Perjantai-ilta meni töiden jälkeen kotoisilla vesillä uuden kollegan kanssa johon tutustuin keväällä vaapunteko kurssilla. Tämä Polvisen Jarkko tekee itse vaappunsa ja ompa pirulainen saanut isomman hauen kyseisestä järvestä kuin mie. Tästä johtuen annoin luonnollisesti Jarkolle käytettäväksi puolet vavoista eli viisi omille vehkeille ja miulle toiset viisi niin saatiin hyvää vertailua ottipelien/taktiikan suhteen. Nooh eipä lähtenyt miun aloitus setistä kuin yksi pieni hauki mut Jarkolla "purki" tasaiseen pientä haukea. Isoa haukea kuin haettiin niin yritin uskoa omaan hyväksi havaittuun settiin mutta periksi jouduin antamaan parin tunnin jälkeen. Toisen setin kun sain laskettua veteen niin tärähtipä heti hyvän kokoinen hauki kiinni ja vierailevalle tähdelle keppi käsiin. Jarkko taisteli kepin varressa hyvästi mutta tämä hauki taisi olla jo sen verran "kokenut kettu" että kävi vielä pinnassa ilkuilemassa ennen kuin irrotti otteensa vaapusta...
Nooh leuka rinnassa jatkoimme uistelua ja pianpa saimme Ahdilta lahjaksi uuden ennätyksen. Heh tämä onkin jossain määrin kalajutun veroinen tarina mutta tekevälle sattuu ja todisteena kuva alhaalla. Näitä legendaarisia hauki kiinni pienemmässä kalassa joka on puolestaan kiinni uistimessa tapahtumia sattuu itse asiassa tosi paljon kauden aikana mutta ylös asti niitä ei käytännössä katsoen saa koskaan. Tämäkin tapahtuma tuli meille täytenä yllätyksenä kun emme edes huomannut missä vaiheessa se pieni hauki oli ottanut Jarkon uistimeen kiinni. Isomman hauen tärppi kyllä huomattiin mutta vasta veneen vierellä hoksimme että se on kiinni pienessä hauessa. Ei muuta kuin hauki kyytiin ja pönötyskuvat uudesta ennätyksestä. Illan aikana rikottiin muuten toinenkin ennätys joka oli järvikohtainen kuhaennätys mutta se jätetään kertomatta koska hauki on kala...HI!
Eräänlainen ennätys perjantailta. Kerrottakoon että allekirjoittaneen hauki hauessa ennätys olisi aika komea jos saisin sen pedon minkä jäljiltä on ollut +22 senttiset purenta jäljet. Kymppi hauella moiset jäljet on kokoa 18-19 senttiä...
Lentualla lauantai...
Hoh hoijaa että joskus jotkut asiat vastustaa niin vaan pirusti. Onneksi ei tarvinnut tätä vastustelua yksin kokea vaan mukaan sain Vuokatti fishingin Antin. Varhain aamulla lähdimme Sotkamosta ja ihan hyvissä ajoin aloitimme uistelunkin että saisimme päivälle hieman mittaa löytää se ISO hauki mutta tulossa oleva saderintama vai mikä perhana oli tukkinut haukien suut ja varsinkin niiden Lentuan karkeiden suut. Sateisessa kelissä saimme kaikesta huolimatta pikkusia haukia Lentuan mittapuissa mitattuna ja mikä kaikkein kauheinta niin saimme yli kakkosen kuhia peräkkäin niin monta että jouduimme nostamaan vauhdilla kytkintä paikalta...;)
Ukkosrintama nousemassa...
Uudella paikalla astui sitten luonnonvoimat lopullisesti sotkemaan päivän yritykset. Seurasimme tovin kuin salamat lyö yhtenään sinne mistä pudotettiin vene vesille mutta kauhuksemme ukkosrintama nousikin yllättäin järven päälle ja silloin tuli meinaan kiire pakata vehkeet kasaan eikä keritty kuin lähimpää saareen suojaan. On se muuten aika kuolevainen olo sillä hetkellä kun salama välähtää ja samassa pamahtaa varsinkin silloin kun on aavalla ulapalla kepit vielä targassa. Adrenaliini virtaa aika tehokkaasti tällöin...
Ukkosta pakosalla...
Ontonen sunnuntaina. Sinneppä lähdin muuten ihan yksin kun en iljennyt ketään enää kyytiin ottaa parin "epäonnistumisen" tähden. Aamu näytästikin vaikealta mutta taktiikkaan uskoin kuin vuoreen ja kuten monesti tahtookin käydä niin että työmies ansaitsee palkkansa. Tuplatärpistä tärähti nimittäin sellainen tärppi että kisoissa mitattuna saldoksi karttui kymmenen kiloa kisakassia. Hauki painoi reilut kuusi kiloa ja kyyti pojaksi tuli parin kilon kuha. Tuosta hauesta sen verran että olisipa ollut muuten iso hauki jos olisi karannut. Heti iskun jälkeen se otti 15 metrin syöksyn veneestä ulos päin ja kohta toisen. Kolmaskin syöksy tuli ja jos tämän jälkeen hauki olisi irronnut niin voitte olla varma että loppu päivä olisi mennyt siinä uistelessa sitä karannut "kymppikiloista"...HI!
Räväkän aamupäivän jälkeen homma hieman hiipui ja huomasin itsestäni että homma rupesi kiristämään eli rupesin otsa kurtussa vaihtelemaan uistimia ym. Niimpä pistin pillit pussin uistelun osalta ja ajoin karun kauniille mulkkusaarille harrastamaan valokuvausta. Ei puristanut enää homma ja mikä parasta sain kotia kauniita kuvia muistoksi ja yksi otos komeilee tällä hetkellä näytön taustakuvana...:)
Nappasimpa veneestäkin joitamia kuvia...
PS. Seuraava päivitys mahtaa tulla munatpannuun.com sivustolle kun näillä näkymin suuntaan uuden lajin pariin eli kirjolohen soutuun koska tulevana viikonloppuna on se maan kuulu fishkatti tapahtuma johon aattelin osallistua. Pitäähän sitä lahjattoman treenata...HI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti