Järven kalaisuuskin on jotain, jotain niin poikkeavaa etten Kainuun merestä (lue Oulujärvi) voi samalle viikkoakaan puhua. Kuhaa on suorastaan sairaan paljon kuten haakeakin ja ompa tuolla sitä punalihaistakin niin paljon että allekirjoittanutkin saannut kohtuullisen helposti. Nykyistä tilannetta en tiiä kun hauen persiessä aika mennyt mutta huhujen mukaan hyvin sitä on vieläkin.
Joitamia kisatuloksiakin kun katselee niin kiistämättä kuhatulokset on Suomen kovimpia mutta kunnon haukikisoja tuolla ei vielä ole tyyliin Oulujärven Hauki-EM kisat mutta uskoltaisimpa väittää että jos oisi niin kilpauistelu nykyisellä massakisa tapahtumana kiellettäisiin viimein lailla???
Referenssiä sen verran että empä äkkiseltään keksi montaa järveä mistä kymppi luokan haukia olisi tullut enemmän saati hurjia kasseja osaavalle mutta onneksemme järven kuhakanta onkin niin huima että kaikki keskittyy toistaiseksi siihen ja niitä faktoja en viitsi edes kertoa mitä pro-luokan kuhan pyynnin osaajat saa...
Palatkaamme meidän reissuun. Aikoinaan uistelimme tosi paljon kimpassa samassa veneessä että kahdella veneellä pitkin Kainuuta. Tuolloin vaihdoimme paljon dataa pitkin päivää ja tuloksetkin oli sen mukaisesti hyviä. Mukavaa aikaa mutta niin kuin monesti kilpauistelu vaatii paljon ja joskus vaan tulee se hetki että siitä kelkasta on päästävä pois. Muutama vuosi punalihaisten matkassa toi kollegan takaisin "kotiin" uusin kujein ja ensimmäinen kilpailukesä toikin heti pronssipytyn Kainuussa. Helpolla ei Tatu tuota pyttyä saannut kun vuosien sapattivapaat vei ehkä sen terävimmän kärjen kilpauistelijalle kuuluvasta muutos herkkyydestä? mutta rautaisella tahdolla läpi harmaan kiven podiumille kuiteskin ja ei se kirkkainkaan kauas jäännyt.
Mielenkiinnolla herääkin epäillys mitä seuraava kesä tuo tulleessaan? Kotikisat Nuasjärvellä? Nyt jos koskaan Suomen mestaruus? Ei paineita Tatu mutta nyt...HI!
Hauska hauen mehtuu päivämme antoi runsaasti haukea ja karkeita vielä niin kiloja karttui väkisinkin meleko ruma läjä kun kilpailimme keskenämme veneen sisäisesti "verenmaku suussa" jos lievästi ilmaisisin. Haavi tilanteissakin oikein yrittämällä yritin ryssiä isompia kaloja havakseen uistimet kiinni mutta en silläkään tekniikalla pärjännyt...:D
Sen verran täytyy kyllä puolustautua että mie varustauduin pelkillä isoilla kalikoilla matkaan kun ajatus oli pyytää sitä isoa haakea mutta mitä sitä. Eihän kenenkään hermot kestä sitä kuittailua että tee jotain kun tältä puolen purkaa koko ajan. Sitten herra ite lonihtee omistaan parhaat värit veteen ja mulle jättää B-luokan kamat joilla pitäisi muka kampoihin pistää...SNIF!
No vitsi vitsinä mutta katsotaampa sitten seuraavassa revanssissa mistä päästä se kana pissii...;)
Tatun matkaan kun hyppää niin varmaa on se että inhimillisyys tai mukavuuden halun raja pittää unhoittaa tyystin. Sellainen hyvä nyrkkisääntö onkin että kalareissu tarkoittaa vähintään pimmeestä pimmeeseen kelistä riippumatta. Kerrankin muistan yhden kauden päättäjäisreissun marraskuussa Pielisellä kun Busterin bensatankin mittari ei heilunut edes lähtiessä ja silti suuntasimme järvärin perään. Vedimme raksia tuolloin pimmeestä pimmeeseen ja karttaplotterin avulla navikoimme Paalasmaan satamasta käsin jonnekkin Kojon selän suunnalle. Pelottavinta hommassa oli se että pakkaspäivän myötä salmet ehti päivän aikana jäätyä riitteeseen ja liussa kun tärräytimme umpi pimmeessä moiseen niin voitte olla varmoja että säikähdimme...
Tatu "mestari" Paavola tyylittelee hyvää hakkia kyytiin. Tässä vaiheessa pitää kyllä mainita että tällä hepulla on kiistatta Kainuun kovimmat meriitit ellei jopa Suomen kovimpia onnistuneista väsytyksistä! Kympin haukia joka sormelle, Köllin suhteen femmakerholainen, Assuissa kilokerholainen, lohikaloista en edes tiedä kuin isoja järväreitä tahi taimenia mutta merilohia kymppikerholaisia paljon ja kruununa se 20+ kerholainen!!!
Hyvin tavanomainen hauki miehelle että Pieliselle. Hetki tuon kuvan oton allekirjoittanut pääsi kepittämään oikein komiaa haukea. Hymy korvissa katselimme kun mummo luokan haakimamma hyppi kuin lohi konsanaan mutta neljäs loikka oli liikaa...PRKL!
Auringonlaskua Doradon silmin...
Tällainen tarina tällä kertaa. Joskus oikein harmittaa kun kaikkea ei jaksa kertoa tai oikeastaan osaa kertoa sillälailla kuin pitäisi mutta toisaalta ei sillä väliä kun en mie tästä mittään hyödy/kostu. Puhtaasti omaksi iloksi muiden kiusaksi vain...;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti