Päivä Kalkkisilla...

Voi elämän kevät!!!

Kutsu Nils Masterin tuotetestaajaksi on varmasti jokaisen pikku pojan unelma pesti? Pelkkä ajatuskin yhdestä mailman tunnetuimmasta "kuvan" valmistajasta pistää jo meikä poijat miettelijääksi mutta sisäpiiriin pääsy se vasta pöljän pojan sekaisin pistääkin...:D

"Legendaariset Nils Master ja Bete jo vuodesta 1963"
Finlandia Uistin Oy perustettiin vuonna 1963, jolloin veljekset Hannu ja Kalevi Kangas kehittelivät Nils Master tuotemerkit. Uistimien kehittely jatkuu edelleen. 1978 Legendaariset uistimet saivat seurakseen myös ruotsalaisen Tage Tysklind'in vuonna 1940 luvulla kehittelemän Bete tuotemerkin. Huolellisen kehitystyön tuloksena uistimiin on syntynyt monenlaisiin vesiin sopivat värit ja uinti. Tästä todisteena se, että Finlandia Uistimen merkit ovat vuodesta toiseen ennätyskalarekistereiden kärjessä, oli sitten kyse hauen tai ahvenen kalastuksesta.

Esittely tekstin varmasti luitkin ja kyseessähän on Finlandia uistin eikä pelkkä Nils Master mutta eipä kankaan veljekset arvanneet reippaat 50 vuotta sitten mimmonen brändituote tuli kaarnasta vuolastua?
Käsittämätömän historian omaava tuotemerkki tekee edelleen sellaista jälkeä kalavesillä että me kaikki kalastajat kirjoitamme tietämättämme edelleen historiaa tulevaisuuteen!!

Heh.. Tulipas äskeinen lause jostain takaraivon syövereistä mutta tarkemmin miettien näinhän se muuten on. Omia vanhoja blogijuttuja tulee joskus luettua niin onhan sitä itsellekkin kertynyt aika liikuttavia tapahtumia kohtuullisen paljon lyhkäsen historian aikana. Ilokseni oon saannut kokea Uistelukisoissa onnistumisia Sinttivinttureiden myötä useimpien cup-voittojen veroisesti, saannut joitaman vonkaleen, saannut tarjota nuorille että merkittäville persoonille kalastuselämyksiä ym. Mutta entä jos historiaa voisi lueskella nilsun verran taakse päin? Tarinaa riittäisi varmasti raamatun verran. Se että olisiko se ketään kiinnostavaa niin ei varmasti ja jos vielä verrataan Nils Masterin historiaan niin jäljessä ollaan reippaat 50 vuotta...:D

Vuodesta 1974 on Nils Masterin toimipaikkana toiminut poikain vanha koulu. 

Päivä Kalkkisilla siis siellä missä Kankaan veljekset Hannu ja Kalevi aloitti vaappuhommat oli tosiaan kokemuksena jotain... Jotain jäätävän ikimuistoista!

Pelkkä pihaan tulo loi jo pitkän perinteen tunteen ja sisälle mennessä tämä perheyritys otti lämpimästi Kostamon Jarin johdattamana vastaan. Alkuunhan moinen tapaaminen tieten jännitti pirusti mutta melko pian sain huomata että täällähän on oikein kotoinen ilmapiiri ja hetki tuosta oikein hätkähdin juttelevani itse Hannu Kankaan kanssa kalajuttuja.

Kahvittelujen ja alku porinoiden jälkeen pääsin Hannun ja Jarin kanssa tutustumaan nilsun tuotantotiloihin. Hannu kertoili samalla historian havinaa vanhasta koulustaan missä mikäkin tuolloin oli ja mitä missäkin tehty ja tieten nyt näin livenä missä mikäkin työvaihde tehdään. Voinkin rehellisesti tunnustaa että olin suoraan sanottuna taivaissa tuolloin. Vaappuja vilisi silmissä tuhansia ja tuhansia mitä erilaisimpia, kokoisia, värejä, protoja ja tieten historian havinoiden myötä kalikkaa alkuajoilta aina tämän päivän lakan tuoksuisiin myyntimalleihin...

Voih... Kaikkea en tietenkään voi kertoa kun joidenkin julkaisu odottaa kesää ihanaa...

Eipä voi muuta tuumata että kateeksi käy Jarin työpaikkaa...;)

Koulun seinillä oli paljon hienoja tauluja nilsun historiasta ja tässä yksi mieleen painuvimmista...

Nooh tehdas kierroksen jälkeen mentiinkin sitten vielä syvemmälle nilsun historiaan kun pääsin käymään Hannun mökillä, siis siellä pyhimmässä paikassa missä se ensimmäinen Nils Master sai alkunsa. Matkalla mökille sain kuulla tarinaa ensimmäisestä amerikan sopimuksesta kuinka kaikki sai alkunsa. Poikain ensimmäinen tilaus oisi kelle tahansa tämäkin päivän toimijalle ja tämän päivän koneille käytännössä katsoen tekemätön paikka mutta niin vaan Kankaan veljekset suoriutui. Viikon ihmettelyn jälkeen kotitiluksille tilattiin   korkee laitainen auto hakemaan elukat navetasta pois ja tilalle rakennettiin vaappupaja jossa puoli kyllää vuoleskeli kaarnasta vaappuja tieten vielä vuorossa.

Tätä kuvaa kun oon katsellut tovin ja toisenkin miettien mitä mie tähän kertoisin niin ensimmäisen kerran en oikeesti keksi oikeita sanoja kuvaamaan tunnetta hetkestä että sen arvoisesta paikasta... 

Hannu Kangas ja se mänty minkä kaarnasta ensimmäinen Nils Master sai alkunsa!

Tämä nilsun tarina kokonaisuudessaan jos mikkään pitäisi dokumentoida telkkariin. Niin paljon asiaa ja hauskoja sattumia että nauraakkin saisi. Toki kaikkihan tietää Nils Masterin tarinan mutta se syvin tarina on taatusti monella pimennossa ja se pitäisi oikeesti tuoda julki. Minua ainakin liikutti kuunnella perheyrityksen toiminnasta ja sen näkeminen livenä se vasta pistikin arvostamaan. Esimerkkinä voisi kertoa että ihan oikiasti joka ikinen uistin koeuitetaan huolella ja joka ikinen on lujuudelta tyyliin "bulledproof" ennen kuin se paketoidaan myyntiin. Valitettavasti tämän päivän markkinat on pullollaan erilaisia muovivaappuja mitä ei koeuiteta. Jaa miksikö? No siksi että edes vaapun valmistajakaan ei saa niitä uimaan surkeasta laadusta johtuen mutta halvalla kun myydään massaa niin valmistaja vain toivoo että jospa joku toimisi?

Moiset toimijat pilaakin sitten pitkäänkin alalla olleiden mainetta mutta onneksi Suomalaista laadukasta käsityötä arvostetaan edelleen!

Pakko kertoa vielä loppuun että onhan se melko liikuttavaa kuunnella 75-vuotiaan tarinointia vanhoista ajoista ja tieten tämän päivän toiminnasta. Se aitous paistaa silmäkulmassa pienenä kyyneleenä ja tuon huomattua sitä pölöjäkin poika osaa olla sitten hiljaa ja kuunnella haartaasti!!!

PS. Toivottavasti saamme Sinttivinttureina jotain tämän kuvion myötä aikaiseksi mutta mitä aika näyttää...;)

Sinttivinttureiden avauskisa...

Käy kurkkaa Sinttivintturit venekuntamme blogi tästä!

Merellä pilkillä...

Niin vannoutuneena haukimiehenä yllätin jopa itseni ja kulkeuduin pitkästä pitkästä aikaa pilkkihommiin. Joskus poikosena aattelin että yhdellä vavalla yhden reiän ääressä istuminen jos mikkään kyselee hermoja "tutkimatonta lievää ADHD-syndroomaa" potevalta kaverilta mutta eilinen elämysmatka pro-miesten seurassa avasi aika rajusti lajia.

Aamuyön kahden herätys ja 300 kilometrin ajomatka merelle ei tuntunut juuri missään kun tiesin että nyt nykkii ja bonuksena oppia sankoin joukoin. Tapani Blomberg, Jouko Rytkönen ja poikasa Joni tarjosivat oivan opin miten sitä assua oikeesti pilkitään. Arvatenkin kovaa työntekoahan homma oli. Systemaattisesti kairaillimme alueita läpi ja kun ei isompaa kuulunna niin vaihdoimme paikkaa ja joskus palaillimme vanhoille reijille uudestaan testaamaan. Onneksi heti alkuun kuvaillin niin sainpa joitamia kuvia muistoksi reissulta muuten jäi kuvat työn touhussa ottamatta!

Hailuodon nurkilla on tällä haavaa niin loistavat mestat suurahvenen pilkintään että oksat pois! Jäälle pääse autolla tosin suotavaa olla neliveto mutta näkyipä tuolla yksi etuveto ooppelikin ottavan mittaa 8-20cm nietoksista menestyvin tuloksin joten rohkeesti vaan vajaa vetosillakin muiden jälkiä peesaamaan.
Kalapaikat löytyy kohtuu helposti muita pilkkijöitä seuraten mutta se että missä ne isomukset on syönnillään harjaantuu parhaiten kokemuksen myötä?

Peruskarkea meriassu. Huipulla syönnillä tämmöiset saa kuulemma jatkaa kasvuaan...

Tämä jos mikkään on luksuspilkkimistä kun autolla saa operoida jäällä. Samalla muuten mainio tuulisuoja...:D

Tapsahan se siinä kyyköttää... Hetken verran, sen verran että pari pilkkiä, pari korkoa testaa ja jos ei merkkiä niin uutta reikää toisaalle...

Joukolla akkukaira... Pikkusen pornovehe kuuden tuuman reikähommissa! 

Itehän veivasin neljän tuuman reikiä perinteisesti siinä määrin että hauikset edelleen pumpissa...;)

Miekin opin haarukoimmaan tai siis melkein kun onnistuin ryssimään kunnon assun tiukassa väsytyksessä niin että 0,20mm siima poikki...:(

Reissu oli mielestäni ehdottomasti hyvä ja suosittelen lämpimästi kaikille kun kyseessä on kuitenkin pilkkijöiden kesken eräänlainen mekkapaikka. Taivaanmerkit kun tuolla täsmää niin isokin suku saa jättää potut pois keitosta.

Niin mitenkä miun kävi sitä kuitenkin mietit niin kerrotakoon että sattumaa tai ei mutta heti kun sinttivintturi oli poikain matkassa niin kalan keskikoko suorastaan romahti. Pientä ja paljon kylläkin...HI!

Venemessut 2016

Pääsin kuin pääsinkin venemessuille. Jälkiviisaana voiskin todeta heti alkuun ettei oisi pitänyt mennä. Vastustelua piisasi joka laidalta mutta sinnikkään itsepäisesti punnersin läpi harmaan kiven ja arvatenkin lopputulos oli sen mukainen.

Kainuun korvesta kun matkustelee "isolle kirkolle" on matka jo jonkinmoinen hobittien ylämaan seikkailu täynnä kohelluksia ja odottamattomia käänteitä. Viimeksi kun oon käynnyt "isolla kirkolla" olin tuolloin työreissulla eikä silloin tuntipalkallisena ollut tietenkään mihkään kiire. Tällä kertaa tein sitten ns. hupireissun eli mahdollisimman vaivattoman ja ennen kaikkea nopean kotihiirelle.

Kolmisen viikkoa taakse päin suunnittelin ohta kurtussa reissuni aikataulua että kulupuolta ja tuolloin monien suunnitelmien jälkeen ehdinkin jo skipata koko reissun kalliin hivakkana mutta messujen viimeiselle lauantaille sattui löytymään mukavat lento-aikataulut Kuopiosta käsin. Yksin matkustellen ja liput hyvissä ajoin varaten reissusta tuli "hävyttömän halpa" mutta eihän se niin MENE PRKL!

Mielestäni suunnittelin reissuni todella hyvin mutta kukaan ei muistanut kertoa että Kuopion lentokentän äärellä on VIELÄ yksi tolppakamera johon sitten pärräytin kiima päällä aamulla varhain sen verran varmalla vauhdilla että kameratolppakin räpsähti takaviistossa...

Toisin sanoen en ehtinyt edes messuille kun budjettiin aimo "ennakko lovi varaus" ja riippuen puhelahjoista voi olla että kunto kohenee kesää kohden maratoonarin veroiseksi...#¤&x"@¤x%!!!

Nooh verbaallinen kyky hakee nyt pienen käyrän myötä uomiaan niin suurempaa juttua en tästä messusta tee. Saattekin tyytyä katselemaan kolmisen kymmentä kuvaa tekstein. Niin ja vielä anteeksi pyynnöt huonalaatuisista kuvista kun Nikoni alkaa vedellä viimeisiä mutta jospa tuota kesään mennessä uuden saisi niin ei kalakuvista tarvii tinkiä...:)

 Heittolavetti Baylinerilta...

 Mielestäni yksi kauneimmista uisteluvene aihioista. Teippaus mukavan agressiivinen venho mukavan simppeli...

 Risuja kyllä Busterille. Selkeesti voimalla messuilla eikä niinkään kuluttaja yställisesti esillä. Mie ainakin oisin kaivannut kalastusvarusteltuja Bustereita esille. Salaa toivoin bongaavani Kallen pro XL:n täydessä varustuksessa mutta mutta...

 Fasterin suunnittelu tiimissä on selkeesti kalamiehiä. Kerrankin sellainen pulpetti veneessä ettei rälläkkää tarvitse heti tarjoilla...

 Hyvin ristiriitainen muotoilu Evinrudelta. Hitokseen kaunis kun livenä näkee ja mitä pitempään katselee huomaa ihastuksen muuttuvan lämpimämpään suuntaan...;)

 Melko mielenkiintoinen tuo Fasterin keulaportti. Se että onko luukulle käyttöä ei niinkään mutta veneen muotoilu sisällä paranee oleellisesti. Keulaosan turkkipinta leviää ainakin sen 30% tilavammaksi ja sen myötä tulee väkisinkin ajatus että miksi moista muotoilua ei harrasteta jenkkityylisesti ilman luukkua? Aina keula terävänä ja kapiana aaltoja halkomaan mutta totuuden nimissä ei sillä ole merkitystä kun kölihän ne aallot halkoo...

 Furunon laitteet... Jos jossain huokuu hinnan merkitys laatuun niin täällä!

 Hondaliineja moneen kokoon...

 Kalaxin poikia oli mukava tuumata ja kauppamiehinä möivän sylillisen vapoja...:D

 Ehdottomasti päivän parraat naurun innovaatiosta! Kauramoottorilla käyvä kajakki kampe mutta takana oleva "antenni" missä paita ripustettuna toimii sähköllä ylös alas liikkuen. Toki oikein oiva gopro kamerateline juu mutta mutta...:D

 Jari Kostamo ja Raymarine...

 Hmm... Mistäköhän mie moiset saisin?

 Heittolavetteja oli kyl messuilla mielin määrin mutta oikestaan tämä oli ainut tunteita herättävä. Ei rattia vaan ruotsalaistyylisen takaa ohjattava Lund. Hitto vie mikä turkkitila veneessä kun pulpetti puuttuu ja mikä parasta niin hintakin sen myötä edullinen!

 Ja samainen Lund takaviistosta...

 Viistokaikuluotainta mie messuille lähdin katselemaan tai oikeastaan eri merkkejä hipelöimmään ja niitähän kyllä piisasi tälläkin marinean osastolla...

 Venäläiset Master veneetkin näyttää jo oikein mainioilta venhoilta.

 Ainaisen kilpavarustelun suurimman motin palkinnon voitti mersu... Mihkähän moisen motin saisi sopimaan ja minkähän verran on uistelutunnin kulut?

 Ihan jees cabiinivene uisteluun rälläköinnin jälkeen...;)

 Hieman mittasuhteita messun tarjonnasta. Vähän niin kuin kummelin catch A Fish sketsissä...

 Nemo 600 on aika erikoinen tapaus. Pulpettivene missä kiskoilla siirtyvät penkit. Turkkipinnan alla säilytystilaa useiden igloojen verran ja kaikki näkyvä tieten kiillotettua...

 Melko erikoinen tuo kiillotus. Vaikea kertoa eli sarjassamme nähtävä livenä!

 Liekkö Silver veneiden pahin kilpailija? Samalta linjalta ulos kun venäjän markkinoille suunnatut Silverit mutta hinta todella erottuva edukseen eikä pöllömmän näköisiä...

 Tässä ihan "normaalin" hintaisia ja kokoisia viistoluotaimia mutta olipa tuolla suurimmat 19 tuumaisia ja sen hinnalla saisi jo uisteluveneen. Enemmän kun tuolla neppaili niin väkisinkin pisti silmään että melko laaja on harrastaja piiri kun niitäkin suurimpien laitteiden kahtojia oli tosi paljon ja varmasti ostavatkin kun perse kestää mutta varmaa on myös ettei niidenkään hinta anna vielä kalatakuuta...:D

 Jotenkin niin söpö laitos että... Oispa muuten melko mukava käydä sinä kiireisenä viikkona kun ei ehdi kunnolla uistelemaan pienen pieni heittoreissu jollain Tipaksen salon lammella...:D

 Pakollinen "persekuva" Silver uuden iigelin kannelta...;)

 Rapala tekee kaiken isosti... Live-esityksiä eri kalastustekniikoista!

 Raymarinen anturahässäkkä. Yleensä anturit sijoitetaan toisistaan erilleen...

 Tekisi mieli kirjoittaa hieman rasistisesti mutta tyydyn vain tuumaamaan että hopia pitäis olla...:D

 Ehkä tietoisesti tai sitten ei? Vene missä targakaari neljällä vapaputkella.. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

 Terveisiä Tiurankin poppoolle...

Loppujen lopuksi löysin messujen kauneimmat veneet ja kauheinta kun tuolloin tuli kameran muistikortti täyteen. 450 kuvaan ja vain muutama räpsy tervatuoksuista käsityön taidoista...

Kivisiä haukia...

No hups... Hokasimpa hiljan jonkun kuukauden hävinneen elämästäni hetkessä hujauksessa. Kohtuu säännöllisesti oon päivitellyt näitä blogi juttuja jollain jorinalla mutta kun pitkästä aikaa availlin tämän kipparin pakinoiden osion niin aika häviö oli sanomattakin selvä. Päivitysten puuttuminen juontaa viime syksyiseen muutokseen kun kesken parraan hauen mehtuu aikaan sain kutsun "papattihommiin" ja adrenaalin hakuisena tieten tartuin tuohon onkeen eikä haalarin vaihdon jälkeen ole ollut vapaa-ajan ongelmia...:D

Kerrottakoon että näissä "papattihommissa" irtoaa kiveä joitama kilo...;)

Kiire tuo ihmisen luoma illuusio on pitänyt huolen siitä että yöt tulee nukuttua sikeästi ja jokainen herätys on aina lähempänä laineen liplatusta joten ajatukset on väkisenkin positiivisella pohjalla eikä tämä uusi työkuviokaan paha ole kun mieluinen homma ja hyvää oppia uusilla r-aineilla ammatti konkareiden kera. Toisin sanoen tämä peliliike oli yksinkertaisesti tehtävä tulevaisuutta ajatellen vaikka tiesinkin että rakas harrastus loppuu käytännössä katsoen kokonaan kesken parraan sesongin.

Nooh kausihan oli jo omalta osalta jotain... Jotain aivan käsittämättömän mahtavia onnistumisia täynnä jotta olihan melkein syystäkin pistettävä pillit pussiin hyvissä ajoin jotta jää tulevaisuuteen mahdollisuus rikkoa omia ennätyksiä...HI!

 Tämä ennätys mahtaa jäädä rikkomatta kun kyseessä melkein 2,5 kilon lahna uistellen...:D

Tämä ihmeellinen talvi on joitamana päivänä lauhan ilman johdosta tiputellut räystäältä vettä oikein valtoimenaan. Arvon kollegat tiedättekin mitä moinen ilmiö tekee uistelijalle? Tietämättömille kerrottakoon että lievästi ilmaistuna ilmiö ilmenee "niskojen nakkeluna" ja kevättä kohti tai siis ensimmäiseen uistelureissuun asti ilmiö voi vaikuttaa sivusta seuraavilta hyvinkin terapeuttiselta pakkomielteeltä.
Onneksi välillä on ollut kunnon kolmenkympin pakkaset niin ulkotöissä ei pääse todellisuus hämärtymään mutta väistämättä ajatukset on kovaa kyytiä kääntymässä haasteelliseen kevät hauen pyyntiin. Uusia kikkoja ja investointeja kovasti miettien suuntaankin viikonloppuna venemessuille mutustelemaan mittee sitä oikeesti tartteis?
Ideoita on tietty valtavasti mutta johkin se on kuitenkin raja vedettävä tai sitten veneen perään pitää patentoida vasikkakärry? Parempia ideoita???

 Viisi päivää kolmenkympin pakkasessa eikä hymy hyydy tai sitten hymy jäätyi naamaan?

Viime syksynä ennen "papattihommiin" siirtymistä sain onneksi pari kikkaa jalostettua oikein mainioksi ja uskoisin että hyvin maltillisilla liikkeillä rupiaa mummoluokan mätimammat tarkentumaan kameralle. Ainakin toivon niin kun toistaiseksi oon joutunut keväisin todistelemaan veneen vierestä traktorin renkaan kokoisia pyörteitä!

Toinen prioriteetti tässä heti ja nyt on hommata meille sinttivinttureille uusia edustuskamppeita jotta ruminkin mies (mie) saadaan jotenkin kameranlinssin kestäväksi. Viime vuoden hupparit ja pelit sai viime kaudella sen verran valoa ja vettä päälle että navy siniset on tätä nykyä hieman kellastuneet ja onhan niihin toki tarttunut haukiparfyymin tuoksu pesun kestäväksi. Nyt ajatuksena oli hommata sellaiset paremmat, sellaiset kirkkokamppeet...HI!

Kolmas prioriteetti oisi taas se iisakin kirkon rakentamiseen rinnastettava ikuisuus projekti venhon ympärillä. Tänä vuonna ei rakenneta targahässäköitä vaan takaräkkiä heittokalastusta ajatellen. On siinä päämekaanikko taas helisemässä kun pajapäivät koittaa mutta uutta suuntaa joka tapauksessa luvassa ja siitä hieman tuonempana...

No niin nyt on pitkästä aikaa pienoinen päivitys saatu aikaan ja seuraavaa pukkaa taatusti venemessujen jälkeen...

Sieltä täältä jottain...

Kalaisa syyskuu on viimein taputeltu ja edessä häämöttää haasteellinen lokakuu. Mitä syyskuun loppu puolella sitten tapahtuikin on luettavissa lyhyesti ja ytimekkäästi kuvien alla kerrottuna. Tässä vaiheessa onkin ehkä syytä pyydellä anteeksi hieman provosoivista jutuista kun joillekkin tuntuu olevan hyvinkin herkkää lukea toisten onnistumiset mutta sitä se elämä on jos joku onnistuu toinen kokee suurta vääryyttä asiaan ja auta armias kun mie epäonnistun niin on teillä hauskaa. Todisteena voinkin heittää että kaikki itku päivitykset tässä että tuolla Sinttivintturit blogissa on ehdottomasti luetuimpia juttuja. Koittakaa nyt jaksaa ja kestää edes tämä pieni onnistuminen kun tilastojen varjossa kohta pitäisi taas jyrähtää jottain ei niin mukavaa miulle vaan teille jottain todellista ilon aihetta...;)

Meidän kylän tuulastaja specialisti Lukka lähti yksi päivä kyytiin hakemaan ennätyskalaa. Kohtuu helppo suoritus nimimerkillä Sinttivintturin matkassa...:D

Hieman erilaiset näkymät vesiltä katsottuna? Ei ole koskematonta metsää kuten Lentualla, ei harjukangasta, eikä suota tai vastaavaa luonnon omaa tuotantoa vaan ihan oikeata ihmisen aikaan saannosta suorastaan kiehtovan kaunista korkea seinäistä taidon näytettä vanahan ajan rakentamisesta. Kuvassa Kajaanintehtaan "vanhatehdas" vuodelta puukko ja nahkavyö...

Joitamia vuosia sitten oli Jämsässä SM vetouistelukisat ja tuolloin luonnollisesti treenasin poikien kanssa viikon verran kisaan ja sattuipa tuolloin keskiviikko iltana olemaan paikallinen iltauistelukisa. Tieten moiseen osallistuin ihan treenin kannalta ja olipa muuten yksi erilaisemmista kokemuksista kun uistelin tuolloin aivan Kaipolan tehtaan rantaa saaden hyviä haukia runsaasti. Moinen reissu onkin monesti pyörinyt mielessä että mitenkäköhän Kajaanin tehtaan nurkilla mahtaa kala syödä...

...Ja jollain lailla se söikin muttei missään nimessä niin hyvin kun Kaipolassa. Kalustoa luonnollisesti meni ihan kohtuudella kun alueella on ties kuin paljon uppotukkeja ym kivaa ja ehdottomasti mainitsemisen arvoinen löytö oli se betonipaasi minkä päällä jonkun aikaa kelluttiin...HI!

Hieman etäämmällä tehtaasta löytyi oikea terapiapaikka hauenmehtuuseen. Niin mitättömän näköinen monttu kartassa olikin aivan toisenlainen ja haukea monttu täynnä ja mikä parasta femmat paukkui vielä kirkkaasti rikki...

Tässä kuvassa ollaankin jo kaakana Sotkamosta Savon mualla. Täysin uusi mesta eikä muutenkaan "kilpatason kalustoa" moisella rapakolla monestikkaan ollut ja mikä parasta niin kunnon vonkaletta joka kevät rysissä ja verkoissa eli paikka onkin näin teoriassa oikea mummoluokan kasvattamo. Lähtökohdiltaan paikka olikin aika haasteellinen kun matalassa järvessä rannat ryönää täynnä ja hieman ulompana sitten niitä verkkokeppejä että ajolinjat oli väkisinkin haasteellisen työläät. Niin ja tieten aivan keskellä monttua pitkä verkkojata...PRKL! 

Nooh ensin kiertelimme aamupäivän Mertsin kanssa gps-linjoja saaden jo muutaman oikeen mukavan kokoisen paksun hauen ja puolen päivän jälkeen hyppäsi tapsa kyytiin kolmanneksi niin saimme hitusen tehoja hommaan. Nyt sain vain ajaa venettä ja poijat hämmensi vapoja tosin kerkesinhän mie väliin keulasäipistä päästelemään paksuja haukia irti...:D

Mittään mummoluokan haukia ei tällä reissulla jytkähtänyt kunnolla kiinni mutta mukavia reiluja femmoja ja tieten alle olevia tuli sen verran että paikan potenttiaali on sanomattakin selvä. Kerrankin järvi missä ei pieniä kalikoita tarvitse vedellä vaan rohkeesti isoja vetteen kun lähtee kuiteskin...:)

Ai miten niin sinnikästä täsmäuistelua? Järven toista monttua hinkattii niin että varmasti hauet iski lopuillaan silkkaan ärsytyksen maksimaallisen ärsytykseen...:D

Joo nyt taitaa mennä jokunen päivä latautuessa syyskuun lopun väännöistä ja lupailipa muutenkin syysmyräkän eli hyviä pirttipäiviä rästihommiin... Hmm...

Mitäs sitten kun keli korjaantuu?

Suottaapi jossain päin rupeli taasen pyörähtää ja ehkä jotain kerrottavaakin löytyä...