torstai 1. lokakuuta 2015

Sieltä täältä jottain...

Kalaisa syyskuu on viimein taputeltu ja edessä häämöttää haasteellinen lokakuu. Mitä syyskuun loppu puolella sitten tapahtuikin on luettavissa lyhyesti ja ytimekkäästi kuvien alla kerrottuna. Tässä vaiheessa onkin ehkä syytä pyydellä anteeksi hieman provosoivista jutuista kun joillekkin tuntuu olevan hyvinkin herkkää lukea toisten onnistumiset mutta sitä se elämä on jos joku onnistuu toinen kokee suurta vääryyttä asiaan ja auta armias kun mie epäonnistun niin on teillä hauskaa. Todisteena voinkin heittää että kaikki itku päivitykset tässä että tuolla Sinttivintturit blogissa on ehdottomasti luetuimpia juttuja. Koittakaa nyt jaksaa ja kestää edes tämä pieni onnistuminen kun tilastojen varjossa kohta pitäisi taas jyrähtää jottain ei niin mukavaa miulle vaan teille jottain todellista ilon aihetta...;)

Meidän kylän tuulastaja specialisti Lukka lähti yksi päivä kyytiin hakemaan ennätyskalaa. Kohtuu helppo suoritus nimimerkillä Sinttivintturin matkassa...:D

Hieman erilaiset näkymät vesiltä katsottuna? Ei ole koskematonta metsää kuten Lentualla, ei harjukangasta, eikä suota tai vastaavaa luonnon omaa tuotantoa vaan ihan oikeata ihmisen aikaan saannosta suorastaan kiehtovan kaunista korkea seinäistä taidon näytettä vanahan ajan rakentamisesta. Kuvassa Kajaanintehtaan "vanhatehdas" vuodelta puukko ja nahkavyö...

Joitamia vuosia sitten oli Jämsässä SM vetouistelukisat ja tuolloin luonnollisesti treenasin poikien kanssa viikon verran kisaan ja sattuipa tuolloin keskiviikko iltana olemaan paikallinen iltauistelukisa. Tieten moiseen osallistuin ihan treenin kannalta ja olipa muuten yksi erilaisemmista kokemuksista kun uistelin tuolloin aivan Kaipolan tehtaan rantaa saaden hyviä haukia runsaasti. Moinen reissu onkin monesti pyörinyt mielessä että mitenkäköhän Kajaanin tehtaan nurkilla mahtaa kala syödä...

...Ja jollain lailla se söikin muttei missään nimessä niin hyvin kun Kaipolassa. Kalustoa luonnollisesti meni ihan kohtuudella kun alueella on ties kuin paljon uppotukkeja ym kivaa ja ehdottomasti mainitsemisen arvoinen löytö oli se betonipaasi minkä päällä jonkun aikaa kelluttiin...HI!

Hieman etäämmällä tehtaasta löytyi oikea terapiapaikka hauenmehtuuseen. Niin mitättömän näköinen monttu kartassa olikin aivan toisenlainen ja haukea monttu täynnä ja mikä parasta femmat paukkui vielä kirkkaasti rikki...

Tässä kuvassa ollaankin jo kaakana Sotkamosta Savon mualla. Täysin uusi mesta eikä muutenkaan "kilpatason kalustoa" moisella rapakolla monestikkaan ollut ja mikä parasta niin kunnon vonkaletta joka kevät rysissä ja verkoissa eli paikka onkin näin teoriassa oikea mummoluokan kasvattamo. Lähtökohdiltaan paikka olikin aika haasteellinen kun matalassa järvessä rannat ryönää täynnä ja hieman ulompana sitten niitä verkkokeppejä että ajolinjat oli väkisinkin haasteellisen työläät. Niin ja tieten aivan keskellä monttua pitkä verkkojata...PRKL! 

Nooh ensin kiertelimme aamupäivän Mertsin kanssa gps-linjoja saaden jo muutaman oikeen mukavan kokoisen paksun hauen ja puolen päivän jälkeen hyppäsi tapsa kyytiin kolmanneksi niin saimme hitusen tehoja hommaan. Nyt sain vain ajaa venettä ja poijat hämmensi vapoja tosin kerkesinhän mie väliin keulasäipistä päästelemään paksuja haukia irti...:D

Mittään mummoluokan haukia ei tällä reissulla jytkähtänyt kunnolla kiinni mutta mukavia reiluja femmoja ja tieten alle olevia tuli sen verran että paikan potenttiaali on sanomattakin selvä. Kerrankin järvi missä ei pieniä kalikoita tarvitse vedellä vaan rohkeesti isoja vetteen kun lähtee kuiteskin...:)

Ai miten niin sinnikästä täsmäuistelua? Järven toista monttua hinkattii niin että varmasti hauet iski lopuillaan silkkaan ärsytyksen maksimaallisen ärsytykseen...:D


Joo nyt taitaa mennä jokunen päivä latautuessa syyskuun lopun väännöistä ja lupailipa muutenkin syysmyräkän eli hyviä pirttipäiviä rästihommiin... Hmm...
Mitäs sitten kun keli korjaantuu?
Suottaapi jossain päin rupeli taasen pyörähtää ja ehkä jotain kerrottavaakin löytyä...

perjantai 18. syyskuuta 2015

Hauki överit?

Oikeesti nyt jo hävettää kun koko ajan saa kirjoitella hurjemmista ja hurjemmista haukireissuista ikkään. Toisaalta vaikia kesä kääntyi viimein syksyksi ja miekin oon nyt päässyt vuoro vapaiden puitteissa kyllä niin nappikeliin vetämään että pöljällekkin poijalle sattuu näitä vahinkoja!

Eilessä päivänä kävimmä Mertsin kanssa suorittamassa taasen sellaisen reissun että otsikko ei ole miun mittapuissa yhtään liijoteltu päinvastoin niin osuva että hetken verran oli vaan pakko istua penkillä hyvinkin liikuttuneessa tilassa. Isollakin miehellä on tunteensa eikä niitä pidä piilotella vaan niistä pittää naattia hetken verran tässä tapauksessa sen verran että kymmenen vavan viimeinenkin onki taipui merkiksi hauki...

Mietinkin juuri että mitenkä mie tämän voisin oikein nätisti kertoa mutta siihen ei taida löytyä oikeita sanoja enkä kyllä kaikkea voikaan kirjoittaa syystä että parta tulee taatusti pärisemään tietyissä tahoissa kun tämäkin pakinan tulee pitkän ajan blogilaskuri keskiarvojen mukaan lukemaan enemmän kuin 500 henkilöä pelkästään pariin päivään. Joo kyllä luit kävijämäärät oikein ja lisäksi on myös toinen blogi Sinttivintturit venekunnalle jossa päivitys tiheydestä johtuen on ollut vähemmän kävijöitä mutta paljon sielläkin lukemassa näitä samaisia jorinoita!

HELVETIN ISO KIITOS kaikille lukijoille että jaksatte seurata näitä pakinoita vaikka verbaalisesti tahi kieliopillisesti mitattuna kyseessä onkin täyttä kuraa...HI!
Niin ja muistakaapa käydä kurkistamassa Sinttivinttureiden facebookki sivuja joilla edustamme reilun 500 tykkääjän voimin ja tykkäämällä meistä saat uusimmat päivitykset heti tuoreelta luettavaksi!

Niin joo takaisin eiliseen reissuun. Kyseessä oli ehkä elämäni toistaiseksi paras haukireissu tai ainakin top5 reissu kun näitä on niin vaikia vertailla. Millaiset kriteerit noille reissuille pitää sitten löytyä niin kymppihän pitää tietty mennä rikki joskus mennyt kaksikin, Femmoja pitää löytyä enemmän kuin neljä, massaa kolmen numeron verran ja ja ja...

Eilisen reissun kriteerit oli tieten kaksinumeroinen jurassic pike, yhdeksän yli femmaa (hemmetin reiluja) ja massaa... Hmm... Parempi etten tätä suoraan kerro mutta mediassa on joskus vilahtanut hieman kyseenalainen lukema ja sen myötä melko painava lempinimi...;)

Kohtuu hauska tilanne kuva hetkestä jolloin yksi päivän "pönökaloista" päättää ruveta leikkimään lentäjän poikaa. Harmi kun en siitä hetkestä saanut kuvaa ja vielä suurempi harmi kun päivän suurin päätti hypätä koko pituudeltaan ilmaan viiden metrin päässä venhosta. Videokuvana tuo hetki olisi taatusti kulkeutunut vähintään "Nils masterssin" mainospätkiin...:D

Voiko hauenpyynnissä tulla viileään aikaan hiki? Voi todellakin tulla eikä kyseessä ole puhtaasti pukeutumis kysymys! Kuvassakin haavissa roikkuu edellisen ison kalan haavauksen jäljiltä uistin ja kolme pitäisi vielä haavita...HI! 
Kerrottakoon että 11 minuutin sisään oli kiinni +30 kiloa haukea pelkästään neljällä yksilöllä ja tuohon muut tietty päälle. Mistäköhän blogin otsikko sitten peräisinkään???

Facebookkiin eilen kulkeutui hitusen huono kuva "jurassic pikesta" mutta tässäpä oisi parempi, hieman järisyttävämmän kokoinen..
Juuri sellaisena kuin kaksi numeroisen kuuluukin näyttää...

Sylin täydeltä rakkautta ja voimavaroja...

Niin ja kävimmä myös matalassa ihmettelemässä kuinka hurjalla otilla sielläkin kala oli. Kuvaa kun katselee tarkemmin niin samassa uistimessa on kaksi haukea!!


PS.Tänään vietän kyllä pirttipäivän kylläisenä sormet haavoilla ja sitten käyn työhentelemässä neljä iltavuoroa ja sitten suottaa rupeli taasen pyörähtää...

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Tapsan tahdit...

Hieman erilainen kalapäivä tuli tässä taannoin koettua kun hyppäsimme Mertsin kanssa kerrankin valmiille apajalle kollegan kyyditettäväksi. Normaalisti omalla kalustolla liikkuvana olo oli nyt kuin turistilla konsanaan kun mukana vain eväät ja kamppeet...

Esittelyssä onkin nyt Kiuruveteläinen haukiguru nimeltään Tapani Blomberg. Mies johon tutustuin viime syksynä ensimmäisen kerran ja tuon jälkeen onkin "suomut lennelly" riittämiin asti mutta ensimmäisen kerran olimma samassa venhossa. Herrasmiehinä otimme vierailijoinna miehistön roolin ja kuuntelimme mitä kippari Tapani ohjeistaa jotta saisimme tehoja hommaan. Tieto kun oli kalapaikasta ja miehen osaamisesta niin mikäpä tuossa touhuta kun ei tarttee ite hakata päätä seinään... Naattia vain...:D

 Silver Hawk 540ht on Tapanin nykyinen vene ja kiistämättä yksi markkinoiden parhaimpia uisteluvene runkoja. Tilaa on työhennellä  ja katetta suojaksi koko keulan osalta ja lisävarusteena löytyy pressua jos minkinlaista...

Eipä tätä selkä selfietä ottaessa ihan vielä tiennyt millainen päivä oli tulossa...

 Hassua mutta mikkään ei nosta fiilistä niin hyvin tappiin kuin jokipätkät! Jotenkin moiset tuo sellaisen mystisen tunteen kun ajelet kapeata jokea järven suuntaan ja odotat minkä mutkan takaa järven selkä aukiaa...

Aamuhan alkoikin oikein maittavasti tärppejä saaden ja pianpa pääsimme kärrylle hauen olevan hitusen huonolla syönnillä verrattuna Tapanin aiempaan reissuun. Nooh punnersimme kuitenkin kalikkaa järveen toivoen tärppien muuttuen kunnon otteihin ja hetken verran se ottikin kunnes päällemme vyöryi julmettu työtahti. Niille tietyille pisteille kun suuntasimme uudestaan ja uudestaan meinasi eväätkin jäädä syömättä...HI!

Alkuun toimimme tietty kipparin ohjeiden mukaan ottaen kaikki kalat ravinnoksi mutta parin tunnin jälkeen tulimma tulokseen että puolelle kylälle on nyt haakea suurin igloo pullollaan ja meillä Mertsin kanssa vajaa päivä? 
Jatkoimme siis CR pyynnillä niin että vieläkin sattuu...;)

Niin missä olimme taidan jättää nyt kertomatta mutta kerrottakoon että aikoinaan erälehden Tuiskusen Jari kirjoitti tästä järvestä otsikon tyyliin "sadan kilon haukijärvet" eikä tuo juttu mikään tuulesta tempaistu ollut vaikka jutun teon aikaan moista tulosta saanneetkaan kovasta kelistä johtuen mutta nyt kun keli oli kohdillaan ja kolme nälkäistä haukiukkoa venhossa oli tuloskin ruma suorastaan niin ruma etten yksinkertaisesti ilkeä kertoa mutta meidän tuolloinen reissu taisi sattua ajallisesti ison kalan suhteen pieleen kun mummoluokan hauet loisti poissaolollaan.

Joka tapauksessa tämä kyseinen järvi alkaa olla niitä viimeisiä rehellisiä haukijärviä jonne ei ole sitä kuhaa istutettu haittaamaan haukipopulaatiota. Haukea on järvessä todella hyvin ja osaavissa käsissä itseasiassa käsittämättömän paljon. Vaikka kyse onkin paratiisista miun silmin katsottuna niin päivän aikana vierellämme ollut venho sai vain kymmenkunta haukea kun meillä... Taisi lähteä viuhkasta kerta rämmäyksellä jo puolet tuosta ja niitä rämmäyksiä riitti!

Alunperin oli puhe että Tapani vain ajaa venettä ja me Mertsin kanssa veivataan haakea kyytiin mutta eihän sitä kaikkee mitenkään kerinnyt kahdestaan ottamaan...

Tapanihan kalastaa vain omilla vaapuilla. Nämä loordi vaaput on noilla nurkilla varsin tunnettu kampe ja syystäkin!

Tämä kuva on vallan mainio esimerkki "tapsan tahdeista" käjet solmussa ja vapoja mutkalla ympäri venettä...HI!

Tapani Blombergin tyylittelyä...

Kaikki hyvä loppuu aikanaan mutta vain tältä erää...;)

Hieno oli reissu ja paljon tuli taas opittua mikä taasen pistää pelottamaan ajatuksena sellaisen riiviön että pääkopan kovalevy on ollut jo tovin täynnä monenmoista tietoa niin mitäköhän tämäkin reissu sitten loppujen lopuksi formatoi???

perjantai 4. syyskuuta 2015

Rakkaudesta lajiin...

Mie oon aina ollut kaikki ruokainen musiikinkin suhteen ja joskus oikein huvittaa miten jotkut elämän onnistumiset pistää pääkopassa soimaan jonkun tietyn biisin vuorokaudeksi tahi useammaksi... Joskus pääkopassa on soinnut Black eyed peasen I got a feelingTuure Kilpeläisen ajatuksen voimalla, Gigi d'agostino i fly with you mutta kyllä eilisen onnistumisten jälkeen päässä soi väkisinkin mamban mikä muukaan kuin vielä on kesää jäljellä...:D

Edellisessä blogi juttusessa kirjoittelinkin syksyn saapuneen ja isojen haukien ajan alkaneen ja voi juma että alkoikin komiasti. Viileät yöt on paikoin pudottanut vesien lämpöä oikein roimasti ja mukavan korkia ilmanpaine jyrkässä laskussa jne. olevat taivaan merkit kun on kohdillaan voi reissusta tulla jotain aivan käsittämättömän unohtumatonta.

Eilisen aamunpäivän uhrasimme Mika "Mertsi" Meriläisen kanssa uusien hauki kamppeiden koeuittoon ja muutenkin testailluun. Onnistuneet investoinnit toi tietty kalaa oikein mukavasti mutta ne isommat hauet puuttui ja niimpä suuntasimme paukkuja moiseen eikä kauan mennytkään kun ensimmäinen mörökölli väänti Mertsin kanssa tiukkaa vääntöä mutta haaki voitti. Jonkun tovin myöhemmin miekin pääsin koettelemaan taitojani mutta kylmät kävi miullekin. Ihmeteltiin oikein moneen otteeseen mikä hemmetti on pielessä kun kalaa karkasi koko ajan varsinkin isommat tuntui lähes naureskelevan meidän himmeleille..:(

Suurempia säätöjä emme kuitenkaan tehneet vaan toivoimme vain kellon pelastavan ja pelastihan se kun puoli päivä koitti. PIUH... Viuhkassa oli sellainen lähtö ettei pöljemmällekään jäänyt epäselvää mikä sen teki. Molemmat halusi vain kiertää vastuuta epäonnistuneisiin kepityksiin liittyen...:D

Miunhan se lopulta piti ottaa vapiseviin kätösiin kun puoleltani rämähti. Iso haakihan sieltä tuli melko pian perälaudan tuntumaan ja pyörähtipä piru sen verran inhoittavasti näytillä että nähtiin julmetun kokoinen pää ja uistin oikeassa poskessa ulkopuolelta kiinni. Huh huijaa että tuon jälkeen rupesikin jännittämään että eihän tuota voi saada edes ylös...
Heti tuon huokaisun jälkeen haaki lähti vauhdilla taakse päin sellaisella vauhdilla etten oo ikkään moista kokenut. Okuman mittarikelassa vain numerot vilisi ja pysähtyi vasta 147 feetin kohdilla (jalkamittari 30cm/feet). Liekkö sydänkään lyönnyt yhtään iskua syöksyn jälkeen saati siinä välissä kun sain kalan pumpattua melkein haaviin asti mutta mitä sitä kun mittarin luvut oli hetkessä taas sadan viiden kympin huitteilla. Paniikin omaisia muisti kuvia tuon jälkeen on kalan uinneen vuoroin molempien plaanareiden tuntumassa ja menipä tuo kerran vielä venhostakin ohi vaikka uistelimmille koko ajan eteenpäin...

Tämä kuva löytyikin jo eilessä iltana "double selfie lookkina" facebookista...

Ehdottomasti elämäni mahtavin väsytystaistelu ison hauen kanssa. Kala tuli metrin vedeltä joten alas päin se ei päässyt missään vaiheessa niin kuin normaalisti tapahtuu joten ihmekkös tuo että rulla huusi moneen otteeseen tosin oli jarrukin tavanomaista löysemmällä uistimen sijoitus paikasta johtuen. Tämmöinen mummoluokan haaki oikoo vittuilematta 2/0 koukutkin tiukalla jarrulla joten olosuhteet huomioiden jännitystä piisasi koko rahalla...HI!

Olihan miulla lähtiessä oikein pestyt pesuaineelle tuoksuvat kamppeet mutta nyt ne onkin monien haukien limalla vesitiiviiksi suojatut Eau de hauki parfum tuoksuiset...:D

Hyvät vaimot, tyttöystävät, naiset jotka asuu kalastajan kanssa saman katon alla tämä kuva suunnattu puhtaasti teille! Ai miksikö? No ehkä kuvaa katsomalla hoksaatte kuinka iso asia aikaiselle miehelle voikaan joku kala olla??? Sairautta se ei taatusti ole vaan intohimoa jota sinnikkäästi harjoittamalla pääsee halailemaan korjattua satoa...HI!

Terveiset vaan täältäkin blogin puolelta omalle kullalle jotta saan harjoittaa tätä hienoa elämys harrastusta!

Säippäänkin pamahti mummoluokan haaki. Vieläkään en saannut sitä maagista kaksi numeroista rikki yli viisi metrisellä säippävavalla mutta lähellä on jo monesti käynyt...

Kaiken kaikkiaan saimme 7 yli femmaa joista sadan gramman pyöristyksellä laskettuna viisi oli yli seiskaa ja suurin kaksi numeroinen. Rehellisesti tunnustettuna tuosta on jo vaikea pistää jo paremmaksi ainakin itsellä mutta pelimiehethän pyytää joka reissu moisia mutta siinähän se tämän päivän taso kulkeekin eli treeniä Sami treeniä vain...;)

Ahti antaa ja Ahti ottaa sanotaan joten käyttäydymme tietty mahdollisimman varovaisesti isojen kanssa jotta saamme ne kasvamaan vieläkin isommiksi...

Isot kalat on aina elvytetty venhon kiertovesi sumpussa virkeiksi ja vasta sitten laskemme virkeenä kertomaan lajitovereille niitä legendaarisia "rapalan huoran" matkaan lähteneitä tarinoita...:D

Voih... Fiilikset on vielä niin tapissa että blogijuttunen on taatusti helvetin vaikeaa luettavaa ja taatusti "polleen leuhkaa" tekstiä mutta sallittakoon tämän kerran kun kerrankin nykäsee.. Jooko?

PS. Jospa näillä eväillä jaksaa nyt painaa yövuoro jakson ja sitten olisikin viisi vapaata tiedossa...:)

sunnuntai 30. elokuuta 2015

SoTu kuppia ja syyshauestusta...

Nyt pakina mistä joku ottaa varmasti herneen nekkuun...

Tarkoitus ei ole piikitellä ketään eikä muutenkaan mutta pakkohan tästä on jonkun kuiteskin mainittava! Ajatukseni koskee tämän vuotista Kainuun vetouistelun Honda cuppia. Viime talvinen "uudistus" miehistö määriin oli kyllä äärimmäisen huono juttu. Minua moinen kosketti sen verran että into cupin kiertoon romahti täysin enkä periaatteesta käynyt yhtään kisaa kun venekuntani kolmen hengen poppoona olisi antanut yhden-kahden hengen porukoille 20% tasoituksen!!! Syvällisemmin kun asiaa lähestyy niin tuo raja olisi ollutkin moinen mutta viime vuosien starttien puuttuminen tuo vielä taso eroa toisen mokoman lisää niin ei kiitos vaikka ehken treenaamalla olisikin kaulaa kuronut? tuskin kuitenkaan...

Virallisesti idea miehistökertoimiin juonsi viime vuosien ukkomäärien lisääntymisen venekunnissa mutta valta osa sikiintyi kuitenkin kulujen puolesta eikä sillä että kalaa saadaan enemmän. Toki joku nyt aattelee ja puolustautuu ajatuksella että kuusi kättä on enemmän kuin neljä mutta ihan oikeesti jätkät nyt onhan Suomenmaassa nähty yhdenkin hengen voittavia vene kuntia!!! Noille yhden hengen poppoille voisi olla kerroin +20% ja muille nolla...

 (Tämän kesäinen kerroitus oli 1-2hengen venekunta kerroin 1,2 lopputulokseen. 3henk.kerroin 1. 4henk. kerroin 0,9. 5+henk. kerroin 0,8.) Mielestäni selkeesti ajojahdin mukainen kerroitus ja melko moni jättikin honda cupin suunnitellun kierron tekemättä.

Toki onhan kertoimella merkitys lajissa säippäys. Tuossa lajissa ukko ja keppi on homma tehokkaimmillaan mutta lankkuvedossa pärjää sata varmasti kaksin. Muuan kovan luokan kollega tuumasikin hiljan että kun venhossa on pilotti niin se ajaa kippariakin paremmin. Itse en nyt tietenkään moista voi allekirjoittaa kun ammattiylpeys estää mutta mielenkiintoisen jossittelun aiheen se nyt antoi. Tästäpä syystä otsikko onkin "lainattu" toisen kollegan heitosta joskus kun tälle pilotille ei kertoimia huomioitu sääntöuudistuksessa vedoten sosiaaliturva tunnuksen puuttumiseen ja toki parempi niin mutta kuitenkin asia herätti jo keväällä huolia suuria.

Nooh Kainuun vetouistelu Hondacup 2015 on eilessä päivin taputeltu ja kuinkas muutenkaan cuppi voitto tuli taas kerran Sotkamoon tällä kertaa Tatun ja Antin johdosta. Hyvä Sotkamo, hyvä poijat tasaisen suoritteen teitte ja tuolla suoralla nyt pitääkin mennä kuppi nurin! Mielenkiintoisen kupin tulostasosta teki tuo "kaksi päiväinen" kuhakunkku. Tulos tai ulos ok mutta kaksi päiväinen turnee samalla kaavalla on kupin kiertäjille vaikia paikka. Tänä vuonna kupin kiertäjät veti käytännössä katsoen nolla tuloksen viikonlopun osalta ja silläpä kokonaispistemääräkin alhaisempi totuttuun saldoon mutta erotus kuiteskin niin selkeä että onneksi ei miehistö kertoimilla ollut vaikutusta cuppi mestareille mutta muita sijoituksia saattekin sitten laskeskella ja naureskella...

Tuo Kuhakunkku on varmasti Suomen hienoin kisa mutta se esikisa päivä voisi olla toisenlainen kupin kiertäjien kannalta mutta millainen? Veikkaampa XXX-poikien keksivän moiseen jottain sellaista että oksat pois ainakin toivoisin...:)

Yksi asia on vielä pakko heittää kupin moni vuotiselle vetäjälle eli Lukkarin Jounille. Kerroin uudistus jäi nyt käsittääkseni pois ja hyvä niin mutta voi jumalauta millaisen kupin oot saanut aikaan Honda cupista. Toivottavasti jaksat vielä vetää kuppia niin saamme Kainuun Honda cupista vieläkin valtavamman!!!

Alla joitama linkki Honda cuppiin liittyen:
Honda cup facebook
Hillside Anglers facebook
Kuppivoittajien bloggailua

No joo se siitä pakinoinnista ja nyt hitusen ajankohtaisempaan juttuun. Honda cupin päätöskisan aikaan mie suuntasin perseeni itärajan tuntumaan kokeillemaan josko syyshauen mehtuu ajat alkaisi olla hollillaan ja ilokseni voinkin todeta syksyn saapuneen...

Päivän toinen haaki...

Heti perään kolmas haaki ja sittenpä olikin hitusen hiljaisempaa...;)
 
Hauen syysmehtuun aika on siis alkanut ja päivä päivältä osuma tarkkuus vain paranee mutta mutta mistä helvetistä mie vapaata tähän väliin kikkailen? Nooh onneksi tämä sesonki kestää nyt pari kuukautta ja viikko vapaita on joka viides päivä ja välissä viidenkin päivän vapaa. Vinkkinä muille kollegoille jotka ei ennen oo harrastanut syyshauestusta näillä nurkilla niin nyt isot romut vetteen ja linjat kasin käyrää nuoleskellen päivä kohtaista korkoa tutkiskellen niin keppi voi kaartua trofee kalan verran...:)

tiistai 11. elokuuta 2015

Kesän kuulumisia ja SM-kisakuvia

Empä olisi ikkään uskonut että tälläinen kesä tulisi eteeni etten ehdi kalassa käymään. Henkisesti sairaan raskasta kun samalle kesälle sattui vielä kotikisa SM-uistelut minnekkä en tietenkään päässyt mutta näitä elämän viisauksia tai paremminkin sanontoja lainatakseni "mikä ei tapa vahvistaa" onkin aivan mainio lausahdus millä jaksaa taas kerran ponnistaa. Niin ja keksimpä vielä itekkin mielestäni oivan sanonnan kaikille niille kyselijöille jotka ihmetteli että miksi en ole SM-kisoissa kun kyseessä vielä kotivesi?     

"Jos olisin kotikisoissa olisin varma että vene olisi myytävänä heti seuraavana maanantaina"...

Antaa kuvan puhua puolestaan millaiset ajatukset on miehellä kotikisojen rannalla...

Joskus sitä mietiskelee tai paremminkin muistelee niitä entistä kultaisia aikoja kun työt oli äärellä ja työaika omissa käsissä kuitenkin niin että viimeistään puoli neljä vapautui kalaan. Tuolloin kiihkeimpään aikaan kuljin vielä työmaalleni venho koukussa tankattuna niin tulihan niitä käyntejä siihen tahtiin että "tuntimittaria" hirvittää nyt katsella jos jälleenmyynti arvoa laskeskelee mutta pysyimpähän kalojen rytmissä kiinni...:D

Tuon entisajan jälkeen sitä on joutunut kiertelemään reippaan tuhannen kilometrin työmatkoja ym. Kivaa mutta nyt sitä saa kuiteskin kulkea kottoa pittäin tosin keskeytymättömässä kolmivuorossa joten eipä tuossakaan rytmissä sattunut tälle kesää kun kokonaiset kaksi vapaata viikonloppua. Varmaan nyt tiiätte miksi blogijuttuset laahaa rajusti jäljessä?

Aivan rannalla en tietenkään koko kesää ole ollut vaan kaikki vapaat oon pyrkinyt rupelia pyörittää mutta tämän kesän ilmatkin on ollut mitä on ja tietty hyville vapaille on sattunut sitten kunnon koiran kelejäkin. Nooh... Rehellisyyden nimissä on pakko tunnustaa myös se että kait sitä on vanahaksikin tullut kun joka sateeseen tule lähettyä?

Summa summarum tämä kesä on siis taputeltu ja paloiteltu mutta edessä on kuiteskin hauenpyytäjän parraat sesonkikelit joten toivoa soppii että sais jotenkin lisäaikaa kepin taipumiseen niin ei koko kausi menisi ohi.
Toisaalta kun tälleen on kesän kuivilla niin se sisäinen roihu kasvaa aika kovaksi ja ajatukset pyörii väkisinkin kisahommissa. Yhtään ei tietenkään helpota se että kollegat soittelee koko ajan "konsulttiapuja" vesiltä...HI!
Jotenkin koomista neuvoa tai ainakin luulen neuvovani poikia rannalta pittäin ja vielä hassumpaa oli aikaa ennen SM-kisoja ja tietenkin sen aikaan. Ennen kisoja sain yhteydenottoja 17 venekunnalta pitkin Suomenniemeä ja tieten kisojen aikaan lisää ja nyt on sitten tilipäivät noista "konsulttipalveluista"...

Aatelkaapa nyt millainen tietomäärä tulee tuolta ajalta kun kotoisilla vesillä oli Suomen 150 kovinta vetouistelijaa joista tunnen valtavasti porukkaa ja nämä tutut tuntee taas toiset ja ne toiset jne. Niin ja tähän väliin onkin pakko kertoa terveiset kaikille niillekkin tuttuille joiden juttusille en yksinkertaisesti ehtinyt satamassa aamuin ennen starttia.

Pakko vielä mainita että tippivinkit sattui enemmän kuin kohdilleen SM-uistelujen kärjen osalta. Tieto paikoista oli kyllä kohdillaan ja vainu pelasi taktiikoiden suhteen mutta miten helvetissä mie ite opin onkimaan???

Joo siirrytäämpä katselemaan SM-kisakuvia näin rannalta pittäin:

 Aina niin kuvauksellinen Sotikov...:D

 Meidän kylän Jöökiltä ei huumori loppunut toisenakaan päivänä. "Team papalla tekarit" on todellakin juuri nimensä veroinen...:D
 Jokunen euro poikineen Kajjaanin torin rannassa. Varovasti laskettuna Nuasen selillä kellui viikonlopun aikaan monen miljoonan edestä hikisiä tienattuja euroja...;)

 Uuden karhea Alutrollin pilothouse. Tilaa on ja tarvittaessa suojaakin... Joskus kun mie oon iso, lihava ja sen myötä mahdollisesti rikas ostan tälläisen...;)

 Mielestäni ehkä toimivin kampe omaan käyttöön...

 Taustalla se kiistanalainen kaukavesi mistä paikallislehdet vaan jaksaa juttua vääntää...

 Lähtöä rannalta katsottuna...

 Orjattarien Pete huojentuneen oloisena toisena aamuna...

 Juuri näiden kuvien tähden mie suuntasin aamuisin ennen röitä töitä kuvailemaan. Kuvassa erään Suomen mestarin ottivehkeitä tai houkuttimia meille pöljille poijille?...;)

 Pakollinen persekuva...:D

 Vaikka aina puhutaan että kalusto pitää olla isoa että pärjää mutta tässä oiva esimerkki ettei kaikilla ole eikä nytkään kokonaiskisan kärki millään kalustolla elvistellyt päinvastoin...:)

 Tämä vene herättää taatusti missä päin Suomenniemeä vaan paniikin omaisia tunteita... 

 Eihän ne kaikki 150 venhoa mitenkään torin rantaan mahtunut vaan ranta oli täytettynä melkein prismanrantaan asti...

 Voi pojat teitä Rääkkylän. Teidän puolesta mie liputin heti kun Nuasjärvi SM-paikaksi varmistui mutta ei se nyt treenaamatta onnistu kuitenkaan...:(

Suomenmestari vaikka ei vielä lauantai aamuna sitä tiennytkään...:D

Hienot oli kisat mutta tulostaso ei todellakaan ollut sitä mitä Nuasjärvi oikeesti on. Mestaruus ja kärki ratkesi kuitenkin niin selkeästi ettei kellään ole seliteltävää...

Suuret onnittelut Sillanpäälle kullasta, Touruselle hopeasta, Mäkäräiselle pronssista ja vahvalle kotikenttämies Moilasen poppoolle nelos-sijasta, Orjattajille kutos-sijasta ja tieten meidän kylän Paavolan poppoolle hienosta noususta ja sen myötä kymppisakki sijoituksesta!

SM-kotisivu ja tulokset

Lehtijuttu ennen kisoja

Oikeiden mestareiden lehtijuttu

maanantai 11. toukokuuta 2015

Ei räpsähdä ei...

Kylläpä taas Sami poikaa taas koetellaan. Jostain kumman syystä kevät on ehdottomasti vuoden raskainta aikaa. Ensin on se kauden avaus joka aina menee pieleen syystä tai toisesta kuten tämän vuotinen auto farssi hyvänä esimerkkinä mutta eihän se ole mikkään kun pistää vain aikaa ja rahaa..:(

Toinen merkki paalu sesonki alkaa sitten siitä hetkestä kun hauki on kutenut ja varsinkin se iso. Tuon hetken jälkeen pitää olla erityisen valppaana kuten kollega tällä kertaa. Rautelinin Mikolla meni mielestäni homma enemmän kuin jiiriin. Eilessä päivänä mies merkkautti itsensä kymppikerhoon 12.250kg hauella ja tänään... Nöyryytti minua 10.500kg hauella...

Eilen en onneksi ollut kalassa joten sen nyt ymmärtää mutta tänään sain taas kerran "turpaan" ja komiasti vielä kun aamun tikkasin oletettua ottipaikkaa pari tuntia saamatta mitään kontaktia. Vahva tunne isoista kaloista siinä kohdin pakotti vaihtelemaan uistimia tuon tuosta mutta turhaan niimpä harhauduin kuhan pyyntiin toisaalle.

Jonkun tovin jälkeen vastaan uisteli tuttu Suvi vene ja Mikkohan se siinä. Puhelimessa poristiin että ruokakuhia tekisi mieli mutta iso hauki molemmilla kuitenkin kiikarissa. Mikko jatkoi matkaa sinne missä oletettavasti se iso hauki nyt olisi mitä mie aamun jo tikkasin ja reippaan vartin jälkeen rupesinkin soittelemaan perään kuhan löytyneen mutta mitä sitä. Mies tuumasi tuolloin puhelimeen kymppiluokan hauen olleen kiinni!!
Välittömästi käänsin veneen kohti Mikkoa kun kiinnostihan isomuksen näkeminen ja ennen kaikkea saisin ikuistettua sen kaverille. Yksin uistelun haasteellisin homma on aina ollut sen hyvän kalan ikuistaminen kameralle.
Jokseenkin hyvin tutuksi tullut katselukulma miulle. Tällä kertaa pääsin todistamaan kymppi plussan vapautuksen Rautelinin Mikon toimesta. Kerrottakoon että yhtään en ole katkera kalan saajalle tai kaikille niille saajille joita olen päässyt näin ikuistamaan. Päinvastoin olen onnellinen kaikille jotka pääsee kokemaan mahtavia elämyksiä isoista kaloista mutta omaan tekemiseen tuolloin oon kyllä äärimmäisen pettynyt kun vainu muuttuu faktaksi ettei oma onki taivu...

Aamun tikkasin aluetta monilla ajolinjoilla mutta ei edes hipasua...

Kuvaus session jälkeen otin itselleni revanssin paikasta ja kaksi tuntinen vierähti ihan huomaamatta kun ajelin linjoja tukkoon sekä vaihtelin aika tihiään niitä kalikoita millä moisia pitäisi saada ja onkin saatu mutta ei niin ei. Vain yksi raskaan tuntuinen tärppi joka vielä kaiken lisäksi pääsi irti ennen kuin sain edes rehellistä tuntumaa...PRKL!

Kalustosta homman ei pitäisi olla kiinni mutta uuden vaihtaminen on tuonut monille kollegoille hirveitä haukia joten...;)

Nooh huomenna ja yli huomenna tulee näillä nurkilla sääennusteiden mukaan vettä taivaan täydeltä joten pikku Sapson sesonki taitaa olla taputeltu? Onneksi isommat järvet elää omaa aikaansa ja loppu viikolla Honda lapattaa toisaalla...HI!

Ja muistaissaan Mikolle vielä kerran helvetin isot onnittelut molemmista hauesta!!