Ylämäki, alamäki. Ylämäki, alamäki. Yhdessä kulkien.
Ylämäki, alamäki. Ylämäki, alamäki. Löydämme rakkauden...
Totta puhuakseen juuri tänä kesänä homma on ollut alusta asti jotenkin niin tahmeaa ettei siitä oikein tunnista itseään mitenkään. Persoonaltani olen mielestäni iloinen ja positiivinen mutta kaikki nuo ominaisuudet on puuttunut kokonaan kisoissa. Jostain syystä jo koitokseen lähtiessä sitä on ollut henkisesti vähän luovuttanut olo ja siitä ei tunnetusti hyvää seuraa... Kenenkään kohdalla...
Kilpauistelu on mielestäni viimeisen päälle tiimilaji jolloin toinen paikkaa toista jos sillä on homma hukassa mutta tänä kesänä homma on lähtenyt totaallisesti lapasesta itse kullakin myös miulla. Joku haluaa syvään, joku pintaan, joku uuteen paikkaan, joku eri uistimet jne.
Se ainua onnistuminen tälle kesää tuli juuri tuolloin kun saimme yhteistä aikaa kisatreeneihin. Löysimme selkeän taktiikan jossa pysyimme ja veneen sisäinen hierarkia pysyi selkeänä. Kukaan ei neuvonut toista ja kaikki päätökset yhteisiä ja ennen kaikkea yhdenmukaisina mutta moinenhan toteutuu vain hitsaamalla tiimiä kasaan olemalla yhdessä kalassa. Hitto vie jos se menisi aina noin niin mikäpä se onkia oisi mutta tuopa se onkin ollut meidän ongelma tänä kesänä kun allekirjoittanut on käytänössä yksikseen treenannut ja kisassa ollaan sitten porukassa hämmentämässä jokaiselle mieliksi taktiikoita ym. Ei muuten riitä venhon laidat kaikkien yhtäaikaisille egoille, ideoille ja loppu tuloksiahan oottekin saanut oikein naurulla seurata ja me... Ihmettelemme sitten hölmönä miten tässä taas näin kävi???
Onnistumisen nautinnot tuolla systeemillä on ollut ihan pienoisia hetkiä ja heti pian kaikki menee pieleen ja pakka totaallisen sekaisin jopa alta viiden minuutin. Moinen fiilis onkin sitten ollut vaikea kääntää edukseen varsinkin kun puuttuu vielä se rautainen kisahermo välivuosien jälkeen...
Ikuiset arvet jättävät välivuodet oli sen verta raskaita allekirjoittaneelle että lopetin reissutyötkin kesken täyden laukan kun ei vaan jaksanut sitäkään täysipainoisesti niin ei tämä seuraavakaan päätös ole oikeastaan mikkään iso päätös!
Tässä vaiheessa "elämääni" on yksinkertaisesti pakko viheltää peli poikki kisaillujen suhteen ettei vaan koko ukko luhistu taas kerran kun taivaan merkit niin kohdillaan. Joku tietty aattelee nyt että iso poika ruikuttaa tappioiden jälkeen että keskittyisi vain uistelemaan eikä mussuttasi mutta asiapa on kuulkaa niin että työ kaikki kilpakollegat ootte tänä päivänä yksinkertaisesti niin kovia ettei miun "kultavuosienkaan" kunto riittäisi teidän nykyiseen kunto tasoon. Että kaikki kunnia vaan teille arvon kollegat!!!
Ei voi kuin hämmästellä tulostasojen nousu käyrää kun ennen muunnoin riitti kölliä puntarilla 10 kiloa ja jos tuosta sait hitusen enemmän niin sait nauttia sellaisesta tittelistä kuin "jumalasta seuraava" mutta nykyään tuo määrä pitää kertoa vähintään kahdella ehkä kolmella niin vasta sitten ruvetaan samaan kohtuu pisteitä cuppia ajattelen. Tekisipä melkein mieli sanoa että kaikella menneisyyden tapahtumilla ja systeemillä saati meriiteillä ei ole enään mitään tekemistä nykymitassa. Varmaa on kuiteskin se että historiaa ei pyyhitä pois vaan sitä kirjoitetaan koko ajan lisää...
...Onneksi...HI!
Nooh yhdestä asiasta olen erityisen iloinen ja niin ylpeä että oikein silmät kostuu toistamiseen. Meidän nettisivujen kävijämäärät on ollut sellaisessa nousussa että HUPPA HEI Paltamolaisittain...Pelkästään Kuhakunkku päivityksenkin kävi eka päivänä lukemassa +2200 lukijaa ilman mittään mainostusta minnekkään!!
Oikeastaan tälläiset lukijamäärät todistaa sen että Suomalaiset on loppujen lopuksi hyvin vahingon iloista kansaa kun selkeät piikit ajoittuu meidän ryssimiseen. Nyt herääkin suuri kysymys miten jatkossa käy kun niitä uutisia ei pitäisi hirveesti tulla ja tarinoiden painopiste tulee kaatumaan sinttivintturit blogista tänne kipparin pakinointeihin. Aika näyttää ja oikeastaan miulle ihan sama mitä tapahtuu kirjoitan edelleen itseni iloksi enkä niinkään muuta mieti...:)
Jos ihan oikiasti haluat lukea näitä lukihäröisiä kipparin pakinointeja jatkossa niin käy tykkäämässä Sinttivinttureita facebookissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti