Se miten tämän epäonnistumisen tuskan parhaiden voisi ilmaista en tiedä.. Mutta oisiko Talvivaaran Pekka Perän legendaarinen lausahdus kohdillaan pienoisen lirhauksen jälkeen.. Voiko vitutukseen kuolla???
No ei voi kuolla mutta syvältä ottaa ja ottaa pitkään se on sata varma!!!
Mitä enemmän moista miettii niin tekisipä melkein ottaa oikein tatuointi muistokseksi nöyryytykselle että jos joskus tuntuukin hyvältä niin oispa kuulkaa helppo muistuttaa kolikon toisestakin puolesta.
Joku arvon lukijoista miettii nyt että noinko vakavaa se on niin voin kertoa on. Mie kun elän kalastus harrastustani niin täysillä että paria tuttua lukuunottamatta kukaan muu ei tule ymmärtämään millainen takaisku tämä allekirjoittaneelle oli. Ymmärtämättömille kerrottakoon että se asia mille elät täysillä ja saat siitä voimavaroja kaikkiin asioihin kääntyykin yhtäkkiä sinua vastaan 100%:sti ja vieläpä julkisesti niin ilmankos tuo hiljaiseksi vetää...
Yön yli miettiessä jokin tarkoitushan tällä oli mutta mikä? Ehkä jotain sellaista vihjailevaa matematiikkaa että onkihommat on hitusen hukassa nyt? Ja onkin mutta jotain suurempaa taitaa olla nyt takana???
Treenimääristä homma ei ainakaan kiinni jäänyt saati kalustosta! Ihan oma moka ja iso sellainen. Peiliin ei edes uskolla vilkaista kun halkiaa sekin ja epäonni jatkuu seuraavat seitsemän vuotta...
Kävihän se yhtenä päivänä muuan mökkiläinen rinnalla nöyryyttämässä ison hauen kera enkä tuolloinkaan hoksannut näin jälkikäteen ajateltuna selkeää merkkiä kisataktiikkaan. Selkeitä vihjeitä tippui tuon tuosta mutta ei.. Ei mikkään tarttunut pöljään päähän...PRKL!
Koiratkin haukkui ja haukkuu jatkossakin miulle...
Mökkiläisetkin nöyryyttää vierestä...
Aika sen näyttää..
Eipä miulla muuta... Kiitos ja anteeksi!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti