Heittämällä varttitonnariksi...

...Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Jossain median julkaisussa oli joskus pienoinen virhe mutta eipä sitten vissiin ollutkaan tai no olihan siinä hitusen alakanttiin arvioituna...;)

Monta monenmoista blogijuttusta on jäänyt väliin ajan puutteen vuoksi mutta kyllä mie niitä kirjoittelen takautuvasti kunhan ylimääräistä aikaa löytyy. Valmiita juttuaihioita onkin monta ja lisää tulossa koko ajan.

Eilinen kalareissu oli taasen sellainen reissu että pakko julkaista hetimiten.
Sarjassamme niitä reissuja mistä kiikkutuolissa kiikkuen ääni väristen muistellaan niin että hauenlima tuoksahtaa ja suomut lentää siivoksi asti..

Pitkään suunniteltu reissu eräälle mystiselle sorsarapakolle oli jo ennakkoon tiedossa että haakea on ja paljon niimpä iskimme oikeen kolmeen mieheen paikalle. Mertsin ja Jykke-papan kanssa suuntasimme meille poikkeuksellisen matalaan kohteeseen koittamaan hybridivedon mahdollista tehokkuutta. Tämä hybridiveto tarkoittaa meidän venhossa sitä että uistelemme normaalisti plaanareilla ja keulaan viritämme isot kalikat säippien jatkoksi. Se että mihkä onkeen haaki sitten iskeekään sen mukaan veneen sisäinen marssijärjestyskin selviää. Toisin sanoen allekirjoittanut näkee kipparina yleensä kaikkein parhaiden keulavavassa olevat tärpit ja sen mukaisesti singahtaa säippään kiinni niin samanaikaisesti veneen ohjastajaksi vaihtuu jompikumpi plaanarimiehistä.

Mystinen sorsarapakko oli kirjaimellisesti sorsapaikan näköinen...

Tuolla mystisellä sorsarapakolla olisi kyllä tarvittu neljäskin ukko ihan säippiä hallitsemaan kun niin paljon ryssittiin hirveitä traktorin renkaiden kokoisten pyörteiden tekijöitä että ihan harmittaa mutta niinhän se aina menee että tosi isot karkaa. Kolmeen mieheen saatiin kuiteskin niin paljon haakea että eihän sitä kukaan usko eikä tarvitsekaan kun itsekkään ei meinaa uskoa.
Onneksi mie ruukaan kirjoittaa jokaisen kalan ylös vihkoon tarkoin tiedoin ja hauskinta moisessa oli vielä se että yleensä kirjanpito vie hyvillä reissuilla 3-4 sivua mutta eilen sivuja täyttyi 13 sisältäen takakannen.
Eilinen reissu oli kyllä niin työntäytteinen että taatusti jäi paljon kirjattavaa puuttumaan mutta minkäs teet kun käjet täynnä hommia ja muisti lyhyt...;)

Kipparin silmien hyvin tyypillinen näkymä. Tuplana persekuvat...HI!

Nooh onhan asioilla myös varjo puolensakin. Tuollaisten reissujen jälkeen palautuminen maanpinnalle sieltä korkialta pilven laidalta on niin kova että paksumpikin jää pettää taatusti törmäyksestä. Täytynee nyt yrittää keksiä jotain uusia kujeita pariksi päiväksi ja sitten käydä kopasee jotain uutta haakimestaa hybridimetodein ehkä näin saisin lievennettyä laskua? Tai sitten pitäisi kokonaiset kolme vapaata ja sitten iskisi hirveellä adrenaliinilla lähivesille niskakyyryssä pikku haukia kiusaamaan? Ei saatana... Nyt ei taida tulla helppoja päiviä...:D

Kerrankin Tervon poika raukeen oloinen tripla limapönökuvassa...HI!

Mertsillekkin jo tavanomainen pönökala...;)

Säippäenkkakin rikkoontui kahdesti päivän aikana...:D

Niin eilisen päivän saldoista sen verran että kisakassina mitattuna kokonaissaldoksi karttui Sinttivinttureiden kautta aikain kovimman kisoissa saadun kassin tulos kertaa kolme. Suoraan totuutta en kerro kun pakotan kaikki utelijaat lukemaan enemmän näitä jonnin joutavia tuolta netin ihmeellisestä mailmasta...;)