Merikarhun kohtaaminen...

Huoh... Melkein kuin olisi käynyt vetämässä tiukan tuplakisa viikonlopun jossain kaakana Kainuusta. Kolme päivää kotivesilläkin voi tuntua melko tiukalta vääntämiseltä jos kollega sattuu olemaan kilpailuhenkinen kalamies! Blogiani lukeneet osasivatkin varmaan odotella tätä päivitystä kuin äijän nyt kävi? Ja lukemattomille kerrottakoon että tämä "Lohjan merikarhun" kohtaaminen oli jo kolmas laatujaan ja luontevasti kolmen päivän mittainen turnee paremmuudesta...HI!

No eihän se nyt niin vakavaa kuiteskaan ollut päinvastoin rentoa puuhastelua ja tarinointia hyvin hyvin suomupitoisin sävyin. Miettisen kanssa päivä hupenee ihan huomaamatta jonnekkin ja mikäs se miulle sen mukavampi kuin kalastella sopivasti vakavasti kuitenkin hyvän maun puitteissa kilpaa. Tiukkaa vääntöä vuoro tunnein, hetken hukassa ja heti perään voitokas tunteroinen jne.
Huvittavinta oli koko hommassa että molemilla puhelimet soi tilanne päivitysten suhteen kuten oltais ihan oikiasta kisassa oltu...:D

Jos viimeksi otin nokkaan niin helpolla en päässyt nytkään kun miehen kalustosta löytyi etelän miesten eliitti vaapukkoja mitä Häme cupin edustajatkin kyselee kilvan ja ilmankos, kalaa tulee ajoittain penteleesti sitä ei auta kiistäminen.

Ensimmäisenä päivänä tuli allekirjoittaneelle pataan ihan kunnolla niin kappalemäärällisesti kuin mittakalojenkin suhteen. Kisan ideahan oli että toinen hoitaa veneen toisen puolen kuusi vapaa omilla uistimilla ja toinen luonnollisesti toisen puolen. Mie loin kipparina sitten koko ajan yhteistä taktiikkaa erilaisiin paikkoihin ja syvyyksiin tasapuolisesti. Päivän lopputulos laskettiin sitten vihkosta minne nyt merkkaan aina jokaisen kalan ottiaika, paino, laji, uistin, väri, uistimen uintisyvyys ja alla olevan veden syvyys siis ihan normaali kirjaaminen tulkittiin nyt "puntariksi" jos paremmin sanoisi.

Tuon ensimmäisen tappion karvaan jälkeen työstin yöllä taktiikkaa itselle suotuisammaksi karkeamman kalan paikkaan ja olipa tuossa taustalla myös ne kuhafileetkin mitä Miettinen tänne asti tuli hakemaan. Aamun alku olikin hyvin tutun oloista ihmettelyä että kaverilla nykkii mutta mulla ei.. Kikka kakkosta, kolmosta ja nelostakin silmään lyöden homma rupesi jalostumaan sille mallille että päivän kuninkuus allekirjoittaneelle. Päivän kuhasaaliis oli kyllä vähintääkin hurja ja Miettisen sanoja lainatakseni:

"Mulla olisi mennyt varmasti koko kesä Lohjanjärvellä moiseen saldoon"...

-Markku Miettinen-

Kolmantena päivänä oli tavoitteena saada se kunnon pönökuva ison hauen kera ja siitä jatkaa kuhan pyyntiin. Reilun kolmen tunnin jälkeen luovutimme pönökalan uistelun kun emme saaneet minkäänlaista merkkiä vaikka mitä yritti. Suuntasimme siis kuhan perään ja tiukassa oli alkuun sekin. Kaksi edellistä päivää meni vähän liian hyvin kun homman juju valkeni heti mutta nyt piti jo molempien kikkailla useampi tunti ennen kuin onki rupesi taipumaan...

Kokonaiskisan saldo ratkesi pitkän päivän aikana kaikessa huomaamattomuudessa ihan kahdella viimeisellä tunnilla miun hyväksi kun mie sain kuhia melkein kolmen minuutin tärppi välillä kun kollega sai vain kaksi ja lopullisen naulan arkkuun naulasi salakavala verkkoviritys mihin tietysti rysäytimme uistimet kiinni...

Nooh eipä siinä auttanut kun siivota vehkeet talteen ja kellopa olikin jo siinä määrin paljon että vihko auki ja tuloslaskenta käyntiin... Mainitsinkin että vikatunnit ratkaisi pelin yllätäin miulle mutta voittomarginaali oli alle 5%:n luokkaa eli tiukkaakin tiukempaa vääntöähän se oli niin ja ilmoitampa tuon erotuksen prosenttuaallisesti kun en ilkiä kiloista/kappaleista mainita...

Markku "merikarhu" Miettinen näytti heti ekana päivänä miten kana pissii Samipojan kintuille...

Pitkän päivän upea päätös tai no pelihän jatkui vielä tovin tuosta...:D

Veni, vidi, vici... 

Kiistatta pienimmän kalan titteli!!!

PS. No sen verran paljastan kuitenkin loppusaldoja että mies toi tulessaan igloon että saapi vähän pakkaseen filekuhaa ja saatiinhan sitä. Nyt kun itsekseni naureskelen niin Etelä Suomen kauppojen kilohintojen mukaan Miettisen kannataisi nyt mennä torille myymään fileet pois niin pääsis hän ihan oikealle etelän kalamatkalle...;)