perjantai 6. tammikuuta 2017

Extreme reissu...

Joskus sitä miettii että mitäköhän seuraavaksi keksisi harrastuksen suhteen ja joskus se harrastus yllättää tyystin. Vuosien myötä sitä on kokenut monenlaisia onnistumisia ja kohelluksia mutta tällaista riemu reissua en ollut ennen kokenut.

Visio eräästä kalapaikasta sai lopultaan toteutuksen kun kauden loppu häämötti auttamatta vastassa. Tiet jo jäässä ja rannatkin paikoin riitteessä pakotti jättämään ison kaluston pihaan turvallisuuteen vedoten. Tämmöinen soutukalusto ei nyt tietenkään ole yhtä turvallinen vesillä päin vastoin mutta tien päällä moista vetelee vaikka pikku tuiskussa peili jäällä...

Ei oo hääppönen poikain kalusto nyt.
Kaisla 430 soutuvenho, 2.3hp Hondalla ja neljällä vapatelineellä. Mittasuhteista sen verran että katsokaapa haavin kokoa...:D

Pieni vene on tietty pieni ja rajoittaa tavaran määrä mutta kaikki oleellinen sopi juuri ja juuri venhoon. Pari laukkua isoja kalikoita, neljän setti vapoja, haavi, pari pihdit ja nostokourat, puntari ja tietty dataa varten kalavihko kahdella kynällä jos vaikka toinen sippaa. 
Kahteen mieheen Kaisla 430 oli oikein mainion vakaa uistella toki alussahan sitä pikkusen jännitti että vesi raja melko läsnä totuttuun vedoten mutta itse asiassa se vain helpotti touhua kun asiaan tottui. Jokainen kunnolla tarttunut kala saatiin helposti ylös asti.

Hyvinkin miettelijään oloinen vielä että mitähän tästäkin nyt tulee...

Miten soutuveneestä saadaan "täysverinen" kilparatsu?
Par kessää sitten tekasin tähän mökkinaapurin venhoon "poikkitargan" johon kaupasta sitten perus danican vapatelineet kiinni. Helppo suoritus mulle ja varmasti muillekkin jotka vain viitsii hyväksyä palaamisen ruohon juuri tasolle sieltä seitsämän näytön takaa...;)

Erityismaininta ettei käytössämme ollut mittään kaikuluotainta saati gps tekniikkaa vaan rehellisellä intuitiolla hauen perään neljällä kepillä. Iroonisesti ajatellen nekkiin eurot mitä mie oon työntänyt hauen persieseen niin niillä oisi saanut "tankki autollisen" viinaksia tai uuden maasturin tai jopa oma kotitalon mutta pöljänä poikana yhtään investointia en kadu...:D

Hmm...
Nyt en muista enkä voi tarkistaa että olikohan tämän hauen numero 76 vai 77 yli viisi kiloinen hauki eri järveltä saatuna...

Tero Huusko se on siitä mainio tyyppi ettei mies arista mittään uutta päin vastoin tämä "vaappuvelho" on aina täysillä mukana oli pakkasta tai ei...
PS. Huomatkaa veneen kiintotankki. Turhaan tuokin painolastina kun litra olisi riittänyt...:D

Isoa haakea kun etsiskeltiin niin kalikatkin kasvoi samassa suhteessa. 20 senttisellä nissellä tuli mukavasti 2-3kg kaloja mutta kymppi tuumasilla kalat luonnollisesti kasvoi isommaksi...

Taas mennään...
Isomman kalan ylös ottaminen on kieltämättä aeka haasteellinen juttu soutukalustolla. Usiammassa vavassa kun on karkeampi kala kiinni yhtaikaa niin pikku Hondasta rupiaa hööki loppumaan ja telineet antamaan periksi... Päivän aikana tietty jalostimme touhua mahdollisimman tehokkaaksi ja turvalliseksi ja päädyimmekin haavaillemaan kalat etukautta kyytiin...

Mikäs näitä uistella pienelläkin kalustolla. Rehellisesti sanottuna yksi niitä reissuja joka piirtyi sielun syviin muistoihin loppuelämäksi!!!
Aihettakin toki oli jos vain ilkeäisin tunnustaa kuin paljon kalaa saatiinkaan...
En rohkene niin kukaan ei suutu mutta kerrottakoon salaperäisesti että "maaginen" kilpauistelijan luku jäi "kahden kalan" päähän...HI!


Tarinalla on myös pienoinen opetus. Kaikki isät, ukit, äitit ja mikseipä mummotkin niin elkää työ suotta arkailko pientä soutuvenettä hienoon kalastusharrastukseen. Maassamme on mitä mainioimpia pieniäkin lampia tarjoamaan elämyksiä mitä nuoriso voisi saada. Toistaiseksi mikkään videopeli ei tarjoa näin rehellistä adrenaalin ja kalantuoksuista elämystä että päivän päätteeksi leipä katoaa kitusiin ennätysvauhtia ja yön nukkuu niin sikiään että lapion tarvitsee aamuiselle unihiekan kaivuulle...
...Ja oikein kun muistaa olla nöyrä niin ehkä Ahti palkitsee tämmöisellä muistolla minkä mie sain Teron kanssa kokea...