Joskus tuntuu että mikkään ei mene kohtuudella saati millään inhimilliselläkään tasolla mutta toisaalta asijoita enemmän pohtiessa syy löytyykin lähes poikkeuksetta itsestä vaikka kuin yrittää vyöryttää mailman piikkiin. Tällä haavaa ongelmani on ollut pitkälti materiaali tasoista V-käyrän nostajaa kuten levinnyt vetoauto. Toki muitakin vastusteluja on piisannut kohtuu paljon ja jännityksellä odottelenkin milloin suunta taas korjaantuu posiivisempaan suuntaan..
Nooh parasta lääkettä tähän onkin haakimiehelle tuore hauen tuoksu ja sitähän mie sain aimo annoksen eilessä päivänä kun avasimme kauden Mika "mertsi" Meriläisen Busterilla.
Voi tuota aikaisten miesten riemua kun venho liukuun nousee kaasukahvan painuessa eteenpäin. Pienoisen siirtymän johdosta Sotkamon satamasta Tenetinvirtaan naurulihakset ehtivät virittyä lähes korvan juureen kiinni kuin Batmanin jokerilla konsanaan...
Ei kerinnyt naurulihasten kramppi hellittää kuin pariksi minuutiksi ajelun jälkeen kun se ensimmäinen haaki oli sylissä tosin hieman pienoinen mutta riittävän kokoinen kastelemaan housut...HI!
Vajaan tunnin ponnistelun jälkeen vapa rupesi taipumaan sillai että siimaa meni puolalta kovasti ulos päin. Tiukkaa vääntöä, kääntöä ja jännitystä unohtamatta kyydissä piipahti melekonen mätimamma...
Lähes "pedon luvun" painoinen ravintoketjumme päällikkö ja allekirjoittanut pidättelemässä kastelujaan...;)
Päivän uistelu oli aika pitkälti hyvin tyypillinen kevätsessio. Välillä sai ottaa rusketusta ja väliin piti karvareuhkaa asetella päähän mutta positiivista kuitenkin että vettä ei satanna...
Tämä tärppi pisti muuten hetkeksi miehet hiljaiseksi kun hetken aikaa luulimme oikeesti kyseessä olevan oikea megamamma. Tietty tuo verkkokeppi tai mikä liekään lähti heti tärpin jälkeen raskaasti mukaan vieden sivuun kunnes pintaantuminen paljasti totuuden..
Tämä tärppi oli melkein päivän kolmas kuha. Juu saimme kuhiakin kaksi joten tämä elmukelmu tärppi tuntui kirjaimmellisesti kuhalta. Näin kylmän veden aikaan kuhan saaminenhan on kuin kelaisi muovipussia kyytiin...
Ja loppuun vinkkejä kalaan meneville. Täälläpäin Suomenniemeä järvet on vielä kohtuu tukevasti jäässä ja kalastelut tapahtuu virtavesissä alle kolmen asteen vedessä mitkä on voimalaitosten virtausten myötä hyvissä ajoin auki. Rannat ja kutulahdet on näissäkin kohteissa vielä jäässä joten matalan linjan uistelut on melko turhaa ja mekin suuntasimme melko pian syvempiin 4-6 metrin vesiin uistimien uidessa 3-4 metrin syvyydessä ja tällä opilla saimmekin haukia hurjan määrän tosin illammalla hauki nousi selkeesti ylemmäs kahden metrin korkoon 4-6 metrin vedellä. Hidasta vetoa penkan tuntumissa tuntui selkeesti parraimmalta taktiikalta ja kerrottakoon vielä että parraat kalapaikat on itseasiassa kaukana kutupaikkojen läheisyydestä. Hieman yllättäin saimme nopeinten haakea ihan selkävesien puolelta joten hopi hopi nyt poijat ja tytöt pilikille...;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti