Lopussa kiitos seisoo

Vaikean syyskuun jälkeen ei ollut kuin suunta ylös päin. Niimpä suuntasin aamulla pajeron nokan kohti Kuhmon erämaisiajärviä suurhauki mielessä. Iltasella pakkasin matkalle ne halon kokoiset kalikat joita jotkut syntymäpäivä lahjoiksi väittävät...;)

Vahva visio vai puhdas sattuma kun heti päivän ensimmäinen hauki painoi 8,570kg.

Päivän ensimmäinen...

Voitte vaan arvailla kuin suu messingillä ajelin venettä seuraavan hiljaisen tunnin kunnes laukaisin laukesi. Kala oli pieni 1,5 kilon luokkaa mutta otti suureen vaappuun joten odotus arvoisesti kyse on lähes aina isosta kalasta. No seuraava tärppipä oli 5,5kg hauki ja heti perään 7,12kg yksilö HUPPAHEI!

Homma alkoi tuntumaan jo yliluonnolliselta vaikka viides hauki oli ilonen kilonen mutta kuudes hauki rikkoi taas viiden kilon rajapyykin!!!

Kalat on nostettu sumpusta ihan hetkeksi todisteeksi kun kukaan ei usko kuiteskaan...;)

Jokaisella tarinalla on loppu kuten tälläkin reissulla. En tiedä mitä tapahtui mutta isot kalat hävisi kuin tuhkat tuuleen puolenpäivän jälkeen. Jotain olisi pitänyt osata tehdä mutta mitä? Eikä tuollaisten kalojen jälkeen tuo luovuus saati yrittäminenkään ole kovin kaksista...

Summa summarum Hjyvä päivä!