene näin muillakin arvon kollegoilla?

Niin ja empä ole ennen kisojen aikaan nukkunut venhossa mutta tulipa sekin tänä kesänä koettua...:D

Toki kaikki kunnia ja hatun nosto kilpakollegoille jotka tuon maagisen tatsin hallitsi tänä kesänä!

Henkisesti saatanallisen raskasta lähteä kilpailemaan samalle viivalle sellaisten kanssa jotka on huolella treenannut kisaan. Näiden seuraaminen kalapaikalle on vielä pahempi kohtalo kun näät fyysisesti kolleegan kepin taipuvan ja omat kepit sojottaa telineessä suorana kuin hangon keksit...PRKL!

Summa summarum. Kaikesta vastusteluista huolimatta suoriuduimme Sinttivinttureina tuleviin Viitasaaren SM-kisoihin. Mittee tuolla tapahtuu aika näyttää mutta varmaa on se että viikko treenataan niin kuin ennen vanhaan niin ei tarvitse selitellä kun vain myöntää epäonnistuessaan osaamisen loppuvan. Toki pöljän tuurilla suottaa peli mennä oikein jännäksi ensimmäisen päivän osalta ja toinen päivä... Pitkään tätä blogia seuranneet kyllä ymmärtää...;)

Ja sitten siviilipuolen koottuihin selityksiin.

Eipä liikaa joutoaikaa täälläkään. Kerrottakoon heti alkuun että edelleen kesälomaa pitämättä!!

Oisinko kahden käden sormien verran päässyt iltapistoja kesän aikana tekemään. (täytyy kyllä tarkistaa) Käytännössä katsoen viikonloppuisin vain rupeli pyöri ja olipa viikonloppuja että vain yhtenä päivänä. Suunnitelmanihan oli keväällä hirveä. Käydä miljoonassa uudessa paikassa, koestaa jigihommie jne.

Taitaa olla parempi että lopetan tämän surkuttelun ja lataan vain muutaman kuvan malliksi (Nokia 1020 kännykkäkamera hajosi ja menetin valtavasti kalakuvia) että Ahti oli todella suotuisa noilla harvoilla kerroilla mitä kerkesi käydä...


Kauden ensimmäinen reissu ja samalla ensimmäinen kaksinumeroinen...

Lämpimän veden laiheliini...;)

Terveisiä Nils Masterin suuntaan... Toimii!!!
Ilkkokin kymppikerhoon. Teimme yhdessä kerran sellaisen reissun että...


Kaikkiaan 75 järvi mistä oon onnistunut onkimaan yli viiden kilon hauen elämäni aikana. Tosin tämä rikkoo rajan tuplana...

Vihdoin ja viimein... Kostamon kanssa säipälläkin kymppi kerhoon!!!

Hmm... 
Pikkusen kyllä kiusalliselta tuntuu herkutella ajatuksella mitä kaikkea sitä oisi saanut lisää jos aikaa...

Kauden viimeinen reissu oli muuten 4.11. pikku pakkasessa. Vesille oisi vielä eilen päässyt kuuden asteen pakkaseen mutta tyydyin pukkaamaan lucifer venhon pajaan odottelemaan niitä "hulluja visioita" talven ajalle. Nyt kun on viikonloput "aikaa" niin pittää runnoilla takautuvasti kesän reissuja tänne ihan itellekkin muistoksi...

PS. Tämä tarina taisi tulla poikkeuksellisen negatiiviseksi mutta kerrottakoon että kesäni oli kuiteskin mahtavan tasapainoinen taakasta huolimatta. Rakkaus lajiin suorastaan koki uuden roihahduksen ja pitkästä aikaa kauden päättymisen jälkeen nälkää jäi niin että maha mouruaa kuin kiimainen kolli kärvissä...HI!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Kauden 2K16 alkua...

Varrella virran siis tenetinvirralla alkoi perinteisesti uistelukausi. Näillä nurkilla tuo piinaavan pitkä talvi on päästy selättämään uistelujen merkeissä aika pitkälti päivän, pari ennen vappua mutta tänä vuonna päästiin vesille jo 23 huhtikuuta.
Järvethän oli luonnollisesti tuohon aikaan tukevasti jäässä ja taisipa vielä pilkkikisojakin lähi tienoilla olla mutta onneksi tämän tenetinvirran kovat virtaamat pitää huolen että Sotkamon ja Vuokatin välinen muutaman kilometrin mittainen kapea salmi aukeaa jo monesti maaliskuun puolella.
On muuten melko tympiää katsella avonnaista salmea kuukauden päivät kun vesille kuitenkaan pääse syystä että juoksutus vesistöissä vedenpinta on tuolloin niin alhainen että rannat on liian jyrkkiä soutuveneenkään laskuun ja ompa itse veneluiskalla hiihtolatukin haittaamassa harrastustoimintaa tai sitten oon yksinkertaisesti liian hätäinen???

Kauden avaus reissusta tulikin sitten aika legendaarinen kun Mika "Mertsi" Meriläisen kanssa lähdettiin tekemään kaluston testireissua. Ensin ajettiin tietty virralta niin ylös Pirttijärven puolelle että saatiin se pakollinen facebook päivitys pilkkimiehille. Seuraavaksi katseltiin sopivaa rakoa jäiden seasta missä nyt jotenkin pystyisi uistelemaan.
Uistimia laskiessa iski jo ensimmäinen haaki mutta se irtosi kun kameraa rupesi hamuamaan. Seuraava hauki iski melko pian ja se on tieten ikuistettu kauden avauskalaksi!


Niin terveisiä vaan pilkkimiehille...:D

Eipä kauan nokka tuhissut kun se ensimmäinen haaki kyydissä...

Poikkeuksellisen haasteelliset olosuhteet jäiden suhteen johtui tieten aikaisesta ajan kohdasta ja väkisinkin homma nauratti kun sivuplaanari törmäili jäälauttoihin venhosta puhumatta mutta poukkoillu kannatti. Alla kuvatus mistä oon niin ylpeä ettei mittään järkeä!!!

Oisikohan ollut kymmennes haaki ja puntari kunnon testiin. Saaliina se elämäni ensimmäinen mätikymppi mitä oon yrittänyt jo hemmetin monta vuotta mitä ihmeemmissä paikoissa. Jotenkin hyvinkin iroonista että moinen virstapylväs tuli sittenkin ihan omilta vesiltä...:D 
Painoa muuten 11,64kg eli ilman mätilastiakin kymppikerholainen  ja kerrottakoon että ensi keväänä tuo mamma painaa kilon enemmän...;)

Mertsin tyylittelyä...

Joka keväinen jääkelkkailu kuva...:D

Omalla kylällä mätihaaki sesonkia riitti oikein useita päiviä mutta mummoluokan mammat loisti tehokkaasti poissa olollaan. Kuvassa Sinttivinttureiden Makke ja metrinen röllykkä...

Oman kylän kevät sesonki jäi tänä vuonna hieman vajaaksi kun aloitin kesäloman. Juu-u luit oikein mutta miepä poika tein sellaisen peliliikkeen mikä juonti melko lailla vuoden takaiseen piikitykseen!
Viime keväänä vieraillimme Sinttivinttureina Vedenjakaja cupin avauskisassa ja kyseinen kisa jos mikkään on vanha kunnon haakikisa. Tuolloin oli tarkoitus tehdä pieni treenireissu kisaan mutta Pajeron perkele päätti pittää odottamattoman kesäloman eli treenit jäi treenaamatta ja kisaan mentiin ns. kylmänä.

Lopputuloshan oli odotettavissa että kaakana oltiin kärestä kun tyhjää puoli päivää vedettiin. Nooh eihän tuo mittään jos tyhjää vedettään kun sekin kuuluu ihan uisteleluun ainakin miulla mutta kun moni irvileuka tieten irvisteli että siunhan "pittäis mukavas" hauen pyynnistä jottain osata... %&"p=£#+@# (lue julkaisu kelvotonta)

Aattelin tuolloin että katotaampa ensi vuonna mistä se kana pissii...

Kesäloman ensimmäinen päivä maanantai alkoikin aamulla varhain aika hauskasti saavuttuamme kohteeseen. Järvi oli jäässä ja sataman sulalla alueella joutsenia kymmeniä ja kymmeniä nauramassa meille kovaan ääneen. Päivän sääennuste lupaili lämmintä tuulista päivää elikkä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toivoa järvelle aukenevan isompaa reikää päivän uisteluun.
Venho vesille ja vesakoiden laidoille kutuhaakea ettimään...

Aamupäivän seikkailu jäiden seassa tuotti aika ajoin oikein mukavia röllyköitä ja puolilta päivin tarkemmin ottaen kello 12.10 vapautui tuulen myötä järvi jäistä. 100% varmasti voin kertoa että olimme taatusti ensimmäiset vetouistelijat järvellä...HI!

Joskus miulle on mainittu kuvien horisontin olleen jonnekkin päin kallellaan mutta ossaa ne näköjään muutkin ottaa kallistus kuvia...;)
Jos en nyt väärin muista niin tämänkin kuvan ottoaikaan oli hitusen sesonki. Haakipaikalla ei monestikkaan kerkiä paljoa kameraa tällätä jos ottaa esillekkään...

Keskiviikon miehistössä hääräsi Mertsi ja Jykke-pappa. Tunnollisena kalamiehinä maksamme aina kalastusluvat ennen kuin aloitamme harrastuksen. Mertsi veivaa jo haakea treenatuilta gps-merkeiltä kun toinen taistelee nettiyhteyksien kanssa...:D

Nälkäisiä on nämä mummoluokan hauet kun mahassa "perus mökkikalastajan" saalis ja vielä lisää ahnehtivat!

Elämäni kevät jos en paremmin sanoisi. Toinen toistaan parempia haukia ja koko ajan hajulla miten kala palaili kudulta, mikä väri pelaa milloinkin ja kaikkein tärkeintä oli löytää ne karkeamman hauen syönnös spotit. Noita spotti pisteitä tuli pitkin viikkoa hipaistua pönökalan toivossa kuitenkin niin ettei muut huomaa...;)

 Kisaviikon torstaina kyydissäni piipahti Nilsun mies Jari Kostamo poikansa kanssa.  Jarin kanssa kalassa on poikinut aina jottain mukavaa kuten tälläkin kertaa. Perästä kuuluu ja siitä luonnollisesti hieman tuonempana...
No tuo tulevaisuuden lehtijuttu ei nyt missään tarkoituksessa ollut mikkään kohokohta vaan se että pääsin Jarin myötä tutustumaan uuden Nils Master kuvion myötä niihin salaisiin protoihin! Päivä menikin oikein mainiosti uittaen vain noita nilsun salaisia onkia ja ajellessa lisää gps merkkejä kaloille. Tuo päivä oli muutenkin miulle suurta oppia pohjois Suomen kilpakollegalta. Melko monta uutta kikkaa ja noita kikkoja kun soveltaa omiin tekniikoihin uistella niin ehdottomasti antoisa päivä!

 Jarin poika Samuli toimi tuon nilsupäivän ykkös keppitäjänä. Eipä paljoa poika huilaamaan päässyt kun kolmen ukon edestä haakea kepitti 100% varmuudella ylös!
Kuvassakin pikainen hymykuva kalan kanssa ja vapa mutkalla seuraavaa veivaa...:D

Lopputulos oli sitten niin huikee että itkuaan piti ison miehen piätellä! Tällä kertaa kolikko pyörähti näin päin mutta entä jos kolikko olisi pyörärähtänyt toisin päin? Toisin sanoen karkeamman hauen onkiminen kisoissa on suorasta katastrofaalinen taktiikka mutta nyt se kannatti kun kisakalojen keskipaino kolme kiloa...:)

Yksinhän noita en tietenkään saannut kun Silvanin Marko ja Hyvösen Janne toi vielä kisaan rautaisen ammattitaitonsa mukaan! Kiitos poijat, kiitokset myös Mertsille, Jykke-papalle, Kostamoille ja ennen kaikkea omalle kullalle ymmärtämisestä että kuudelta se aamulla lähti kottoo ja illalla kahdeksan jälkeen nälkäsenä kottiutui ja taisipa yksi iltama mennä veneremontissa myöhempään...

Niin herkutellaampa hitusen ajatuksella jos Ahti olisi tuossa kisassa pyllistänyt?
Kisa-aamuna valtaosa porukasta tuli kyselemään että oonko oikeasti koko viikon treenannut? Tuolloin tieten tuumasin kaikille kyselijöille pirruuttani että tiistaina en ollut järvellä kun rouva järjesti puutarhan hoitopäivän...:D
Jälkikäteen mietittynä tuo lause olisi kuitenkin pitänyt jättää sanomatta. Tuolloin ja nyt moni aattelee että on perkele "pollee" heppu Sotkamosta, toivottavasti epäonnistuu jne. En mie tuota tieten "sillä silmällä" sanonut olin vain suorasanainen ja tieten rehellinen. Oikeesti viikonhan mie siel kuljin tiistaita lukuunottamatta.
Hampaat irvessä niin täysillä kuin aikainen vain voi tehdä onnistumisen eteen kuitenkin takatalven veroinen pelko epäonnistumisesta kuiskaili aika aidosti kisan aikana kun vierus venekunnat kepitti kaloja ja meillä ei luonnollisesti nykässyt mutta kun nykäsi niin kalojen koolla yritettiin mukamas kompensoida.

Kiistämättä panostukseni tähän kisaan oli poikkeuksellisen kaamea mutta kun jonkun asian otan työnalle niin se tulee tehtyä sitten täysillä. Näin jälkikäteen mietittynä moisella panostusasteella mitaten epäonnistuminen olisi ollut vähintään kohtuutonta itsesääliä loppukesän ja kilpakumppaneiden vahingoniloa seuraavat kaksi kesää mutta onneksi vaivan palkaksi sain parin päivän hymyn, valehtelen kolmen päivän...HI!

Lisää juttua Sinttivintturit blogissa.
Vedenjakaja cupin sivuilla.

Jooh se siitä onnistumisesta. Lunta on tullut tupaan ihan komiasti tuon kisan ja tämän julkaisu välisenä aikana ja kirjoittelen niistä kunhan ehdin. Nyt ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia seikkailuja...

lauantai 14. toukokuuta 2016

Päivä Kalkkisilla...

Voi elämän kevät!!!

Kutsu Nils Masterin tuotetestaajaksi on varmasti jokaisen pikku pojan unelma pesti? Pelkkä ajatuskin yhdestä mailman tunnetuimmasta "kuvan" valmistajasta pistää jo meikä poijat miettelijääksi mutta sisäpiiriin pääsy se vasta pöljän pojan sekaisin pistääkin...:D

"Legendaariset Nils Master ja Bete jo vuodesta 1963"
Finlandia Uistin Oy perustettiin vuonna 1963, jolloin veljekset Hannu ja Kalevi Kangas kehittelivät Nils Master tuotemerkit. Uistimien kehittely jatkuu edelleen. 1978 Legendaariset uistimet saivat seurakseen myös ruotsalaisen Tage Tysklind'in vuonna 1940 luvulla kehittelemän Bete tuotemerkin. Huolellisen kehitystyön tuloksena uistimiin on syntynyt monenlaisiin vesiin sopivat värit ja uinti. Tästä todisteena se, että Finlandia Uistimen merkit ovat vuodesta toiseen ennätyskalarekistereiden kärjessä, oli sitten kyse hauen tai ahvenen kalastuksesta.

Esittely tekstin varmasti luitkin ja kyseessähän on Finlandia uistin eikä pelkkä Nils Master mutta eipä kankaan veljekset arvanneet reippaat 50 vuotta sitten mimmonen brändituote tuli kaarnasta vuolastua?
Käsittämätömän historian omaava tuotemerkki tekee edelleen sellaista jälkeä kalavesillä että me kaikki kalastajat kirjoitamme tietämättämme edelleen historiaa tulevaisuuteen!!

Heh.. Tulipas äskeinen lause jostain takaraivon syövereistä mutta tarkemmin miettien näinhän se muuten on. Omia vanhoja blogijuttuja tulee joskus luettua niin onhan sitä itsellekkin kertynyt aika liikuttavia tapahtumia kohtuullisen paljon lyhkäsen historian aikana. Ilokseni oon saannut kokea Uistelukisoissa onnistumisia Sinttivinttureiden myötä useimpien cup-voittojen veroisesti, saannut joitaman vonkaleen, saannut tarjota nuorille että merkittäville persoonille kalastuselämyksiä ym. Mutta entä jos historiaa voisi lueskella nilsun verran taakse päin? Tarinaa riittäisi varmasti raamatun verran. Se että olisiko se ketään kiinnostavaa niin ei varmasti ja jos vielä verrataan Nils Masterin historiaan niin jäljessä ollaan reippaat 50 vuotta...:D

Vuodesta 1974 on Nils Masterin toimipaikkana toiminut poikain vanha koulu. 

Päivä Kalkkisilla siis siellä missä Kankaan veljekset Hannu ja Kalevi aloitti vaappuhommat oli tosiaan kokemuksena jotain... Jotain jäätävän ikimuistoista!

Pelkkä pihaan tulo loi jo pitkän perinteen tunteen ja sisälle mennessä tämä perheyritys otti lämpimästi Kostamon Jarin johdattamana vastaan. Alkuunhan moinen tapaaminen tieten jännitti pirusti mutta melko pian sain huomata että täällähän on oikein kotoinen ilmapiiri ja hetki tuosta oikein hätkähdin juttelevani itse Hannu Kankaan kanssa kalajuttuja.

Kahvittelujen ja alku porinoiden jälkeen pääsin Hannun ja Jarin kanssa tutustumaan nilsun tuotantotiloihin. Hannu kertoili samalla historian havinaa vanhasta koulustaan missä mikäkin tuolloin oli ja mitä missäkin tehty ja tieten nyt näin livenä missä mikäkin työvaihde tehdään. Voinkin rehellisesti tunnustaa että olin suoraan sanottuna taivaissa tuolloin. Vaappuja vilisi silmissä tuhansia ja tuhansia mitä erilaisimpia, kokoisia, värejä, protoja ja tieten historian havinoiden myötä kalikkaa alkuajoilta aina tämän päivän lakan tuoksuisiin myyntimalleihin...

Voih... Kaikkea en tietenkään voi kertoa kun joidenkin julkaisu odottaa kesää ihanaa...

Eipä voi muuta tuumata että kateeksi käy Jarin työpaikkaa...;)

Koulun seinillä oli paljon hienoja tauluja nilsun historiasta ja tässä yksi mieleen painuvimmista...

Nooh tehdas kierroksen jälkeen mentiinkin sitten vielä syvemmälle nilsun historiaan kun pääsin käymään Hannun mökillä, siis siellä pyhimmässä paikassa missä se ensimmäinen Nils Master sai alkunsa. Matkalla mökille sain kuulla tarinaa ensimmäisestä amerikan sopimuksesta kuinka kaikki sai alkunsa. Poikain ensimmäinen tilaus oisi kelle tahansa tämäkin päivän toimijalle ja tämän päivän koneille käytännössä katsoen tekemätön paikka mutta niin vaan Kankaan veljekset suoriutui. Viikon ihmettelyn jälkeen kotitiluksille tilattiin   korkee laitainen auto hakemaan elukat navetasta pois ja tilalle rakennettiin vaappupaja jossa puoli kyllää vuoleskeli kaarnasta vaappuja tieten vielä vuorossa.

Tätä kuvaa kun oon katsellut tovin ja toisenkin miettien mitä mie tähän kertoisin niin ensimmäisen kerran en oikeesti keksi oikeita sanoja kuvaamaan tunnetta hetkestä että sen arvoisesta paikasta... 
Hannu Kangas ja se mänty minkä kaarnasta ensimmäinen Nils Master sai alkunsa!

Tämä nilsun tarina kokonaisuudessaan jos mikkään pitäisi dokumentoida telkkariin. Niin paljon asiaa ja hauskoja sattumia että nauraakkin saisi. Toki kaikkihan tietää Nils Masterin tarinan mutta se syvin tarina on taatusti monella pimennossa ja se pitäisi oikeesti tuoda julki. Minua ainakin liikutti kuunnella perheyrityksen toiminnasta ja sen näkeminen livenä se vasta pistikin arvostamaan. Esimerkkinä voisi kertoa että ihan oikiasti joka ikinen uistin koeuitetaan huolella ja joka ikinen on lujuudelta tyyliin "bulledproof" ennen kuin se paketoidaan myyntiin. Valitettavasti tämän päivän markkinat on pullollaan erilaisia muovivaappuja mitä ei koeuiteta. Jaa miksikö? No siksi että edes vaapun valmistajakaan ei saa niitä uimaan surkeasta laadusta johtuen mutta halvalla kun myydään massaa niin valmistaja vain toivoo että jospa joku toimisi?

Moiset toimijat pilaakin sitten pitkäänkin alalla olleiden mainetta mutta onneksi Suomalaista laadukasta käsityötä arvostetaan edelleen!

Pakko kertoa vielä loppuun että onhan se melko liikuttavaa kuunnella 75-vuotiaan tarinointia vanhoista ajoista ja tieten tämän päivän toiminnasta. Se aitous paistaa silmäkulmassa pienenä kyyneleenä ja tuon huomattua sitä pölöjäkin poika osaa olla sitten hiljaa ja kuunnella haartaasti!!!

PS. Toivottavasti saamme Sinttivinttureina jotain tämän kuvion myötä aikaiseksi mutta mitä aika näyttää...;)

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Sinttivinttureiden avauskisa...

Käy kurkkaa Sinttivintturit venekuntamme blogi tästä!

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Merellä pilkillä...

Niin vannoutuneena haukimiehenä yllätin jopa itseni ja kulkeuduin pitkästä pitkästä aikaa pilkkihommiin. Joskus poikosena aattelin että yhdellä vavalla yhden reiän ääressä istuminen jos mikkään kyselee hermoja "tutkimatonta lievää ADHD-syndroomaa" potevalta kaverilta mutta eilinen elämysmatka pro-miesten seurassa avasi aika rajusti lajia.

Aamuyön kahden herätys ja 300 kilometrin ajomatka merelle ei tuntunut juuri missään kun tiesin että nyt nykkii ja bonuksena oppia sankoin joukoin. Tapani Blomberg, Jouko Rytkönen ja poikasa Joni tarjosivat oivan opin miten sitä assua oikeesti pilkitään. Arvatenkin kovaa työntekoahan homma oli. Systemaattisesti kairaillimme alueita läpi ja kun ei isompaa kuulunna niin vaihdoimme paikkaa ja joskus palaillimme vanhoille reijille uudestaan testaamaan. Onneksi heti alkuun kuvaillin niin sainpa joitamia kuvia muistoksi reissulta muuten jäi kuvat työn touhussa ottamatta!

Hailuodon nurkilla on tällä haavaa niin loistavat mestat suurahvenen pilkintään että oksat pois! Jäälle pääse autolla tosin suotavaa olla neliveto mutta näkyipä tuolla yksi etuveto ooppelikin ottavan mittaa 8-20cm nietoksista menestyvin tuloksin joten rohkeesti vaan vajaa vetosillakin muiden jälkiä peesaamaan.
Kalapaikat löytyy kohtuu helposti muita pilkkijöitä seuraten mutta se että missä ne isomukset on syönnillään harjaantuu parhaiten kokemuksen myötä?

Peruskarkea meriassu. Huipulla syönnillä tämmöiset saa kuulemma jatkaa kasvuaan...

Tämä jos mikkään on luksuspilkkimistä kun autolla saa operoida jäällä. Samalla muuten mainio tuulisuoja...:D

Tapsahan se siinä kyyköttää... Hetken verran, sen verran että pari pilkkiä, pari korkoa testaa ja jos ei merkkiä niin uutta reikää toisaalle...

Joukolla akkukaira... Pikkusen pornovehe kuuden tuuman reikähommissa! 
Itehän veivasin neljän tuuman reikiä perinteisesti siinä määrin että hauikset edelleen pumpissa...;)

Miekin opin haarukoimmaan tai siis melkein kun onnistuin ryssimään kunnon assun tiukassa väsytyksessä niin että 0,20mm siima poikki...:(

Reissu oli mielestäni ehdottomasti hyvä ja suosittelen lämpimästi kaikille kun kyseessä on kuitenkin pilkkijöiden kesken eräänlainen mekkapaikka. Taivaanmerkit kun tuolla täsmää niin isokin suku saa jättää potut pois keitosta.

Niin mitenkä miun kävi sitä kuitenkin mietit niin kerrotakoon että sattumaa tai ei mutta heti kun sinttivintturi oli poikain matkassa niin kalan keskikoko suorastaan romahti. Pientä ja paljon kylläkin...HI!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Venemessut 2016

Pääsin kuin pääsinkin venemessuille. Jälkiviisaana voiskin todeta heti alkuun ettei oisi pitänyt mennä. Vastustelua piisasi joka laidalta mutta sinnikkään itsepäisesti punnersin läpi harmaan kiven ja arvatenkin lopputulos oli sen mukainen.

Kainuun korvesta kun matkustelee "isolle kirkolle" on matka jo jonkinmoinen hobittien ylämaan seikkailu täynnä kohelluksia ja odottamattomia käänteitä. Viimeksi kun oon käynnyt "isolla kirkolla" olin tuolloin työreissulla eikä silloin tuntipalkallisena ollut tietenkään mihkään kiire. Tällä kertaa tein sitten ns. hupireissun eli mahdollisimman vaivattoman ja ennen kaikkea nopean kotihiirelle.

Kolmisen viikkoa taakse päin suunnittelin ohta kurtussa reissuni aikataulua että kulupuolta ja tuolloin monien suunnitelmien jälkeen ehdinkin jo skipata koko reissun kalliin hivakkana mutta messujen viimeiselle lauantaille sattui löytymään mukavat lento-aikataulut Kuopiosta käsin. Yksin matkustellen ja liput hyvissä ajoin varaten reissusta tuli "hävyttömän halpa" mutta eihän se niin MENE PRKL!

Mielestäni suunnittelin reissuni todella hyvin mutta kukaan ei muistanut kertoa että Kuopion lentokentän äärellä on VIELÄ yksi tolppakamera johon sitten pärräytin kiima päällä aamulla varhain sen verran varmalla vauhdilla että kameratolppakin räpsähti takaviistossa...

Toisin sanoen en ehtinyt edes messuille kun budjettiin aimo "ennakko lovi varaus" ja riippuen puhelahjoista voi olla että kunto kohenee kesää kohden maratoonarin veroiseksi...#¤&x"@¤x%!!!

Nooh verbaallinen kyky hakee nyt pienen käyrän myötä uomiaan niin suurempaa juttua en tästä messusta tee. Saattekin tyytyä katselemaan kolmisen kymmentä kuvaa tekstein. Niin ja vielä anteeksi pyynnöt huonalaatuisista kuvista kun Nikoni alkaa vedellä viimeisiä mutta jospa tuota kesään mennessä uuden saisi niin ei kalakuvista tarvii tinkiä...:)

 Heittolavetti Baylinerilta...

 Mielestäni yksi kauneimmista uisteluvene aihioista. Teippaus mukavan agressiivinen venho mukavan simppeli...

 Risuja kyllä Busterille. Selkeesti voimalla messuilla eikä niinkään kuluttaja yställisesti esillä. Mie ainakin oisin kaivannut kalastusvarusteltuja Bustereita esille. Salaa toivoin bongaavani Kallen pro XL:n täydessä varustuksessa mutta mutta...

 Fasterin suunnittelu tiimissä on selkeesti kalamiehiä. Kerrankin sellainen pulpetti veneessä ettei rälläkkää tarvitse heti tarjoilla...

 Hyvin ristiriitainen muotoilu Evinrudelta. Hitokseen kaunis kun livenä näkee ja mitä pitempään katselee huomaa ihastuksen muuttuvan lämpimämpään suuntaan...;)

 Melko mielenkiintoinen tuo Fasterin keulaportti. Se että onko luukulle käyttöä ei niinkään mutta veneen muotoilu sisällä paranee oleellisesti. Keulaosan turkkipinta leviää ainakin sen 30% tilavammaksi ja sen myötä tulee väkisinkin ajatus että miksi moista muotoilua ei harrasteta jenkkityylisesti ilman luukkua? Aina keula terävänä ja kapiana aaltoja halkomaan mutta totuuden nimissä ei sillä ole merkitystä kun kölihän ne aallot halkoo...

 Furunon laitteet... Jos jossain huokuu hinnan merkitys laatuun niin täällä!

 Hondaliineja moneen kokoon...

 Kalaxin poikia oli mukava tuumata ja kauppamiehinä möivän sylillisen vapoja...:D

 Ehdottomasti päivän parraat naurun innovaatiosta! Kauramoottorilla käyvä kajakki kampe mutta takana oleva "antenni" missä paita ripustettuna toimii sähköllä ylös alas liikkuen. Toki oikein oiva gopro kamerateline juu mutta mutta...:D

 Jari Kostamo ja Raymarine...

 Hmm... Mistäköhän mie moiset saisin?

 Heittolavetteja oli kyl messuilla mielin määrin mutta oikestaan tämä oli ainut tunteita herättävä. Ei rattia vaan ruotsalaistyylisen takaa ohjattava Lund. Hitto vie mikä turkkitila veneessä kun pulpetti puuttuu ja mikä parasta niin hintakin sen myötä edullinen!

 Ja samainen Lund takaviistosta...

 Viistokaikuluotainta mie messuille lähdin katselemaan tai oikeastaan eri merkkejä hipelöimmään ja niitähän kyllä piisasi tälläkin marinean osastolla...

 Venäläiset Master veneetkin näyttää jo oikein mainioilta venhoilta.

 Ainaisen kilpavarustelun suurimman motin palkinnon voitti mersu... Mihkähän moisen motin saisi sopimaan ja minkähän verran on uistelutunnin kulut?

 Ihan jees cabiinivene uisteluun rälläköinnin jälkeen...;)

 Hieman mittasuhteita messun tarjonnasta. Vähän niin kuin kummelin catch A Fish sketsissä...
 Nemo 600 on aika erikoinen tapaus. Pulpettivene missä kiskoilla siirtyvät penkit. Turkkipinnan alla säilytystilaa useiden igloojen verran ja kaikki näkyvä tieten kiillotettua...

 Melko erikoinen tuo kiillotus. Vaikea kertoa eli sarjassamme nähtävä livenä!

 Liekkö Silver veneiden pahin kilpailija? Samalta linjalta ulos kun venäjän markkinoille suunnatut Silverit mutta hinta todella erottuva edukseen eikä pöllömmän näköisiä...

 Tässä ihan "normaalin" hintaisia ja kokoisia viistoluotaimia mutta olipa tuolla suurimmat 19 tuumaisia ja sen hinnalla saisi jo uisteluveneen. Enemmän kun tuolla neppaili niin väkisinkin pisti silmään että melko laaja on harrastaja piiri kun niitäkin suurimpien laitteiden kahtojia oli tosi paljon ja varmasti ostavatkin kun perse kestää mutta varmaa on myös ettei niidenkään hinta anna vielä kalatakuuta...:D

 Jotenkin niin söpö laitos että... Oispa muuten melko mukava käydä sinä kiireisenä viikkona kun ei ehdi kunnolla uistelemaan pienen pieni heittoreissu jollain Tipaksen salon lammella...:D

 Pakollinen "persekuva" Silver uuden iigelin kannelta...;)

 Rapala tekee kaiken isosti... Live-esityksiä eri kalastustekniikoista!

 Raymarinen anturahässäkkä. Yleensä anturit sijoitetaan toisistaan erilleen...

 Tekisi mieli kirjoittaa hieman rasistisesti mutta tyydyn vain tuumaamaan että hopia pitäis olla...:D

 Ehkä tietoisesti tai sitten ei? Vene missä targakaari neljällä vapaputkella.. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

 Terveisiä Tiurankin poppoolle...

Loppujen lopuksi löysin messujen kauneimmat veneet ja kauheinta kun tuolloin tuli kameran muistikortti täyteen. 450 kuvaan ja vain muutama räpsy tervatuoksuista käsityön taidoista...