Kevät aika meni työstäessä talven fantasiaa siitä kaksi numeroisesta säippähauesta. Tavoite jäi luonnollisesti rikkomatta tosin parin kilon verran mutta liki pittäin mahdollisuuksia oli siinnä määrin että ensi vuonna oon valmiimpi kuin koskaan ja ehkä pääsen jo kilon päähän?
Kevään täsmäpyyntiä kuten gps:n ajoviivasta voikin päätellä. Oikialla ruudussa on pieni sykerö syystä että siittä kohdin tulin kaksi femma plussaa...
Alkukesä ja kesä menikin ihan perusoppeja myötäillen muutamaa speciaalia juttua lukuunottamatta. Yksi noista speciaali juttuista oli tutustuminen haukimiehen tenoon. Mikäs tuolla vannoutuneen haukimiehen uistella kun jalokalaa (lue hauki) on mielinmäärin ja isoa sekä mainion kokoista kuhaakin kivasti tarjolla. Tuollapa se meni vihdoin ja viimein viiden kilon kuhan raja meikäläisellä rikki. Hassua kuin tuokin rajapyykin rikkominen on ollut tiukassa kun 0,02-0,3kg vajaata kölliä on ollut muistaakseni 5 tai 6 yksilöä mutta viimein rikki ja vieläpä reilusti 5,62kg...HI!
Toinen speciaali juttu oli yksi "uusi haakimesta" missä olin jo tieten käynyt vuonna puukko ja kirves sen aikaisin oppein. Kalaa sain toki tuolloinkin mutta pankin räjähtämisestä ei todellakaan voitu puhua. Kyseinen järvi onkin saannut olla miulta rauhassa toista kymmentä vuotta isomman kaluston takia kun veneen nostopaikka oisi vaatinut vähintään maasturin edellisellä veneellä ja nykyiselle venholle saapikin olla jo traktori joten luontevaa onkin ollut kiertää mestaa kuin kissa kuumaa puuroa?
Monet tovit paikasta onkin ääneen puhuttu että sinne pitäis päästä kuten moneen muuhunkin mutta paikallislehden uutisointi isosta +13 kilon krokotiilista aiheutti sellaisen hytinän että päätimme kokeilla Mertsin Buster ällää pajerolla sillä ehdoin että jos ei nouse pajerolla niin kylän ukon 240 heppasella fergulla ainakin...HI!
Hmm.. Mietin nyt että mitähän mie uskoltaisin tästä paikasta kertoa? Ehkä sanat ei riitä kertoa sitä kiehtovuutta mitä mestalla sai kokea joten jätämpä pirruuttani vain kaksi valokuvaa mielikuva harjoitukseksi arvon lukijaraadille...
Mikäs näissä kangasmaisemissa uistella...
Kun tälläisia kaunottaria järvessä kasvaa...
Kesän ennätyksistä numero neljä olikin sellainen ihmeellinen visiojuttu että siitä kirjoitinkin aiemmin tähän blogiin jatkoloma part2 osion loppuun. Kesän aiempi kuhaennätys meni melko pian uusiksi kun oikean taktiikan keksi vai pitäisikö sanoa että hoksasi. Sattumasta ei mielestäni voida puhua kun mertsi jalosti ennätyksen vieläkin hurjemmaksi kolmanella kerralla. Melko ruma kuha tästä linkistä.
Monen mutkan kautta tämä kuha tulee allekirjoittaneen huoneeseen elämäni ensimmäisen kymppi hauen viereen seinää koristamaan...
Parissa kisassakin kerkesin kesän aikana onneani koittaa ja ilokseni sainkin todeta että veikkauksen pelejä ei tarttee pelata kun tuurin osuus painottuu hyvin tehokkaasti vavan taivutteluun...;) Jottain lukihäröistä kujeilua luettavissa tästä ja toinen kuhakunkku vierailu tästä.
Huoletonta aikaa 90-luvulla. Tuolloin kävin kalassa melkeimpä joka päivä ja elämä hymyili...
Kaiken kaikkiaan kesä oli mitä mainioin pitkään aikaan. Jossain määrin ajatellen paras ikänä mutta jollain tavalla mitattuna ihan perussettiä paria poikkeusta lukuunottamatta. Ilahduttavinta kesässä oli se että oikeesti minä ELIN ja NAUTIN hommasta niin kuin ennen vanhaan ja näin ollen kalaan teki mieli joka ikinen päivä mutta työkuviot sotki tuota unelmaa tehokkaasti. Tulevan kauden oonkin nyt järjestänyt työkuvioiden suhteen sille mallille että rupelin pitäisi pyöriä suhkoot esteettömästi mutta aika näyttää voiko unelmasta tulla totta?
Jos kesä oli mainio niin syksy se vasta olikin! Tapahtuipa jotain sellaista että vieläkin silmät kostuu ja hymy kaartuu korviin pelkästä ajatuksesta. Blogiani seuranneena varmaan arvaatkin mistä oikein on kysymys? Tuo mystinen rusiviksi reissu oli sen luokan tapahtuma ettei taatusti toista vastaavaa tule ihan heti tapahtumaan mulle että muillekkaan. Tupla kymppi hauki pönötys sisävesillä Suomen maassa alkaa olla sellainen harvinaisuus että liekkö kukkaan moista tehnyt ikkään? Ehkä on mutta toistaiseksi näihin isoihin korviin ei vielä oo kantautunut tuota tietoa.
Iso mies ei itkuaan näytä...;)
Loppuun vielä oiva kalajuttu. Sattuipa syksyllä Mertsin kanssa Lentualla sellainen hauska tapahtuma ettei siitä suuremmin huudeltu mutta Kuhmon kaiman soittaessa paikallislehden 12+ kiloista hauesta Lentualta olikin sellainen juttu että nauru pääsi väkisinkin.
Haukimiehen raksina 300 gramman ahven on todistettavasti turhan pieni...;)
Syyskuun 17 päivä uistelimme tosiaan Lentualla isoa haakea yllättäin isolla kalikalla ja lupaavalta päivä näyttikin aamun sarastaessa rikoimme melkein seitsämän kilon rajapyykin komealla hauella ja melkeimpä heti tuosta saimme kohtalaisen ahvenen tommosen 300 grammasen. Ahventa kädessään pitäneeltä Mertsiltä tuli hieman outo kysymys että onko miulla raksikoukkuja tai vastaavaa? No nopeastihan sellaiset viritykset tehtiin perukkeista ja eri kokoisista koukuista. Pian tuosta meillä olikin oikea ahvenraksi "tynnyri käynnillä" takilassa. Uintia ihaillen mietimme ja toivoimme että jospa nyt rupeais takila pelaamaan kun yleensä syksyllä takila on melkeimpä turha vekotin Lentualla. Tunteroinen tuosta viuhkassa rämähti iso kalikka irti laukaisimesta merkiksi kala mutta keppipä ei ihmeemmin taipunut. Nopeasti kelasin puoli metrisen hauen ylös ja siinä vaiheessa tuli visio että hetkinen seis miepä pistän tämän raksiksi pyörimään Mertsin ahvenelle kaveriksi ja saimpa samalla pikku kisan päälle että kummalla ensin tärppäis...HI!
Aikasan kun haakea viritteli niin siihen sai oikein mainion "tynnyri käynnin" kylmään veteen. (sori kaikki raksin vetäjä lukijat en mie teille vit...le vaan viljelen Kainuulaista huumoria...HI!). Lentuan kauniin karuja maisemia ihmetellessä miun puolen haakiraksi rämähti takilasta irti ja mie kepin varteen kiinni tempasemaan hirmu vastaiskun että tarttuisi kiinni mikä siellä ikänä olikaan. Kalahan tarttui ja painoi perkeleesti välillä ulos vetäen välillä löysäillen ja mie pumppasin veneeseen päin aina kun oli mahdollista. Kahden minuutin painin jälkeen jouduin myöntämään tappion hauelle tai mikä se ikkään olikaan painava joka tapauksessa. Tunti tuosta kyydissä kerkesi käydä ison kalikan myötä reipas kutosen hauki kun haakiraksia vietiin taas mutta nyt ei kerinnyt fiilistelemään muuta kuin todeta raksin olevan valmista filettä...
Niin se koomisin juttu oli se että pari viikkoa tuosta reissusta Kuhmon kaima soitteli Lentuan isosta hauesta... Mie siihen että Varalahden suulta? Kaima hieman hiljaisen hölmösti että mistä tiiän? Tuumasin vaan että siinnä kohdin karkasi aika ison oloinen haaki par viikkoa sitten... Voitte olla varmoja että tuli vieläkin hiljaisempi hetki kaiman päähän...HI!
Nooh sattumaa tai ei oliko sama kala tai ei oikeestaan ihan sama mutta tarinan opetuksena voisi kertoa että isokin 30 senttinen vaappu ei itseasissa ole liian iso päin vastoin niillä saa yllättävän pieniä haukia...;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti