Kun mopo lähtee käsistä...

Aika klassinen esimerkki siitä kuinka laaja-alainen käsite vetouistelu onkaan. Pelkkää kalastelua se ei puhtaasti ole vaan isoa osaa näyttelee myös se oma työkalu. Työkalu eli se vene jonka avustuksella ne kalat järvestä ongitaan ylös asti ja siinä vaiheessa kun aloitellaan muutostyöt omaan käyttöön sopivaksi kysellään hyvin monesti rallukkata. Varmaa on se että kaikilla ei ole "rajatonta kassaa" käytössä ja sempä varjolla vetouisteluveneistä onkin syntynyt eräänlainen tuning harrastus hieman varttuneille miehille.

Jokainenhan on nähänyt uisteluveneitä ja äkkiseltään ne on näyttänyt hyvin samalaiselta mutta tarkemmassa syynnissä sieltä ilmeneekin mitä ihmeempiä ja hienompia yksityiskohtia mitä sitten porukassa jalostetaan omaan käyttöön sopivaksi.

Näissä tuning hommissa veneen runko ja kone on oikeastaan elementtejä mihin ei hirveesti voi vaikuttaa mutta kaikki muu onkin hyvin monesti niin tekijänsä näköinen kuin vain voi olla kuten miun "Lucifer" vene.. Ruma ja piikkinen kuin kipparikin ja kuvaahan en tähän laita...HI!

Tuossa taannoin kävin Juhon kyydissä ensimmäisen kerran ja kirjoittelimpa siitä heti oikein veneen esittely juttusenkin kun sieltä löytyi niin paljon hauskoja elementtejä. Kalastuksen yhteydessä puhuimme paljon veneistä ja Juhon lohestakin mitä esimerkiksi mie tekisin toisin jne. Hirveitä parannuksia ei silloin pakettiin oikein keksinyt mutta sähkötakiloista oli tuolloin pakko mainita koska ne on sellainen komponentti uisteluveneessä että ilman niitä sitä ei osaa olla jos niitä pääsee käyttämään. Juho itsekkin alkoi jo tuolloin puhumaan niistä kun allekirjoittaneen veneessä kävi.
Viikon verran sen hermot pitikin kun suuntasimme oikein asioikseen Ouluun Tiuran liikkeelle Scottyjen hakkuun...:D

Nooh Scottilaiset kun oli perälaudassa niin kone kuumeehan se sitten pukkasi. Tarinan mukaan puoli leikillinen koneen vaihto puhelu speedermanin suuntaan isompaan suzukiin koitui taas kukkarolle keventäväksi mutta ehdottomasti kannattavaksi investoinniksi...

Heh siinä ne on... 
Kiroilujen saattelemana kippari oli loppujen lopuksi investointeihin silmin nähden tyytyväinen...:D

Troll mode päällä luemme sisempää punaista kierrosmittaria. Hieno idea muuten vielä että kahvalla voit ajaa 3000rpm ennen kuin troll mode heittää itsensä pois pelistä. Toki uudelleen kytkeminen tapahtuu vain nappia painamalla...

Suzukin troll mode näppäin. Yksi painallus tuo 50rpm. 700-1200rpm alueella lisää tai vähentää. Käytännössä plaanari uistelulla yksi napsu tarkoittaa 0,2-0,3km/h tarkkuutta uisteluun. Täysin riittävä toleranssi mutta merssu miesten (lue mercuryn omistajat) mielestä kymmenen kierroksen tarkkuus smartcraftissa on vasta riittävä toki onhan se tarkka mutta käytännössä siinä painetaan sitten monta napsua kerralla. Yhdessä asiassa Suzuki on kuiteskin parempi kun kierrosalue ylettyy ylemmäs 1200rpm saakka ja tuokaan ei riitä kovaan keliin mutta melkein. Käytännössä puhumme tuolloin jo sellaisesta kelistä että kippari itse hallitsee venhoa eikä elektroniikka!

Voi hyvänen.. 

Tästä miekin oon haaveillut jo tovin ja nyt pääsin käytännössä oikein testaillee. "Engine start" näppäimet on linkitetty Scottyn sähkötakilan nosto automatiikkaan niin että pulpetin ääressä istuen nappia painamalla saa kuulia nostettua! Tämä patentti on pakko itselle toteuttaa talven aikana tai piti jo viime talvena tehdä mutta eipä sitä kaikkea saa aikaiseksi. Scottyn sähkötakilathan on aika manuaali vehkeet kun napista vain nostaa toisin kuin Cannonin mallit. Parraimmat mallit luotaa itse pohjaa ja optimoi kuulan korkoa sen mukaisesti mutta empä ole henkilökohtaisesti kuullut kuin ongelmia liijallisista mahdollisuuksista toisin kuin Scottyn pyhän yksinkertaisuuden tekniikasta...

Tuplajohdotettu Scotty on edelleen iroitettava malli kahden pistokkeen vuoksi...

Jos ensimmäisellä kerralla pienet yksityiskohdat tarttui silmään niin lisää on ilmestyy tuon tuosta. Järjestyksen miehenä Juho on pitänyt huolen että muutkin toimii samoin...;)

Uuden koneen koeajun yhteydessä lilluttelimme joitaman tunnin uistimiakin.. Yllätyskö? No ei kait sentään. Tavoitteena oli uistella kuhiluksia pakkaseen talven varalle ja mukavastihan niitä tulikin. Kesän kääntyessä normaaliksi huippu helteiden jälkeen kalan syöntikin kääntyi hyvin normaaliksi vuoden aikaan nähden... 

Leikkimielisen kisan hävisin aika kirkkaasti tälle Nuasjärven kaanottarelle mutta kuhiluksien suhteen taisin voittaa mutta rehellisyyden nimissä olisin voinnut vaihtaa kaikki kuhat tähän haukeen...:D

Sanotaan että seura tekee kaltaisekseen ja Juhollekkin rupesi arki löytymään kun allekirjoittaneen seurassa uistelee...;)

Hieno on kone ja vielä hienompaa huomata kuin venhon luonne muuttui lisä kaakien johdosta. Lohesta kuoriutui ikään kuin kaunis perhonen kotelostaan uusien tehojen myötä...

Nyt kun miehen mopo keuluu niin eikös Juho kojelaudan elektroniikkaakin voisi päivittää tälle suvelle...;)

Teemana ahvena...

Hassua huomata kuin järkyttävä uutinen vasta ohjaa miunkin ajatus mailmaa. Itsepäisenä sitä vaan taistelee omien ajatusten kanssa vuodesta toiseen kuitenkin tiedostaen että kaloja on muitakin kuin hauki ja kuha. Monet monet ehkä miljoonat kerrat on ahvenen pyynti pyörinyt mielessä mutta jostain syystä sen tosissaan yrittäminen on vaan jäänyt tekemättä!

Tuossa viime viikonloppuna oli Oulujärvi cupin viimeinen tuplakisa. Itsehän en tänä vuonna osallistunut yhteenkään kissaan mutta puhelin ralli oli silti huima ja melkeimpä voisin sanoa että elin lähes tulkoon täysillä koko hienon kisan. Koko ajan sain tietooni millaisessa vauhdissa kärki viiletti mutta yksi venho piti radio hiljaisuuden ja puntarilla syykin selvisikin. Monelle varmaan sellaisena järkytyksenä että sunnuntain startti jäi sen tähden tekemättä?

Kalliomäen Jarkon nimellä kiertävät "hämeen ihmeet" sisältäen jo legendaksi kasvaneen Paavolan Kallen otti sellaisen kassin ahventa kisassa että uskoltaisimpa koko Suomen kohisevan seuraavat viikot ja vaikutusta moisella vedolla riittää taatusti ensi vuoteenkin!

Tuloksista kun katselette niin reilun 40 kilon ahven saalis pisteineen olisi riittänyt itsessään koko viikonlopun piikki tulokseksi mutta mitä sitä tämä porukka vetäisi vielä toisena päivänäkin voiton ahvenilla... HUH!

Ahvenen pyynti on itseasiassa varsin viihteellistä touhua ja täytyy kyllä tunnustaa haakimiehenä että tykkäsin!!!

Nooh tarinan opetus taisi kuitenkin mennä perse edellä puuhuun mitä kautta rantain oon kollegoita kuullostellut. Osa tunnustaa kuten allekirjoittanut että kyseessä on yksinkertaisesti Suomenniemen kovin poppoo vetouistelussa ja niiltä onkin odotettavissa jotain tajunnan räjäyttävää nyt ja jatkossakin. Silti valtaosa itkee että ei mittään järkeä kun ahvenella voittaa. Cupin säännöissä oli ahvenen alamitta valtakunnallisesti sama 25 sentin alaraja mutta ahvenen kerroin poikkeuksellisesti 5 tutumman 3 tai 4 vastaisesti mutta ei pienemmällä kertoimella olisi silti ollut mitään tekemistä lopputuloksissa. Jokainen siis tiesi että ahvenella voi pärjätä mutta silti itketään eikä edes yritetä.

Nyt Homma menee kuuleman mukaan niin että ahvenen alaraja nostetaan ja kerrointa pudotetaan reilusti alas. Eikä edes yritetä muokkaantua ja oppia jotain uutta. Niin ja eninten huvittaa koko touhussa se että kyseinen poppoo voitti koko cupin ylivoimaisesti ja rikkoivatpa he myös hauki-em kisojen ennätyksenkin mennen tullen ja varmaan arvaattekin/muistatte mikä itku oli tuolloin säippämiehiä kohtaan.

Taidampa heittää tässä yhteydessä "iroonisen ehdotuksen" että elkää muuttako mitään sääntöä vaan sulkeaa reilusti Kallen poppoo pois kisoista niin kehitys säilyy entisellään...;)

Nooh mielestäni kaikkein kauneita tarinassa oli se että poppoo on tunnettu "vain" säipistään mutta nyt ne vetivät perinteisesti lankuilla niin jäipähän sekin jossitelu nyt pois että säipät pitää lailla kieltää!

Asiahan ei muuten oikeesti miulle kuullu sitten pätkän vertaa mutta henkilökohtaisesti ketuttaa tämä purnaaminen. Hyvät ihmiset opetelkaa tekin onkimaan ja kokeilkaa rohkeesti uusia juttuja elkääkä kritisoiko sen tähden ettei omalla jutulla pärjää. Minäkään en pärjää enää sehän on jo todettu/nähty mutta Kallen innottamana suuntasin heti vesille ahven jahtiin...HI!

Arvatkaapa kumpi ahven on Sinttivinttureiden pyytämä?...HI!

Ahvenen pyynnin teemapäivä onnistui muuten siinä mielessä hyvin että pysyimme koko päivän plänissä eikä ollut missään vaiheessa tarvetta siirtyä siihen tuttuun ja turvalliseen. Usko asiaan antoi kuuden ihmisen kuvut täyteen maukasta kalaa eikä pottuja keittoon liijelti tarvittu kun ahvenien seasta löytyi sattuma kuhiakin...:D

Kiitos että jaksoit tämän mielipiteen lukea loppuun asti ja anteeksi niille jotka loukkaantuvat mielipiteestäni!

PS. SM-Nuasjärvestä löytyy hirveesti hyvää ahventa kerran tällaiset toppahousutkin niitä saa..

Merikarhun kohtaaminen...

Huoh... Melkein kuin olisi käynyt vetämässä tiukan tuplakisa viikonlopun jossain kaakana Kainuusta. Kolme päivää kotivesilläkin voi tuntua melko tiukalta vääntämiseltä jos kollega sattuu olemaan kilpailuhenkinen kalamies! Blogiani lukeneet osasivatkin varmaan odotella tätä päivitystä kuin äijän nyt kävi? Ja lukemattomille kerrottakoon että tämä "Lohjan merikarhun" kohtaaminen oli jo kolmas laatujaan ja luontevasti kolmen päivän mittainen turnee paremmuudesta...HI!

No eihän se nyt niin vakavaa kuiteskaan ollut päinvastoin rentoa puuhastelua ja tarinointia hyvin hyvin suomupitoisin sävyin. Miettisen kanssa päivä hupenee ihan huomaamatta jonnekkin ja mikäs se miulle sen mukavampi kuin kalastella sopivasti vakavasti kuitenkin hyvän maun puitteissa kilpaa. Tiukkaa vääntöä vuoro tunnein, hetken hukassa ja heti perään voitokas tunteroinen jne.
Huvittavinta oli koko hommassa että molemilla puhelimet soi tilanne päivitysten suhteen kuten oltais ihan oikiasta kisassa oltu...:D

Jos viimeksi otin nokkaan niin helpolla en päässyt nytkään kun miehen kalustosta löytyi etelän miesten eliitti vaapukkoja mitä Häme cupin edustajatkin kyselee kilvan ja ilmankos, kalaa tulee ajoittain penteleesti sitä ei auta kiistäminen.

Ensimmäisenä päivänä tuli allekirjoittaneelle pataan ihan kunnolla niin kappalemäärällisesti kuin mittakalojenkin suhteen. Kisan ideahan oli että toinen hoitaa veneen toisen puolen kuusi vapaa omilla uistimilla ja toinen luonnollisesti toisen puolen. Mie loin kipparina sitten koko ajan yhteistä taktiikkaa erilaisiin paikkoihin ja syvyyksiin tasapuolisesti. Päivän lopputulos laskettiin sitten vihkosta minne nyt merkkaan aina jokaisen kalan ottiaika, paino, laji, uistin, väri, uistimen uintisyvyys ja alla olevan veden syvyys siis ihan normaali kirjaaminen tulkittiin nyt "puntariksi" jos paremmin sanoisi.

Tuon ensimmäisen tappion karvaan jälkeen työstin yöllä taktiikkaa itselle suotuisammaksi karkeamman kalan paikkaan ja olipa tuossa taustalla myös ne kuhafileetkin mitä Miettinen tänne asti tuli hakemaan. Aamun alku olikin hyvin tutun oloista ihmettelyä että kaverilla nykkii mutta mulla ei.. Kikka kakkosta, kolmosta ja nelostakin silmään lyöden homma rupesi jalostumaan sille mallille että päivän kuninkuus allekirjoittaneelle. Päivän kuhasaaliis oli kyllä vähintääkin hurja ja Miettisen sanoja lainatakseni:

"Mulla olisi mennyt varmasti koko kesä Lohjanjärvellä moiseen saldoon"...

-Markku Miettinen-

Kolmantena päivänä oli tavoitteena saada se kunnon pönökuva ison hauen kera ja siitä jatkaa kuhan pyyntiin. Reilun kolmen tunnin jälkeen luovutimme pönökalan uistelun kun emme saaneet minkäänlaista merkkiä vaikka mitä yritti. Suuntasimme siis kuhan perään ja tiukassa oli alkuun sekin. Kaksi edellistä päivää meni vähän liian hyvin kun homman juju valkeni heti mutta nyt piti jo molempien kikkailla useampi tunti ennen kuin onki rupesi taipumaan...

Kokonaiskisan saldo ratkesi pitkän päivän aikana kaikessa huomaamattomuudessa ihan kahdella viimeisellä tunnilla miun hyväksi kun mie sain kuhia melkein kolmen minuutin tärppi välillä kun kollega sai vain kaksi ja lopullisen naulan arkkuun naulasi salakavala verkkoviritys mihin tietysti rysäytimme uistimet kiinni...

Nooh eipä siinä auttanut kun siivota vehkeet talteen ja kellopa olikin jo siinä määrin paljon että vihko auki ja tuloslaskenta käyntiin... Mainitsinkin että vikatunnit ratkaisi pelin yllätäin miulle mutta voittomarginaali oli alle 5%:n luokkaa eli tiukkaakin tiukempaa vääntöähän se oli niin ja ilmoitampa tuon erotuksen prosenttuaallisesti kun en ilkiä kiloista/kappaleista mainita...

Markku "merikarhu" Miettinen näytti heti ekana päivänä miten kana pissii Samipojan kintuille...

Pitkän päivän upea päätös tai no pelihän jatkui vielä tovin tuosta...:D

Veni, vidi, vici... 

Kiistatta pienimmän kalan titteli!!!

PS. No sen verran paljastan kuitenkin loppusaldoja että mies toi tulessaan igloon että saapi vähän pakkaseen filekuhaa ja saatiinhan sitä. Nyt kun itsekseni naureskelen niin Etelä Suomen kauppojen kilohintojen mukaan Miettisen kannataisi nyt mennä torille myymään fileet pois niin pääsis hän ihan oikealle etelän kalamatkalle...;)

Helteiden aikaan...

Hitusen hiljaista ollut päivitys rintamalla mutta rehellisesti kerrottuna hitusen ollut leukakin rinnassa. Muut kilpakollegat ne kilpailee ja kovimmat vieläpä SM-kisoissa ja mie rymyän näitä samoja penteleen syvyyskäyriä uskoen että kohta lähtee.. Joo lähtee se juna jossain vaiheessa kotoa isompiin kyliin isojen poikien piireihin mutta ennen tuota hetkeä pitää yrittää kaivaa se vanaha tatsi esiin ja siihen sopivasti yhdistellä uutta sekkaan niin ehkäpä sitten voisi joten kuten pärjätä kisoissa?

Viikonloppuna oli muuten ne SM 2014-uistelukisat Puruvedellä niin eipä voi kuin ihmettellä tuloksista miten hemmetin taitavia kaikki valitut onkaan. Paikkahan oli odotus arvoisesti puhdas "tuurin tittelikisa" kun sieltä ei saa kalaa kuin lohen päivässä ja joskus jopa kaksi lohta. Huvittaa tuo ainanen manaaminen paikasta mutta kukaan ei vaan tahdo muistaa että siellä on Suomen 150 parasta venekuntaa niin tulostaso on aina siis aina jotain sellaista että oksat pois. Edellisvuoden Suomen mestari Kinnusen poppoo uusi tittelin tempaisten "kaivosta" 57 kiloa haukea!!! Onneva vaan poijille ja eipä voi kuin hattua nostaa tupla mestarille ja vieläpä ainuaille Suomen maassa...

Alla hieman arkisimpia kuvatuksia teksteineen että oon mie kalassakin käynyt ja jotain saanutkin..

Piti se tämäkin päivä kokea.. 

Olimma poikien kanssa yks päivä Lentualla niitä karkeita kiusailemassa niin viereemme ilmaantui kuvan venho huitovien käsien ja kantavin äänin neuvomaan meille Lentuan kalapaikkoja... No tuota emmehän me ikkään tuolta mitään tietty oo saatu ja silläpä nöyrin mielin kuuntelimme kaverin innokasta neuvomista tyyliin että tästä kun vedätte kohti harmaata mökkiä niin varmasti isoja kaloja saadaan! Nooh ei se vielä mittään mutta kun kaveri väänsi kaasun täysille niin liekkö humalasta tai jostain syystä se joka tapauksesta kellistyi seljälleen moottorin viereen eikä millään päässyt ylös. Hetken aikaa tilanne rupesi näyttämään jo siltä että hemmetti sehän tulee meidän päälle mutta onneksi keulan naisimmeinen hyppäsi ukon viekkuun suuntaamaan veneen pois meistä ennen kuin törmää. Tovin saimme seurata seuraavaa esitystä ukko ylös, ukko alas, ukko ylös, ukko alas kunnes naisimmeinen luovutti että makkoo sitten nyt mennään ja väänsi kaasu nurin kohti sitä harmaata mökkiä...:D

Sen verran iso hauki on ollut hukassa että välillä on vedelty oikein mataliakin kaislikon reunustoja ja hieman yllättäin kuhia, hyviä kuhia sivutuotteena pukannut...

Piinavat hellepäivät on pari kertaa vaihtunut yötuuriin. Tosin nöyryyttävin tuloksin mutta pientä on tullut ja paljon siis vähän niin kuin ennen vanhaan...HI!

Joskus sattuu vahinkojakin...;) 

Sen verran pittää olla itselle irooninen että heti kuhakunkun jälkeen pistin kisakamat narikkaan ja vaihdoimme Mertsin kanssa ne isot kalikat veteen ja taktiikaksi pitkät linjat niin johan paukkui. Tuloksena vähintääkin viitan ja kruunun arvoisesti mutta päivän liian myöhään...:D

Isoon kalikkaan höyrähtänyt toista metrinen haaki ei tykännyt sitten yhtään huijatuksi tulemisesta. Pari kertaa oikein ilmassa ja vettä pärski veneen luona sen verran että "munat kastui" terveiset vaan pikku Hakkaraisille...;)

Hellehaakea pinnasta sylin verran...

Tuleva viikko onkin varsin mielenkiintoinen kalastus rintamalla kun saan tänne vieraaksi sen Lohjan merikarhun kolmeksi päiväksi. Viime vuoden visiitiltä miulla jäi kana kynittäväksi niin katsotaampa nyt kuin äijän käy?

Mediapeliä...

 Kuva Sotkamolehdestä...

Joo aamusella kun suuntasin Mertsiä hakemaan kalaan niin heti autoon istuessaan hän kysyi että ootkos lukenut aamun Sotkamolehden? Mie siihen etten ole ja heti rupesi kiinnostamaan että kuinka iso haaki nyt on jollekkin noussut???
Mertsi kävikin pikaisesti hakemassa lehden että nyt siulta nauru pääsee ja pääsihän se kun toimittaja oli runoillut että oisin saanut haakea hoitokalastus mielessä 250 kiloa päivässä!!!

No ei suinkaan niin paljoa ja hitusen mietityttää/pelottaa kuin pahasti kylän ukot katselee minua seuraavan kerran kun tankille suuntaan kylän ainualle huoltsikalle?

Taidampa suunnata varmuuden vuoksi Vuokatin kylmäasemalle...HI!

 Siellähän se uusi lempinimi lukee tai no johan tuo Keski-Suomen kollega irvaili uudesta "varttitonnari Tervo" nimestä...:D

Posti kulkee ja koirat räksyttää...

Ensimmäinen arkiaamu kuhakunkun jälkeen ja posti toi uutisia "kansaneläkelaitokselta". Suurempi taho oli ilmeisesti katsonut että pistetäämpä tuo Sami-poika takaisin "eläkkeelle" naatiskelemaan sitä hauenpyyntiä kun kisahommiin siitä ei todistettavasti enää ole mutta eipä korkiat tahot tiedäkkään kuinka itsepäinen rotu heillä onkaan vastassa...;)

 

Ylämäki, alamäki. Ylämäki, alamäki. Yhdessä kulkien. 

Ylämäki, alamäki. Ylämäki, alamäki. Löydämme rakkauden...  

Totta puhuakseen juuri tänä kesänä homma on ollut alusta asti jotenkin niin tahmeaa ettei siitä oikein tunnista itseään mitenkään. Persoonaltani olen mielestäni iloinen ja positiivinen mutta kaikki nuo ominaisuudet on puuttunut kokonaan kisoissa. Jostain syystä jo koitokseen lähtiessä sitä on ollut henkisesti vähän luovuttanut olo ja siitä ei tunnetusti hyvää seuraa... Kenenkään kohdalla...

Kilpauistelu on mielestäni viimeisen päälle tiimilaji jolloin toinen paikkaa toista jos sillä on homma hukassa mutta tänä kesänä homma on lähtenyt totaallisesti lapasesta itse kullakin myös miulla. Joku haluaa syvään, joku pintaan, joku uuteen paikkaan, joku eri uistimet jne.

Se ainua onnistuminen tälle kesää tuli juuri tuolloin kun saimme yhteistä aikaa kisatreeneihin. Löysimme selkeän taktiikan jossa pysyimme ja veneen sisäinen hierarkia pysyi selkeänä. Kukaan ei neuvonut toista ja kaikki päätökset yhteisiä ja ennen kaikkea yhdenmukaisina mutta moinenhan toteutuu vain hitsaamalla tiimiä kasaan olemalla yhdessä kalassa. Hitto vie jos se menisi aina noin niin mikäpä se onkia oisi mutta tuopa se onkin ollut meidän ongelma tänä kesänä kun allekirjoittanut on käytänössä yksikseen treenannut ja kisassa ollaan sitten porukassa hämmentämässä jokaiselle mieliksi taktiikoita ym. Ei muuten riitä venhon laidat kaikkien yhtäaikaisille egoille, ideoille ja loppu tuloksiahan oottekin saanut oikein naurulla seurata ja me... Ihmettelemme sitten hölmönä miten tässä taas näin kävi???

Onnistumisen nautinnot tuolla systeemillä on ollut ihan pienoisia hetkiä ja heti pian kaikki menee pieleen ja pakka totaallisen sekaisin jopa alta viiden minuutin. Moinen fiilis onkin sitten ollut vaikea kääntää edukseen varsinkin kun puuttuu vielä se rautainen kisahermo välivuosien jälkeen...

Ikuiset arvet jättävät välivuodet oli sen verta raskaita allekirjoittaneelle että lopetin reissutyötkin kesken täyden laukan kun ei vaan jaksanut sitäkään täysipainoisesti niin ei tämä seuraavakaan päätös ole oikeastaan mikkään iso päätös!

Tässä vaiheessa "elämääni" on yksinkertaisesti pakko viheltää peli poikki kisaillujen suhteen ettei vaan koko ukko luhistu taas kerran kun taivaan merkit niin kohdillaan. Joku tietty aattelee nyt että iso poika ruikuttaa tappioiden jälkeen että keskittyisi vain uistelemaan eikä mussuttasi mutta asiapa on kuulkaa niin että työ kaikki kilpakollegat ootte tänä päivänä yksinkertaisesti niin kovia ettei miun "kultavuosienkaan" kunto riittäisi teidän nykyiseen kunto tasoon. Että kaikki kunnia vaan teille arvon kollegat!!!

Ei voi kuin hämmästellä tulostasojen nousu käyrää kun ennen muunnoin riitti kölliä puntarilla 10 kiloa ja jos tuosta sait hitusen enemmän niin sait nauttia sellaisesta tittelistä kuin "jumalasta seuraava" mutta nykyään tuo määrä pitää kertoa vähintään kahdella ehkä kolmella niin vasta sitten ruvetaan samaan kohtuu pisteitä cuppia ajattelen. Tekisipä melkein mieli sanoa että kaikella menneisyyden tapahtumilla ja systeemillä saati meriiteillä ei ole enään mitään tekemistä nykymitassa. Varmaa on kuiteskin se että historiaa ei pyyhitä pois vaan sitä kirjoitetaan koko ajan lisää...

 ...Onneksi...HI!

Nooh yhdestä asiasta olen erityisen iloinen ja niin ylpeä että oikein silmät kostuu toistamiseen. Meidän nettisivujen kävijämäärät on ollut sellaisessa nousussa että HUPPA HEI Paltamolaisittain...Pelkästään  Kuhakunkku päivityksenkin kävi eka päivänä lukemassa +2200 lukijaa ilman mittään mainostusta minnekkään!!

Oikeastaan tälläiset lukijamäärät todistaa sen että Suomalaiset on loppujen lopuksi hyvin vahingon iloista kansaa kun selkeät piikit ajoittuu meidän ryssimiseen. Nyt herääkin suuri kysymys miten jatkossa käy kun niitä uutisia ei pitäisi hirveesti tulla ja tarinoiden painopiste tulee kaatumaan sinttivintturit blogista tänne kipparin pakinointeihin. Aika näyttää ja oikeastaan miulle ihan sama mitä tapahtuu kirjoitan edelleen itseni iloksi enkä niinkään muuta mieti...:)

Jos ihan oikiasti haluat lukea näitä lukihäröisiä kipparin pakinointeja jatkossa niin käy tykkäämässä Sinttivinttureita facebookissa!

Lapsen riemua...

Perhe Hakkaraiset eilisillan teemana. Serkkupoika Harri Hakkarainen ja poijat Oskari, kummipoikani Viljami sekä Eemeli vieraili kyydissä. Kovia erämiehiä ja tulevia kalamiehiä kaikki niin mikäpäs sen mukavampi tapa viettää iltaa kun aurinko paistoi ja lämmintä piisasi.

Nuasjärvellä oli paljon muitakin tuttuja vesillä ja todella koviakin kilpauistelu venekuntia näkyi tuon tuosta eli taitaa tulevat SM-kisat 2015 kiinnostaa jo mittavissa määrin porukkaa mutta onhan meillä päin mahtavat kalavedet kuten jo miljoona kertaa oon toistellut eikä tuo kala tunnu loppuvan sitten mitenkään. Päinvastoin koko ajan vaan tuntuu kalasaalis määrät kasvavan ja sehän ei haittaa?

Ei riemulla rajaa kun Hondalla ajaa...:D

Eilessä iltana kuha oli sen verta syvässä että se piti kaivaa puntilla ja sehän ei ollut ongelma. Kipparina sain ajella totuttuun tapaan vain venettä ja porista isä Harrin kanssa poikien kelaillessa kaloja ylös. Taustalta kuului aina vaan "puntti" ja sen kävin irroittamassa ja hitusen myöhemmin kala kyytiin...

Liekkö poijat muistanut kotona äidilleen mainita lausetta "munat kastuu"??
Vieläkin allekirjoittanutta naurattaa kun poijat vei ensimmäistä kalaa sumppuun niin tuumasin tuolloin että äkkiä kansi kiinni tai "munat kastuu" pärskeestä. Nooh arvatenkin poijista se oli hyvinkin tarttuva lause ja aina kun saimme ruokakalan sumpun kansi narisi ja taustalta kuului MUNAT KASTUU kolmella eri soinnulla...HI!

Hitusen vauraampi haaki pisti poikien ilmeet hetkeksi vakavammaksi ja jos nuorien poikien vilpittömyydestä voisi päätellä niin arvostus isoon kalaan oli aitoa...

PS. Ei päässyt Harri helpolla iltapuhteita ajatellen. Kalaa tuli varmasti riittämiin pakastimeenkin asti kolmen tunnin iltapistolla mutta mikäpäs sen parempi ruoka kuin oikeesti lähiruoka ihan kiven heiton päästä kottoa...

Hetken auringossa...

Eipä miulla mittään isompaa juttua täällä tällä haavaa mutta käyppä kurkkaamassa Sinttivintturit blogista...

Paistaa se aurinko joskus risupartaankin etes vähän ja hetken verran...;)

Niin ja kaikille tiedoksi/muistutukseksi että olemme myös facebookissa Sinttivintturit.com nimellä! Kun tykkäät niin saat luonnollisesti aina tiedon mitä jäbät duunaa...

Jigittelyä...

Tarina varastosta... 
Olikohan se heinäkuun alkuja kun oli puhe käydä Vuokatti fishingin Antin kanssa porukassa uistelemassa. Tuolle sovitulle päivälle sattui juuri se jumalattoman huono keli vettä sataen vaakatasossa aamuyöstä alkaen pitkälle iltapäivään. Luonnollisesti peruimme suunnitellun reissun ja päivä menikin varsin tehokkaasti uistimia maalaten varastossa. Illalla sateiden jälkeen rupesi aurinko pilvien lomasta paistamaan ja eipä mennyt aikaankaan kun Antti soitteli että lähdetäänkö tekemään iltapisto jigillä ettei ihan kalastuksetonta päivää tule?

No tottakai siihen suostuin kun onhan sitä nyt joitama reissu asian tiimoilta tehty. Paikkaa emme lyöneet tuolloin vielä lukkoon mutta sovimme "shellin rantaan" kello seitsemän treffit...

Aivan mahtava kampe jigittelyyn. Silver fox 60hv mersulla on kuin tehty pikaisille iltapistoille. Tarvittaessa pääsee nopeasti kalapaikoille vaikka kauaskin ja polttoaineen kulutus puolet pienempi verrattuna isompiin yli 90hv koneisiin. Tähän kun raskisi vielä investoida sähkökoneen keulaan niin...

Sotkamon satamasta liukuun suunnaksi Sapson selkämatalat...

Heh.. Kuin toisinto Katastrofaalisesta Nuasjärven kisasta.. 

Heti Hirvenniemen sillan alla vanhempi mies nosti mato-ongella kuhia kyytiin ja pitihän tuo tieten nähdä. Tämä näkymä todistaa väkisinkin sen että on meillä päin kalaisat vedet kun ei tarvii kauas mennä kalojen tähden!

Uistelumiehenä täytyy kyllä sanoa että kevyttä on kalusto jigihommissa. Ensinnäkin vapoja tarvitaan yksimieheen ja varavapa toisin kuin uistelussa vähintään kymppisetti. Uistinmääristä sen verran että rasiallinen jigijä riittää kaudeksi mutta uisteluun verrattuna on allekirjoittaneella ollut joskus kisoissa matkassa 2000 uistinta!!! 

Ei mittään järkeä mutta uistelija jos kukkaan on niin epävarma...;)

Päivän saderintama kovaa vauhtia väistymässä...

Mutta ei paljoa naarattanut allekirjoittanutta kun toiselta laitaa nousi vielä yksi saderintama ja päällä oli vain kesäiset shortsit ja kollegehuppari. Antilla taasen kuoriasu ja välihousut uisteluoppaan rautaisella ammattitaidolla keliin varustautuen. Ei muuta kuin nuoruusvuosien kikka kakkonen käyttöön eli vaatteet pois ettei ne kastu ja sateen jälkeen saa päälleen laittaa kuivat kamppeet. Nooh ei se ole mikhään mutta kun ilmanlämpö oli kymmenen niin munatkin pieneni kylmyydestä...;)

Sadekuuron yli pyyhkästessä myös kalakin rupesi syömään.. Aika nopiaan tahtiin saatiin kymmenkunta kuhilusta ja joitaman pikku hauki ja sattuipa paikalle myös ison ahvenen parvi. Näistä härppijöistä saimme ylös vain kuvan 580 grammasen...

Ai niin ja huomatkaapa kuvan aboriginaali goretex ja windstopper kuoriasu...:D

Reissumme oli varsin antoisa ja viihteellinen. Kerkesimme välissä vertailla kameroita oikeen tolkkuunkin ja täytyy kyllä sanoa että Antin täyskenno Canon on niin jäätävä hyvä kamera videokuvauksinkin että investointi paineita pukkaa väkisinkin pitkän ajan tähtäimellä. Katsokaapa vaikka alinta kuvaa tarkemmin niin ymmärrätte mitä tarkoitan...

Legendan kyydissä oppipoikana...

Hitusen hauskempi päivä eilessä päivänä...

Tuleva petoveto uistelukisa Oulujärvellä vaatii paljon treeniä menestyäkseen ja näillä poijilla on tavoitteet korkialla. Kippari Jööki ja miehistössä hääräilevät Peltokankaan Olli ja Kämäräisen Toni onkin sellainen poppoo petovetoon että oksat pois varsinkin kun kyseessä on haakikisa. Tällä kertaa poijilla oli menoja ja Jööki kaipaili treenikaveria niin enhän mie siitä kieltäytyä voinut. Syitä on monia kuten tämä Kipparin pakinoita juttu, Legendan kyytiin pääsy ja ehkä suurin syy on kuiteskin se että Jöökin treenikassit on aina jotain älyttömät niin pakkohan se oli käydä todistamassa että vedättääkö mies vai saako se oikeesti niin paljon kalaa...HI!

Jouko "jööki" Tikkanen ei ehkä esittelyjä kaipaa mutta kerrottakoon kuitenkin hän on Kainuun tunnetuin kalamies ammattinsakin johdosta kun mies kiertää pitkin Suomenniemeä Normarkin myyntitykkinä. Kalamiehen maineenakin aivan legendaarinen konkari tenolla, Uistellen Kainuussa, Kilpatason pilkkimies ja vapaa-ajat koskien äärellä perhostellen. Mikäspäs tällaisen moniosaajan kyytiin hypätä?

Jouko "jööki" Tikkanen ja käsissä "old school" merikartta ja nykyaikainen iPad...

Alustana toimii Move 500 hts 70hv sukisukilla...

Ht-veneen etuja on hyvät säilytystilat keulassa katteen alla säältä suojassa. Itse uisteluun soveltuva avotila pysyy näin ollen puhtaana touhutilana...

Kiistämättä paras yksityiskohta veneessä!!! 

Veneen sisäinen huumori kisoissa on kieltämättä aika härskin rohkeaa kun poijat oli tehenyt jöökiltä salassa nimikkokupin tekareille ja ilmankos onhan konkarin tekarit melko tunnetut vilahteluistaan...

Edellisenä päivänä oli treenattu Ärjänpuoli hyvin menestyksin ja nyt suuntasimme niskan puolelle. Iso on allas kun vastarantaa ei näy ei...

Touhutilassa kaikki kohdillaan ja toistaiseksi järjestyksessä mutta kun kalapaikalle satuttiin niin huppahei että olipa hetkessä järjestys mallillaan...;)

Poikain omalla "tonikka vaapulla" tuli haakea niin että hirvitti ja tottuuden nimissä täytyy kyllä tunnustaa että miekin oon haakea joskus saanut mutta nyt yllätti...

Kalan ylösotto tyyli oli äkkiseltään melko raakaa touhua? Kepillä kala ylös ja rouhekinttaalla niskasta kiinni. Allekirjoittaneen tyylillä otimme nostapihdeillä karkeat hauet kyytiin ja uskoisimpa että poijilla on pieni investointi edessä...;)

Kesken pönökuvatusten katse jo uudessa vavassa merkiksi karkean hauen...

Ja taas mennään.. 
Konkarilla ei käsi paljoa vapissut eikä jarru liikoja löysiä saanut. Suorastaan ankkajarrulla femmat liuvussa kyytiin. Kerrottakoon että miehen meriiteistä löytyy myös +20kg Tenolainen!!!

Heh.. En edes meinannut muistaa että keväällä tein tuon tuplatakila telineen ja astuma-alusta veneeseen...

Tarpeeksi kun plaanaillee niin tankkauskin on suoritettava vesillä "irtotankki" veneillä. Kärkkäisen lappoletku on kieltämättä oiva keksintö näille versioille. Ei roisku ja venhokin pysyy siistinä. 
Ääh mitä mie vedätän kuvan tarkoitushan on hoitaa sen pakollisen persekuvan esittely...:D

Haakimies se jööki on siitä ei pääse yli eikä ympäri. ajoittain kalaa tuli niin että "legendaariset treenikassit" on oikiasti tosi juttuja eikä keksittyjä henkisen yliotteen tarinoita! Eilessäkin päivin saimme puskahuhujen mukaan ylivoimaisesti kovimman kilomäärän ja sehän lupailee hyvää kisatulosta mutta kisat on aina kuiteskin kisat ja siihen vaikuttaa niin moni asia että kaikkea ei vaan voi selittää kuten allekirjoittaneen kisatuloksista voi tänä vuonna tulkita. Poikien kannattaa pitää nyt piä kylymänä niin hyvä tulloo sanokaa miun sanoneen...

Kireitä siimoja kisaan!!!

Kiitos ja anteeksi tästä jutusta Jööki!