Kalassa kerkesin viime vuonna käymään tasan sata kertaa joten kerrottavaa pitäisi olla paljon jos, rupeaisin tarinoimaan reissu kohtaisesti...?
Jaksaisiko kukaan lukea tekstiä jokaisesta 1939 saadusta hauesta. Entäs 945 kuhasta tyyliin mihin otti miltä vedeltä, millä värillä, paljon vauhtia, painoja ym. Muitakin tarinan aiheita kävi kyydissä kaikkiaan 106 kappaletta sisältäen huom. myös punalihaisiakin. Kaikkiaan erilaisia tarinoita tulisi 2973 jos kaikista kaloista päättäisin tai paremminkin jaksaisin kirjoittaa. Aattelin kuitenkin jos oikaisisin hieman kun, en omaa Kalle Päätalon luovaa kykyä kirjoittaa "järjettömän pitkiä" romaaneja. Lyhyempi juttu tulisi jos kertoisin sivun mittaisen tarina jokaisesta tunnista mitä kalassa olin? Tarkemmin miettien...
Juttu voisi olla keskimäärin hyvin yksitoikkoista luettavaa kun kala iskee keskimäärin joka 12 minuutti eli tunnissa 5 tapahtumaa joista voisin kertoa tarkan tiedon ja loppu juttu tunnista on odottelua jota voisin höystää "väliaika" tarinalla. Äkkiseltään ei tunnusta ollenkaan pahalta idealta mutta kun "väliaika" tarinoita pitäisi keksiä pitkästi yli 600 tunnille. Sama suomeksi kertoimineen tarkoittaa taas hieman vajaata kolmea tuhatta erilaista tarinaa...
Veikkaan että Kalla Päätalokin saattaisi potea luovuus ongelmaa...?
Tarinan lyhentämiseen vedoten voisin kertoa vaikka kaikista yli kolme kiloisista hauista, mutta niistäkin tulisi 164 Sivunen essee mitä en jaksa kirjoittaa johtuen kaksi sormi järjestelmästä. Entäs tarina yli viisi kiloista hauista. Sillä kirjoittelulla saisin jo kolmanneksen lyhemmän minkä varmaan jaksaisin jo kirjoittaa mutta kun kiero savolaisuus rajoittaa liian tarkan tiedon rehellisestä kertomisesta HI!
Taidan kertoa tarinan muutaman vuoden vanhaa kipparin raporttia myötäillen. Silloin kerroin tarinan kuukausittain. Aattelin jos kertoisin samanlailla kustakin kuusta parhaat palat ja kootut selitykset. Välillä käytän apuna excelin taulukoita vahvistamaan omaa tekstiä. Tarkoitus olisi myös kertoa hieman kisoista tarkemmin kuin uutisia palstalla.
Toukokuu:
Kausi alkoi tosiaan heti Vapun jälkeen toinen päivä toukokuuta. Päivä ohjelmassa oli lähinnä uuden Hondan sisään ajoa vaihtelevin kierroksin sekä hauen pyyntiä unohtamattakaan. Samalle päivälle pudotettiin myös kollega Tatu Paavolan uusi proffessoori mallin ällä Busteri katteen kera. Päivä oli hyvin perinteisen keväinen. Aurinko paistoi ja lämmintä oli. Elämä hymyili pitkän talven jälkeen kun haukia saatiin jo uistimia laskiessa. Täydellisen oloisen päivän kruunasi Tatun juttu iltapäivällä...
Tatu oli pysähtynyt tuumailemaan vanhemmalle miehelle tenetinvirralla. Onhan täällä muitakin vesillä... Ukko oli tuumannut menneen jo tästä äsken yhden ammattilaisveneen kylille päin... Vieläkin naurattaa kirjoittaessa tuo "ammattilaisvene" ilmaisu. (kaikkea ne kylillä ukot kuvittelee...HI!)
Ensimmäiset uistelureissut oli hyvin rajalliset ja vaikeat kun järvien selät edelleen jäässä ja kalalle pääsi vain virtaaviin jää lauttoja täynnä oleviin salmiin. Kaikesta huolimatta neljännellä reissulla kävi kuitenkin kyydissä jo kymppi hauki!!!
Tämä onkin oikea kala juttu mutta onneksi on valokuvat niin epäilijät epäilköön. Tarina alkoi kuudes päivä Toukokuuta kun töiden jälkeen pääsin uistelemaan erästä järven selkää. Kevään lämpö ja virta oli aukaissut salmen suuta selälle päin niin että sinne pääsi jo vähän täyspainotteisesti uistelemaan. Tatu oli vapaidensa ansiosta uistellut paikalla jo päivän saaden kivasti kaloja. Päivän saldoa ja taktiikkaa soitellessa saavuin paikalle haukia kepittämään.
Pitkän talven patoutumilla virittelin vehkeet pyyntiin ja pianpa sitä vedettiinkin taktisesti Tatun kanssa peräkkäin jään ja rantapenkan reunoja jotta saatais "tarkkuutta" hommaan. Molemmille tuli kaloja silloin tällöin ja juuri kun soitin Tatulle bluetoothilla viimeisintä uistin väriä niin laukaisin rämähti ja keppi taipui sekä heti perään räikkä ratisi. Voih hyvä kala kiinni tuumaisin puhelimeen jota Tatu jäi katsomaan edessä vedellessään. Riemua ei kestänyt kuin hetkeksi ja jouduin kiroamaan kalan irtoamista. Siinä noituessa Tatu sanoi olevan kalan kiinni ja raskaskin on kuulemma. Jouduin heti löysäämään vauhdin jotten aja Tatun kalan päälle kun ihan peräkkäin uisteltiin. Kalahan nousi heti pintaan mikä oli todella hienon ja samalla oudonnäköinen ilmestys. Siinä avain viisi metriä veneen keulasta paksua selkää ihailin autio paikalta. Tuumasinkin Tatulle menevän kasin rikki...
Vaatimattomasti mies epäili kalaansa niin isoksi. Kymmenminuuttisen väännön jälkeen Tatu sai kalan haaviin ja siitä laidan paremmalle puolen.
Puhelimeen rupesi tuuletus huutojen jälkeen kuulumaan hillitön romina ja kolina kun puntariaan etsi ja hieman myöhemmin kuuluikin noidunta puntarin rikkoontumista. Kala takaisin haaviin ja veteen elpymään jotta saataisiin kala vielä kuiteskin kutemaan lastinsa. Tatu arveli painon olevan alle kasin ja tilastoida kalan 7,8 kiloiseksi. Taisi kala olla sittenkin liian kauan kuivilla kun ei ruvennutkaan elpymään veneen laidalla toivotun lailla vaikka vartin verran yritti. Tuumasin puhelimeen että jättää kalan veteen niin mie tulen takaa haavin kanssa ja koppaan kalan kiertovesi sumppuun elpymään ja samalla saadaan vielä kalakin punnittua...
Tuumasta toimeen ja sain kuin sainkin kalan haavittua suunnitelman mukaan. Heti veneeseen nostaessa tuumasin painoksi muistaakseni 8,6 kiloiseksi. Puntari pisti talven jälkeistä arviointi kykyä vieläkin paremmaksi. Puhelimeen "joutui" kiljahtamaan lukemat 10,520kiloa ja pistä mies vehkeet läjään nyt pääsee pönöttämään...
Busterista kuului "hiihtäjä legenda" Smirnovimainen kiljunta takaisin... (kuitti Paavolalle) Päivä oli ikimuistoinen mutta harmiksi kala kuoli. Viikko edellisestä tapahtumasta keppi taipui meidänkin veneessä kympin arvoisesti. Treenireissu hauki-EM kisaa ajatellen Oulujärvelle Jykkepapan ja Herra niskalaukauksen kanssa tuotti jo toisen ikimuistoisen päivän lyhyelle aikaa. Kyseinen kala jää historiaan meillä varmasti suurimpana ensimmäisenä kalana...
Päivä alkoi todellakin äkäisesti eka tärppi oli vihainen rämähdys viuhkasta, harmiksi se karkasi ja heti perään toinen samalainen lähtö joka pysyi. Huomattiin heti kalan olevan kasi jos ei isompikin kun se pinnassa paksua selkäänsä näytti. Keppi mutkalla kala juroi ja kepittäjä hiukoi. Siinä juromisen välissä Jykkepappa kepitti pienen kilon hauen. Se hauki lasketaan vasta kakkoseksi syystä että eka kala oli vieläkin kiinni...
Lopulta pitkän väännön jälkeen haavi heilahti ensi yrittämällä tuoden kalan paremmalle puolen laitaa riemun huutojen säestämällä. Kolmeen mieheen touhuttiin kala äkkiä puntariin ja sitten sumppuun jottei käy niin kuin viikko sitten Tatun kalalle.
Kautta aikain ennätys kalahan siitä tuli. Painoa ruhtinaaliset 11,660 kiloa. Kala on muuten vieläkin meidän suurin hauki. Sinttivinttureiden suurin vapautettu hauki...
Kolmas ikimuistoinen päivä sijoittuu kotivesille Honda cup kisan treeneihin. Töistä päästyäni lähdin yksikseen heittämään ensimmäisen treenikeikan kisaa ajatellen. Reissusta muodostui jo alussa sellaiset suunnat että oksat pois. Ensimmäinen kala oli kuha ja painoa 3,180 kiloa. Kalaa tuli koko ajan niin että kymmentä vapaa kerinnyt saada pyyntiin sitten mitenkään. Lopun kruunasi suurin hauki joka painoi hieman vajaat seitsemän kiloa. Kisamitallista kalaa oli niin paljon että 90 kiloa meni rikki että heilahti. Mikä reissussa vielä koomisinta niin koko hommassa meni aikaa vain neljä tuntia. Kumpa joskus kisassakin kävisi noin...
Kuukausi oli kuitenkin itse asiassa todella vaikea siviili uistelussa ja varsinkin kisoissa. Hauki EM kisa meni penkin alle ja pahasti. Itse treenitkin oltiin pahasti "pihalla" kun kunnon kasseja ei saatu. Mitään selkeää taktiikkaa ei ollut lähinnä kala sieltä kala täältä. Ei semmoisella tyylillä pärjää kisassa missä voittajat pokkaa yleensä +100 kiloa päivässä. Tosin nyt olisi riittänyt molemmilla päivinä
70 kilon säkki kirkkaaseen voittoon ja kokonaistulokseen olisi riittänyt tuo "normaali päivän" voittaja kassi. Vaikea näytästi olevan kevät muillekin kun kisa tuloksia katselee...
Tilastojakin katselemalla huomaa toukokuun vaikeuden selkeänä piikkinä. Näitä tilastoja onkin kiva tehdä jotta näkee suunnan minne päin pitäisi mennä jotta tulokset kasvaisivat koko ajan. Joko viimein ollaan tultu tien päähän kehityksessä? Ei todellakaan siltä näytä kun vertaa vuoden 2006 vastaavaan arvoon jolloin tuli 2 kalaa tunnille enemmän kuin nyt tai 2007...
Karkean kalan tilastotkin näyttää tunnin verran enemmän veto aikaa karkeaa kalaa kohden...
Pikainen rakastamani jossittelu... Leikitään että nuo kaksi "puuttuvaa" kalaa tunnille olisi kilon kaloja. Ne tekisi kisa päivänä 16 kiloa joka on muuten Sotkamon kisan tuloksesta puolet keskimäärin!!! Onneksi ainoat kisat oli Hauki-EM missä tälläinen marginaali on vaan "toleranssia" sijoista 10-50.
Tälläinen tulos kertoo vaan väärästä suunnasta mihin nyt on menty. Asian pystyy vielä vahvistamaan Kalapäivä kirjasta. Selkeitä taktisia "munauksia" on tapahtunut kahden viime vuoden aikana kyseisenä kuukautena PRKL. Ensi vuonna pitää tehdä ihan pienen pieni muutos tyyliin niin saadaan tuo tilastokin oikeaan suuntaan ja kisakumppanit entistäkin tiukemmille heti alku kaudesta joka on ollut meille ehkä sattuneesta syystä vaikea...
Kesäkuu:
Aloitetaampa ensin kertomalla kesäkuun kisoista hieman tarkemmalla raportilla kuin tuolla blogissamme mistä voi lukea lisää jos ei ole ennestään tuttuja juttuja.
Sotkamon kisan treenit oli vähän hajanaiset vaikka kotikentällä olikin ehkä sillä treenit oli lähinnä pois sulkevaa uistelua paikasta toiseen. Reilua viikkoa ennen sain aiemmin mainitsemani huippu saaliin. Paria päivää ennen kisoja kävin/käytiin kopasemassa pelipaikkoja oikeen tosissaan mutta jokin ei oikeen täsmännyt sitä mietin vieläkin. Jotain radikaalia tapahtuu tasan kymmenen asteen vedessä meille? Aiempi huippu saalis paikka teki totaali stopin treeneissä joten se oli pakko evätä pois kisa suunnitelmista PRKL. Paikkoja tuli käytyä tavallista enemmän mutta joka paikassa kala todella tiukassa. Onneksi miehistössä on osaava porukka niin riittää kun vaan löydän kalapaikalle niin poijat kyllä onkii...HI!
Kisaan oli selkeä taktiikka. Paikka kun hyytyy hieman niin Honda lapattaa ja lappattihan se neljästi peräti. Siinäpä ehkä syykin kahdeksanteen sijaan kotikentällä. Jos Honda olisi lapattanut vain kahdesti olisi oltu ehkä neljäs, ja jos lapatukset olisi puuttunut niin kahden joukossa...?
Näin jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt pysyä ykkös paikalla josta saatiin helposti 12 kilon säkki reiluun puoleentoista tuntiin. Poijilla kun oli uusi Honda persiessä niin piti näyttää miltä se niittivene plaanissa näyttää, kun yrittää mukamas olla jo hieman irti vedestä ainakin keulan osalta...HI!
Kajaanin kisaan osasi asennoitua viime vuoden selkäsaunan jälkeen ihan erilailla. Silmät auki kuin pöllöllä hiirijahdissa eikä niin kuin hevosella raviradalla läpät silmillä. Kisaan tuli treeni keikkoja viisi ympäri järveä jottei mitään suurta yllätystä muka pääsisi tapahtumaan. Kaloja saatiin mutta ei hetikään niin hyvin kuin olisin halunnut. Jokin juttu ei täsmännyt täälläkään aluksi täysin. Hirvitti kuulla juttuja muiden saaleista ja isoista hauista parhaan mennessä yli kympin ja kolme hieman vajaata. Meidän saaliit treeneissä oli koko ajan nippa nappa mitallista jos sitäkään. Vasta päivää ennen kisaa saatiin kontakti isoon arviolta kasin kalaan...
Kisaan muodostui neljä pelipaikkaa treenien perusteella mitkä pitäisi toimia yhteensä niin hyvin että haaveilema 50 kilon säkki olisi teoriassa mahdollista.
Kisan hermoilut jäi onneksi pois pitkän siirtymän ansiosta kun ajettiin aluksi käytännössä aivan takarajalle jotta saisi aloittaa rauhassa homman. Paikassa oli paljon tuttua nippa nappa mitallista kalaa joita kepitettiin kyytiin kilvan kunnes hiljeni toisin kuin viereisellä veneellä (perhe Helenius). Me päätettiin hiljentymisen yhteydessä siirtyä kakkospaikalle missä oli jo muutama vene aamupäivän perkannut. Taktiikka oli kokeilla hieman syvemmästä häiriintyneitä kaloja. Kokeillu kannattikin ja saldona 15 kiloa haukea puoleen tuntiin. Hyvin alkavan vauhdin takia harmiksi paikalla tuli sahattua vielä tyhjä tunti turhaan. Pikainen siirtymä kolmospaikkaan jolta ehkä odotettiin eninten mutta toisin kävi. Ehtiköhän joku perkata paikan vai sekoittiko tuuli paikan totaallisesti kun kaloja ei saatu yhtään vai johtuko kalattomuus ehkä turhan hätäisestä kopasusta. Pieni siirtymä viimeiseen paikkaan tuotti reilut kymmenen kiloa lisää viimeisellä tunnilla.
Nyt jälkikäteen tämäkin kisa on helppo jossitella toisin... Entä jos kakkospaikan tyhjä tunti olisi vedetty kolmospaikalla tarkemmin? Ykköspaikalla kala söi ainakin perhe Heleniuksella jotka tulivat kakkoseksi. Miksi ei meillä? Olisi pitänyt ehkä panostaa tosissaan yrittämiseen eikä luovuttaa ja vaihtaa paikkaa...?
Vaikka päivälle asetettu tavoite tulikin kirkkaasti täyteen niin silti jäi hieman harmittamaan tulostason tiukkuus. Yksi karkeampi kala lisää tai pari pienempää olisi jo parantanut meidän hyvän viidennen sijan jopa kakkoseksi. Voittajat ottivat niin selkeän eron että siihen olisi pitänyt jo osata homma!
Ihme miehiä nuo Savon uistelijat. Itse kävin treeneissä kopasemassa Jormasjokisuun kaiken varalta jottei suuria yllätyksiä muka tulisi. Paikalta taisi irrota vaan muutama mitta hauki. Nyt pojat pokkasi paikalta kuhia reilut 20 kiloa.
Kuhmon kaunis erämaan järvi Lentua sai kunnian toimia kauden kolmantena Honda cupin kisa paikkana. Järvi on aivan ensimmäisestä kerrasta asti ollut meille jostain selittämättömästä syystä helppo. Ei sitä osaa selittää mutta jotenkin se vaan tuntuu niin kotoiselta virittää vehkeitä pyyntiin. Uistin vaan veteen ja kalaa tulee...HI! (toistaiseksi vielä näin...)
Ehkä sitä osataan juuri uistella tuota karkeaa haukea parhaiten? Lentualla käytiin heittämässä kaksi treeni keikkaa aiemmin viikolla. Treeneissä pantiin järvi kahtia niin että Keskiviikkona otettiin teemaksi järven länsipuoli ja lauantai päivää ennen kisaa itäpuoli aina pohjoista kolkkaa hipoen. Molemmilla päivin rikottiin 50 kilon kassi kirkkaasti ilman suuria ponnistuksia. Treeneissä huvitti katsoa muiden ajelua ympäri järveä kun kalat kuulosti olevan monella todella hukassa. Piruuttaan kiusattiin joitakin venekuntia ottamalla henkinen yliote ja kerrottiin nimeltä mainitsemattomalle Kollegalle sen hetkinen tulos ja paikka niin puolen tunnin sisään nähtiin kolme venettä plaanissa ilmoitetulle peli paikalle...HI!
Kaikilla ei ollut kalat hukassa jotkut sai useita isoja haukia ja suurin rikkoikin kirkkaasti kympin rajan painaen viisarin 11 kilon paremmalle puolen. Haukia oli monella venekunnalla "useita kymmeniä kiloja" treeneissä mikä lupaili kisaan hyvää tulos tasoa. Kisa aamuna muita jututtaessa huomasi monen jännittävän kisaa tavallista enemmän. Syytä jännittääkin kaikki onnistuneet venekunnat saivat varmasti edellisenä päivänä karkeita haukia mikä povaa yleensä muilla järvillä paitsi Lentualla huonoa onnistumista kisaan. Isompi kala kun ei ota seuraavana päivänä uudestaan mielellään. Miksi Lentualla ottaa? Siellä on vaan niin paljon isoja että aina löytyy "neitsyt" haaki...;)
Kisaa lähdettiin kolmen paikan taktiikalla ensin paikka mihin tulee varmasti porukkaa. Ideana oli että "hölmöt kalat" kyytiin sitten vaihto. Jälkikäteen mietittynä taktiikka onnistui kun neljä venettä ja myöhemmin lisää veneitä tuli samalle paikalle. Näistä veneistä kaksi Hyrynsalmen poikia peesasi röyhkeästi ihan perävanassa kiinni. Harmiksi paikalla kala oli nyt pientä ja tärpit huomattavasti harvemmassa kuin edellisenä päivänä.
Honda lapattaen vaihdettiin paikkaa jonnekkin horisonttiin. Eipä tärähtänyt sielläkään heti. Puoli tuntia Ahti kokeili meidän hermoja ennen kuin seiskan kalalla palkitsi, siitä hetkestä eteenpäin keppi taipui tasaiseen Lentuan karkeista hauista. Päivän paras tapahtuma tuli takilasta kun Silvan viritteli takilaa pyyntiin lyhyellä vaparilla, kun viuhkasta rämähti laukaisin irti kilon hauen ansiosta. Kala kyytiin ja uistin pyyntiin viuhkaan. Silloin se tapahtui. Neljän kilon hauki hyppäsi koko pituuttaan pystysuoraan ilmaan aivan veneen takana. Hölmönä katsottiin viuhkoja mitä helvettiä missä se on kiinni onko olleenkaan? Samassa takila vapa niijasi luokille. Yksinkertaisesti hauki ampui alhaalta päin niin rajusti takila uistimeen jota ei keritty edes virittää. Takilan kuula oli ylhäällä odottaen siima löysällä viritystään...
Kala saatiin veneeseen ja samalla se meinasi sekoittaa pakankin rajusti. Tietysti heti oletettiin kalan olevan vieläkin pinnempana kun tuohon otti. Kokeiltiin ja onneksi jäi kokeilu asteelle niin saatiin lopussa vielä monta karkeaa haukea ja saatiin samalla aika ylivoimainen voitto.
Meille karttui haukea kalan syöntiin nähden kivat 66,8 kiloa ja kakkoselle karttui 52,1 kiloa kolmonen jäikin 42kiloon ja nelosen tippuessa jo alle 40 kilon. Loppu porukka sitten tasaisesti alaspäin. Kisan suurin hauki painoi "vaan" 8,5 kiloa tosin huhu oli edellisen päivän 11 kilon kalan saajan viekäkin isomman hauen karkuutuksesta. Raaka paikkako?
Kesäkuun alku ei ollut helppo. Toukokuun heikkous vaikutti selkeästi alkukuusta tai no olisikohan parempi syy...? Kalallahan ei ole kuukausia vaan vedenlämpö ja valoisuus määrää tahtia toisin kuin mulla tilastot on "kuukausittaen" jotta saan ainakin rajattua selkeillä linjoilla. Löytyy kyllä toki taulukot eri veden lämmöistä mutta analysointi vaikeaa saati kertominen järkevästi vasta onkin.
Oli miten oli mutta kesäkuunkin osalta pitää palata hieman taakse päin vuoteen 2006 jolloin tilastot oli paremmat tuntia kohden. Siihen kun vielä osaa yhdistää tämän vuoden karkeamman kalan tilaston "kasvun" niin tuloskin pitäisi olla hyvä? Ilahduttavaa luettavaa tilastoista löytyikin karkeamman kalan osalta (Taulukko mittaa kulutettua aikaa kaikkia yli kolmen kilon kaloja suhteen). Käytännössä tilaston keskipaino huitelee 4,1-4,3 kilon haarukassa). Parannusta karkean kalan saantiin edellyttää nykyään tunnin vähemmän aikaa ollessa 3,18H/karkea hauki verrattuna viime vuotisen 4,5H/karkea työmäärään tai sitä edellisen 4,25H/karkeamman pokkaamiseen...
Tilastollisesti tarkoittaa sitä että karkeampia kaloja pitäisi tulla jo reilut kaksi kappaletta päivää kohden. Jossitellaampa taas...
Kisa kassina arvo tekee päivää kohden noin neljä kiloa lisää mikä voi ratkaista tiukoissa kisoissa paljon sijoja. Esimerkiksi meidän Nuasjärven kisassa "tilastokala" olisi nostanut meitä kolme pykälää paremmaksi sijalle kaksi...HI!
Kuulostaa ehkä hölmön pieneltä tilasto luvulta mutta paljonko kasvu tekee kahden kilon hauissa??? Todella paljon sen kerron!
Kerrompa oman faktan teorian perusteluksi tilastoille. Ennen muunnoin sitä uisteltiin kilvan kappale määriä. Kaloja oli paljon mutta sama reissu oli kisakassina kalapäivä kirjasta katsottuna keskimäärin 5-25 kiloa. Ei silloisella tyylillä kisoissa pärjännyt eikä pärjää vieläkään pitkässä juoksussa väittäisin näin. Yksittäisiä kisoja voi ja ajoittain kannattaakin yrittää pokata...
Nykyinen uistelu tyyli painottuu selkeästi hieman karkeampiin kaloihin varsinkin siviilissä muuta kun ei tulekkaan vedettyä... Tulokset samoilta järviltä ja samaan vuoden aikaan kuin kappalemäärä tyyliin saadaan nykyään 15-50 kilon säkit ja ompahan joskus tulokset ollut kolme numeroisiakin... Onko vaikutusta??? Ainut asia mikä pelottaa tässä taktiikassa on se että missä vaiheessa menee "liian ison" pyytämiseen jolloin suunta on taas alas päin...:(
Heinäkuu:
Ylivoimaisesti vuoden vaikein kuukausi ei yllättänyt nytkään vaikeudellaan. Heinäkuun ohjelmaan kuului ensin täältä Sotkamosta katsottuna "takapajulan" viihtyisä Vuokki kisa joka meinasi ensi treenien jälkeen tuntua liian helpolta kisalta...
Viikkoa ennen kisaa käytiin Jykke-papan kanssa kopasee uusia kisa-alueita päivän verran. Vuokkihan on yleensä tunnettu hyvästä kuhakannastaan mutta nyt Kuhat loisti poissa olollaan. Hajuille päästiin kuiteskin kun molemmat yhdet köllit saatiin mieheen. Kuhan niukkuus ei pelottanut kun haukea tuli solkenaan kyytiin. Päivän saldoksi kertyi 73 haukea 2 kuhaa ja viisi ahventa kaupan päälle.
Sama tulos kisakassina tiesi ainakin 50 kilon ylitystä ja suurin haukikin painoi hieman vajaat 7,5 kiloa. Tälläisen treenin jälkeen oli Vuokista vahva fiilis onnistumisen suhteen tosin viikkoa ennen mutta paikat tiedossa kuitenkin.
Toinen treeni keikka heitettiin päivää ennen kisaa. Perinteitä noudattaen varattiin mökki vuokkiin jotta kerkiää kunnolla kopasta paikkaa eikä tarvii kisa aamuna kotoa lähteä ennen kukon pierasua. Kisa-alueella ei edes käyty vaan treenattiin kisa-alueen ulkopuolella jottei häirittäisi kaloja pienellä alueella. (Nikulan opetus poijille) Nyt kokeiltiin kuhaa oikeen tosissaan mutta taas kerran haukea pukkasi ja karkeaa myös...
Siinäpä aateltiin sitten kuhan olevan vieläkin hyvin passiivinen. Iltasella mökillä läppä lensi ja hekotus kävi kun Herra niskalaukaus ja Paavola liittyi saunan lämmityksen rituaaliin. Hauskaa oli mutta kun puhe kääntyi kuhiin niin homma meni aina hiljaiseksi...
Huonosti nukutun yön jälkeen aamu valkeni epävakaiseen ilmaan. Hieman matalapaineinen oli ilmapiiri mökissäkin. Toisaalta epävakainen ilma antoi pienen toivon paremmasta hauki kelistä joka oli meidän ennakoitu taktiikka. Kello kävi ja pian oli tosi kyseessä...
Heti aloitettaessa kalaa tuli kiitettävää tahtia mutta harmiksi kahta nippa nappa mitallista lukuun ottamatta reilua alamittaa, kunnes senkin tulo hyytyi vaikka uistelu rinki kasvoi laajemmaksi ja laajemmaksi koko ajan. Pikainen puhelin kyseli kertoi porukalla olevan kuhiakin ja meillä vaan kaksi pikku haukea... Ei prkl äkkiä kuha vehkeitä pyyntiin jotta ei pelistä tiputa ennen puolta päivää. Hiljaista oli edelleenkin vaikka yritettiin mitä...
Vaihdettiin uistinta, väriä, syvyyttä ym. mutta kun ei lähtenyt niin ei. Onneksi Silvan ehdotti että mentäis tuonne matalaan haukia pyytämään mitä ainakin saatais pakin pohjalle ja näin myös tehtiin. Eka kurvilla rysähti kolme mittakuhaa kiinni ja toisella kierroksella kaksi lisää parilla hauella höystettynä...
Hip hei ja tunnelma avoveneessä katossa! ollaan pelissä mukana tuumailtiin. Ei olisi uskonut että sen paikan karnevaalit loppui toiseen kurviin...
Hiljaksiin keppi taipui muillakin silti meidän tietämättä vieressä oli päivän ykkönen ja kolmonen ne oli varmasti pyytänyt helpot kalat pois jo aikoja sitten kun myö oltiin kaukana haukia kiusaamassa. Vaihdettiin paikkaa uistelemalla kohti kisa keskustaan sillan korvaan sitä Honda kalaa hakemaan (suurin kala palkinto). Hullu visio mikä piti vaan kokeilla. Visio nyt sattui oikeaan ei meillä mutta perässä tuleva vene sai kontaktin "kymppihaukeen" hauen kuitenkin voittaessa. Silti veikkaus sattui oikeaan nimittäin päivän suurimman kalan palkinto meni sillan korvasta saadulla 7,5 kilon hauella. Meillä taisi jäädä paikalta kuitenkin munat pannuun.
Mentiin taas matalaan haukea pyytämään ja saatiin loppu kiriin pari mittakuhaa...HI! Tietämättä oltiin taas pelipaikalla päivän toiseksi parhaimman veneen vierellä saalista jakamassa.
Vika tunti alkoi olla lopuillaan ja pikainen puhelin kysely antoi ymmärtää meidän kassin olevan hyvä vaikka ei kaikkien kasseja tiedettykään. Hymyssä suin mpuntarille ajeltiin ja veikkailtiin minne asti riittää...
Itse arvelin muistaakseni kolmatta sijaa...
Mitä sitä puntari jono kertoi aivan toista. Porukalla varsinkin paikallisilla raskaat kassit ja kuhia totta kai. Meidän "hyvä" 37 kilon kassi riitti sijaan seitsemän eroa voittajaan murskaavat 22 kiloa. Meidän viikkoa aiempi hyvä treeni kassikaan ei olisi riittänyt kun sijaan neljä. Näinhän sen pitää ehkä mennäkkin jotta aukiaa nuo silmät entistä avarammaksi. Loppuun vielä erään kollegan kommentti joka vähintään yhtä hämmästynyt kovasta tulostasosta.
Ja taas tuo Hätälän auto heilahti kun paikallisten kuhasäkin nakkasivat konttiin...
Honda cupin viides osakilpailu oli paljon rummutettu kuhakunkku. Kisa veti odotetusti paljon väkeä paikan päälle rikkoen yhtä vaille sadan veneen rajapyykin. Iso kisa-alue ja hyvät palkinnot loistavassa satamassa houkutteli varmasti porukan paikalle. Itse Paltaselän kuha saaliit ei voi olla syy tai sitten eivät ole uistelijat kalassa käyneet muualla kuin Oulujärvellä. Ok kalaa on kappale määrällisesti todella paljon mutta keskimäärin todella pientä. Katsotaan nyt aluksi vaikka tulokset niin on heti faktaa pöytään. Kuhan alaraja kisoissa oli Honda cupin sääntöjen mukaan 48 senttiä. Kisan voittotulos oli 7,880kg ja tuossakin tuloksessa oli yksi yli kolmen kilon kuha.
Voi hurja mikä saalis. En selittele katkerana kun en pärjännyt sama sääntöhän, aika ja paikka oli kaikilla sama jolloin erot saadaan ja sehän riittää mutta tässä lähinnä kyseenalaistan Paltaselän suuret kuha saaliit. Kerrottakoon että kaikissa aiemmissa kisoissa on tuo tulos lytätty kohtuu selkeästi vaikeina päivinäkin, Nuasen kisassa jopa kolminkertaisesti!!!
Kuhakunkku mittelöön tehtiin kaksi treenikeikkaa kokeillen järveä vähän sieltä täältä. Hyvin pian sai huomata Paltaselän olevan kahdelle treeni keikalle auttamatta liian iso. Tausta tietoa pitää kaivaa ja sitä kautta keskittää treenit niihin paikkoihin muuten saa varata aikaa viikon jos ei kahta. Potenttiaallisen näköistä lääniä kun on melkein silmän kantamattomiin. Paltaselälle lähtiessä meillä oli muutama "pelipaikka" tiedossa joita sitten kokeiltiin monenlaisella systeemillä saaden myös kuhia. Kalaa tuli paljon mutta harmiksi reilua alamittaa. Mittakalojen vähyys hieman mietitytti suhteessa kalamääriin. Ensimmäinen keikka tuotti 49 haukea 16 kuhaa ja 7 ahventa. Mitan täyttäviä kuhia oli tasan yksi. Ei PRKL. Tulos tiesi seuraavalle keikalle pientä taktiikan hiomista...
Päivää ennen kisaa kopastiin kyytiin 45 haukea 35 kuhaa ja 9 ahventa. Nyt mittakuhia seassa jo 3 kappaletta. Tulos ei kyllä tyydyttänyt vieläkään mutta näillä mennään kun ei tullut aikaisemmin aloitettua treeniä. Hiljaista se oli muillakin ollut. Jotkut venekunnat oli jäänyt jopa kalattakin hups. Perjantai iltana rupesi vesillä liikkumaan huhu kuuden kilon köllistä... Kuvan näin ja isohan se oli mutta mene ja tiedä oliko kala edes täältä ja paljonko se sitten oikeen painoikaan kun live kala jäi näkemättä. Olisi savon kaveri saanut kuhan seuraavana päivänä niin ei turhia epäilyjä olisi ja kaiken lisäksi XXX-poijat ois Hondaa köyhempiä...
Paltamon satamassa kävi melkoinen kuhina puolenpäivän jälkeen kun paikalle saavuttiin. Porukkaa oli jo paljon muunkin kuin uistelu kisan toimesta. Satamassa uusi klubikeskus golffareineen ja Rahtareiden kokoontumis ajut vielä samalle päivälle takasi viihtyvyyden muillekin kuin uistelijoille. Vasta kahden jälkeen alkoi uistelijat ottaa "tilan haltuun" hienoineen ja isoin että pienien veneiden toimesta ja olipa paikalle raahautunut muutama uistimen myyjäkin.
Laiturilla kun käveliksi ja katseli ketäs paikalle on saapunut niin huomasi aika pian olevansa todellinen toppahousu näissä karkeloissa. Paikalla ainakin yksi Suomen mestari, pari kakkosta ja useita kovia nimimiehiä etelästä ja pohjoisesta jotka pokannut monia todella isoja kisavoittoja. Eihän kainuun poijissakaan vikaa ole mutta menestyminen isoissa kisoissa 2000 luvulla on vaan kierrellyt syystä tai
toisesta. Nyt vuonna 2008 tuli poikkeus kun Team Piirainen Kuhmosta pisti Inarilla jauhot suuhun monelle konkarille ottamalla kakkostilan SM-uistelussa...
Ihmetellessä aika kului ja pian olikin sallitut kymmenen keppiä pyytämässä kuhia. Kaksi tuntia Ahti kokeili taas meidän hermoja kun ensimmäinen 50 senttinen kuha avasi virallisesti pelin. Tätä ennen kyydissä käytettiin 9 alamittaista kuhaa 13 haukea ja 4 ahventa siis 26 kalaa ja sitten vasta mitta. Vierähti toinen pari tuntinen pikku kaloja päästellessä kun toinen mitta oli tosi. Kolmas mitta saatiin sitten samasta parvesta heti perään. Siinä se sitten oli. Meidän kisa loppui kaikesta yrityksestä huolimatta kaksi minuuttia yli seitsämän. Peliaikaa jäi neljä tuntia ja kyllä me yritettiinkin mutta ei mittaa vaikka mitä teki. Jälkikäteen mietittynä vois sanoa "taktiseksi munaukseksi" meidän rypistystä.
Todisteena taas hirveähkö kappale määrä kalaa sisältäen vain kolme mittaa (haukia 30 kuhia 33 ja ahvenia 9 eli 75 kalaa). Tässä on kehitellyt teoriaa että oliko juuri sen alueen kuhat pahimmoilleen niin että suurimmat juuri nuo 50 senttisiä mitä saatiin. Joskus siviili reissuilla ympäri pitäjiä oon sattunut aika hyviin kuhaparviin tyyliin kolmen kilon köllin jälkeisillä uusilla kierroksilla tullut lisää 300 gramman toleranssilla lisää tai sitten kahden kilon köllejä vastaavasti lisää. Olisko tässäkin tapauksessa näin? Todennäköisesti!
Nooh takkiin tuli koitoksessa muttei paljoa. Yksi mitta olisi nostanut meidän sijoitusta ainakin seitsämän pykälää millä ei nyt olisi vaikutusta ollut cupin kannalta. Ratkaisempaan tulokseen olisi pitänyt tuplata meidän kolme mittaa. Se olisi ollut kyseisellä taktiikalla mahdottomuus. Edessä olisi ollut "toiset kahdeksan" tuntia ja 75 kalaa... tai sitten iso kuha sinttivinttureille mikä olisi myös ollut yhtä kuin ERROR...
Tilastollisesti katsottuna heinäkuu meni todellakin pientä pyytäessä. Tilastoissa huima harppaus kaloja tuntia kohden. Kasvua peräti 40 prosenttia verrattuna aiempiin vuosiin. Heinäkuun saldo näytti tuntia kohden 7,4 kalaa eli teoriassa 8 minuutin välein keppi taipuu kelissä kuin kelissä. Kisojakin ajatellen tällainen saldo pitäis lisätä suoritus varmuutta selkeästi.
Heinäkuun kasvu tapahtui lähinnä kuhissa. Kalapäiväkirjaa tutkaillessa huomasin jo pelkästään neljä yli 50 kuhan reissua suuremmitta yrittämättä kotivesillä Sotkamossa. Pientä ja paljon uistelulla on valitettavasti kääntö puolessakin. Karkean kalan tilastot heinäkuussa näytti huonolta kuten odottaa saattoikin. Heinäkuu on tällä saralla Toukokuun jälkeen toiseksi huonoin kuukausi. Nyt vuonna 2008 tilastot näytti hyvin ristiriitaiselle...
Yksi näyttää tuntia kohden kasvua tapahtuvan mikä tarkoittaa huonoa ja toinen tilasto sanoo suunnan olevan kuitenkin oikea Hmm... Isoista kaloista keppi ei kuitenkaan taipunut suunnitellusti vaikka olisinkin saanut kaikki karanneetkin isot hauet pukille...
Ensivuonna pitää kokeilla vielä yhtä juttua jolla varmaan pakka räjähtää heinäkuunkin osalta. Yksi tilasto näyttää yhden mielenkiintoisen asian mitä pitää painottaa hieman enemmän ensivuonna. Juttua oon kokeillut heinäkuun aikana useana vuonna samoin tuloksin kuten nyt kahden reissun verran jotka sitten antoi neljä kuun kuudesta yli viisi kiloisista. Eihän sitä silloin hokannut mutta nyt kun tässä koneella on pöljä tollottanut ja pähkäillyt terapia mielellä...
Oppi ja ikä kaikki!
Elokuu:
Samin kuu näin lyhyesti... Menestystä kisoissa ja siviiliuistelussakin. Elokuu on aina ollut helppo tekipä mitä vaan niin aina sattuu taivaan merkit kohdilleen. Tilastotkin näyttää samaa kieltä. Kappaleet tunnille ei pudonnut pitempi aikaiseen tilastoon nähden ollenkaan vaikka Inarin karuissa vesissä menikin neljä päivää. Karkeita kaloja pyytäessä ei mennyt aikaa enää kuin karvan verran yli kaksi ja puolituntia per kala. Elokuun saldoksi karttui karkeita haukia 48 ja niistä Yli vitosia 16 kappaletta ja karanneitakin vain kaksi. Mikä vielä ilahduttavinta niin kaikki nämä tapahtumat vaati aikaa vain kymmenkunta "potenttiaallista" päivää. Jälkikäteen katsottuna kuukausi olisi voinut teoriassa olla todellinen superkuukausi. Kuukautta "sotki" 2 kisaa Kuhmossa ja Kajaanissa, Uistelu keikat Paltaselällä treeneineen ja SM-kisat Inarilla mutta yhtään kalastus painotteista päivää en silti vaihtaisi pois. Liian raju kasvu on sitten seuraavana vuonna jo vaikea punoa kiinni...HI!
Elokuun alkuun heijasti selkeästi heinäkuun syndrooma. Pientä ja paljon meidän moton mukaisesti alkoi jo pikku hiljaa tympäistä siinä määrin, että käynti määrissä hieman löysäsin tahtia, jotta saisi luovuutta lisää. Pieni istahdus koneen ääreen sesonki aikaan kannatti. Onnistumisia rupesi näkymään välittömästi, kait sitä oli jossain määrin niin tukossa ettei "luovaa" pyyntiä osannut. Luovuusko kun katoaa niin sitä sitten yrittää väkisin rynnistää. Vahinkoja kyllä sattuu hulluilla visioilla mitkä pitemmällä tähtäimellä on sitten päin persettä kuitenkin.
Paras tilanteen nollaus tapahtui sitten SM-kisa treeneissä Inarilla missä oli yksin kertaisesti unohdettava kaikki mitä oli oppinut. Uistelu muuttui tuolla "kahden Tervon kuseman" päässä aivan uudeksi maailmaksi. Onneksi sinttivintturit tiimissä on tuo Silvanin Marko, mies päijänteen rannalta kotoisin, missä tuota punalihaista kasvaa muuallakin kuin kaupan lihatiskissä...
Inarilla menestymisen jälkeen kasvoi oma itseluottamus pari pykälää ylemmäksi kesästä. Tulevat kisat ei pelottanut ollenkaan vaan rennosti sai ajatella uisteluaan. Ensin olikin vuorossa pieni "näytön paikka" kisa Kuhmossa. Lentuan kisa mistä oli muodostunut meille jo melkein kotikisa hyvän menestymisen suhteen. Kaikki paikalla odottajat oletti meille "varmaa" voittoa. Juuri tämä on se juttu minkä takia kotikentällä lähes poikkeuksetta epäonnistutaan. Kaikki pukkaa menestymisen paineet yhdelle ja samalle vetäjälle jolloin muut saa rauhassa olla ilman odotuksia ja vetää luovasti loppuun asti. Ennakko suosikilla puolestaan rupeaa äkkiä paine kasvamaan, vaikka sitä ei ensiksi tunnustakkaan. Sen huomaa ja tunnistaa viimeistään siinä vaiheessa kun kalat on kateissa tai järkiään alamittaista. Koti kentällähän pitäis tietää mitä tehdä mutta sitä ei vaan osaa kääntää omaksi eduksi.
Tunnustaako kukaan tätä tuttua tunnetta...???
Kisaanhan oli pakko lähteä. Paikka mainio ja viime vuonna voitettu kiertopalkintokin piti palauttaa järjestämisestä vastaavalle kalevalan taimenelle. Treenaamassa kävin yksinään päivää ennen kisaa. Aamu seitsemältä saavuin satamaan missä oli kollega Paavola veneensä jo pudottanut. Aikaisin sitä saa aloittaa jos mielii kiertää järveä enemmänkin. Lentualla kun en viime aikoina ollut kerinnyt käymään toisin kuin kanssa kilpailijat. Alku alkoi rajusti kun ensimmäisen kalan raju syöksy katkoi siimat. Omaa hölmöyttään pidin jarrun tiukalla ja yritin väkisin ohjata kalan veneen taakse kun se lähti reunasta vetäen lisää sivulle. Oppi ja ikä kaikki, kala saattoi olla todella iso, mutta Lentuallahan kalat on järkiään isoja...;)
Aamu oli keskimääräistä hiljaisempaa tyyliin kala sieltä kala täältä. Yhdeksän jälkeen Kuhmon kaima soitteli kisa-alueen kasvamisesta kahdella lahdella. Kaima kertoi toisessa paikassa olevan paljon kuhaa ja toinen kuuluisa haukikannastaan. Puhelun jälkeen soitin Paavolalle kertoen uudet alueet. Yhdessä toimin päätettiin käydä paikat kopasemassa niin että toinen käy toisen paikan ja vaihdetaan sitten tietoa. Tatu oli lähempänä uutta laajennus aluetta eli Ohtolan salmea jossa Lentuan kuhat kuulemma majailli. Mie puolestaan olin Kiviperän suulla joten ihan luonnollista oli kurvata itse lahteen ja Tatu toiseen.
Itsellä alku oli tahmeaa saaden vain pienempiä haukia. Soittelinkin Tatulle kertoen ettei paikka mikään ihmeellinen ole ja Tatu puolestaan oli jo hyljännyt paikkansa Ohtolan salmessa heikon kalan tulon syystä puhumattakaan kuhista joita ei ollut tullut yhtään. Päätin kuitenkin ottaa pienen riskin kisaan ja jäädä uistelemaan kiviperään.
Tarkoitus oli ajaa uistimia ja värejä sisään huomista kisaa varten. Näillä kaloilla kun oli helppo harjoitella kun kisassa en kyseiseen paikkaan tule vaan menen tutuille "koskemattomille sensseille". Parin tunnin "sisään ajon" jälkeen soitin Tatulle uudelleen kertoen paikan olevan sittenkin potenttiaallinen. Kalaa rupesi tulemaan ihan kivaa tahtia ja seassa ihan kunnon kaloja suurimman rikkoessa seitsemän kiloa. Pikku hiljaa alkoi tuntua totaali munaukselle jäädä Kiviperään uistelemaan. Sen hetkinen vauhti olisi kisoissa riittänyt kirkkaaseen voittoon ja mie pöljä vaan harjoittelen sellaisella paikalla. Nooh munaus oli jo tehty mitä sitä enää surkuttelemaan. Iltapäivällä rupesi hermostuttamaan niin paljon että oli pakko lähteä kopaisemaan tuttujakin senssejä. Niinhän siinä sitten kävi kuten pelkäsinkin. Karkeita kaloja tuli muutama suhkoot helposti mutta kiviperän hyvät saaliit jäi kummittelemaan mieleen...
Kotimatkalla soittelinkin Jykkepapalle uuden Kiviperän mainioista saaleista. Tällä puhelulla meni pakka sitten totaalisesti sekaisin kun Jykkepappa sanoi olevansa sitä mieltä että Kiviperään kisassa. Yritin perustella miksi ei mentäisi paikkaan, mutta treeni päivän saldoksi karttunutta 84 kilon tulosta oli vaikea perustella "huonommaksi" kun oli. Illalla itsekseen nauroin että on tämäkin touhua kun päivällä saatu kassi ei muka riitä varmaksi tiedoksi. Jumalauta etelässä on kisoja missä kolme ahventa voi riittää jopa voittoon niin meikäläinen miettii riittääkö 84 kilon treeni tulos kisa paikaksi...HI!
Harvoin sitä kisoja ennakkoon jännittää, mutta nyt meni yökin huonosti nukkuen. Nyt viimeistään oli Lentua tunnustettava "kotikisaksi" itselleen kun paineita otti tietämättään. Kisa paikalla järjestäjä toitotti taas meitä viime vuotiseen tyyliin, ottakaa poijat jäitä sitten paljon kun saatte kuitenkin paljon kalaa...Voih!
Satamassa pääsin jututtamaan paikallista kalastajaa jolta tivailin "uusien" paikkojen saaleista. Kalastaja tuumasi kiviperässä haukea niin pirusti että nuottaa tarvitse kuulemma pitkään vetää kun sata kiloa kasassa. Hip hei Samin ongelma ratkesi kalastajan tietämättään siihen lauseeseen. Enää ei pelottanut treeni häirinnät kun startissa suunnattiin nokka kohti tulisalmea ja sieltä matalan yli perälle. Huvittaa vieläkin yksi epäreiluus mikä nyt oli meidän etu. Me oltiin uuden Hondan ansiosta eka vene lahdessa ja toinen kun tuli niin meillä oli kymmenkunta kiloa kyydissä...
Juuri tätä varten toivoisinkin tasapuolisuuden vuoksi edes alku siirtymät!
Kala söi hyvin toisin kuin pelkäsin. Ennakkoon luotiin kuitenkin taktiikka niin että kun hiljenee nostetaan välittömästi liukuun ja suunta tutuille sensseille. Onnistumisen pelkoa lisäsi muuan buster vai pitäiskö sanoa proffat Sotkamosta perkkasi "meidän" paikkoja jo. Ennen puolta päivää lähdön kipu kynnys oli todella lähellä. Se toinen vene lahdessa heilautteli haavia koko ajan isomman kalan merkiksi ja meillä tuli vaan pieniä kaloja silloin tällöin. Ihmettelyn lomassa rämähti meille seitsemän kalaa yhtä aikaa kiinni joista veneeseen asti saatiin kuusi. Siinäpä se pelko löysäsi kokonaan ja sai rennosti jatkaa uisteluaan. Ainut harmi oli kalojen "pienuus" kun olivat vaan sellaista järkeään parin kilon kalaa, mutta onneksi niitä tuli tasaiseen tahtiin aina viimeiseen tuntiin saakka jolloin olisi pitänyt älytä nostaa kytkintä muille maille...
Sumppu täynnä kuiteskin ajeltiin rantaan punnitukseen. Muiden kasseja äkkiä silmämääräisesti punniten huomasin meillä olevan ylivoimaisesti eninten kalaa. Riemu voitosta mureni loppu metreillä kun se toinen vene lahdesta toi ison oloista kassia puntarille. Säännöissähän oli pykälä neljällä vavalla vetäjälle 1,5 kertainen tulos... Siinä jykkepapan kanssa naureskeltiin ettei tuo siellä tullut mieleen. Ruvettiin manailemaan meidän lopun heikkoutta entistä enemmän. Kuinkas sitten kävikään? Voitto kotiin "kolme kilon" erolla kertoiminneen...:)
Palkintojen jakokin meni farssiksi...
Pääpalkintona ollut Hondan moottori tuli meille vaikka se arvottiinkin...HI! Paavola vai kukahan se "ivallisesti" murahtikin että vit.. lähdetään kotiin eihän tätä jaksa katsoa...;)
Elokuun lopussa oli Honda cupin viimeinen ja ratkaiseva kisa. Kisa mikä oli suunniteltu punalihaisten pyytäjille. Sääntöjen määräyksestä jalovampi kala sai kertoimen sata jolloin se menee automaattisesti ohi muista kalalajeista punnituksessa. Kaiken hämmennyksen lisäksi loppu pisteissä oli vielä 1,5 kertaiset pisteet. Tällainen muutos viimeiseen kisaan oli ihan hyvä juttu cupilta jolloin paikalle raahautuisi paljon veneitä extra pisteiden toivossa. Harmi vaan lohikalan vetäjiä kohtaan kun reilun mitallisen lohikalan saaminen Oulujärvestä nykypäivinä
on melkein yhtä helppoa kuin kymppi hauen saanti. Onhan niitä siellä sitä en epäillekkään mutta onhan siellä niitä kymppi haukiakin. Tarpeeksi kun yrittää niin voi keppi taipua molemmilla yrittäjillä...;)
Tähän kisaan meillä oli pieni etu paikkojen suhteen. Edellisenä syksynä samoihin aikoihin käytiin Jykke-papan ja Nikulan kanssa kopasee silloin tietämättään tulevaa kisa-aluetta saaden sata kiloa haukea. Silläpä meillä oli helppo valinta treeneihin lähteä kokeillemaan vain hauki säkkiä muutamasta paikasta. Silvanin kanssa lähdettiin paria päivää ennen kisaa heti aamusta kokeilemaan. Sää ennuste kun lupaili kovempaa tuulta päivälle.
Ensimmäinen pitkä penkka oli suuri pettymys ja siitäpä vaihdettiin pian kakkos paikalle jossa olikin ihan eri meininki. Tuuli oli jo yltynyt kovaksi ja me tietysti tuulen alla. Kahdestaanko oltiin niin mie jouduin puhtaasti kippariksi ratin taakse ja Silvanilla kädet täynnä takana töitä mitä lukuisat tupla tärpit jopa neloistärpit teetti. Paikka tunnusti hyvältä mutta harmiksi pientä ollen kuitenkin kisamittaista. Iltapäivästä tuulen yltyessä sitten vaihdettiin paikkaa suojaisampaan viime syksyisen mahti saaliin antavaan paikkaan.
Eipä sitä liikoja kerinnyt sielläkään lepäilemään kun kaloja räpsähti koko ajan. Tällä paikalla kalat oli selkeästi isompia suurimman ollessa hieman vajaan seitsemän kiloa. Alue oli iso ja kalaa paljon joka kohdassa. Pianpa treenikassi painoi jo 70 kiloa mikä oli todella paljon siihen nähden mitä oli todellisilla pelipaikoilla pyörinyt. Kerrankin treeni minkä jälkeen paikka on suhkoot selvä. Hymyssä suin Silvanin kanssa matkattiin pitkä matka kotia....
Viimein koitti odotettu kisa aamu ja oltiin satamassa jonne ilmaantui selkeästi vähemmän veneitä mitä cuppi varmaan toivoi. Itse arvelin että tuskin nähdään 25 venekuntaa startissa. Cupin kannalta toivottiin varmasti paikalle normaalit 30-40 venekuntaa. Liekkö kova tuuli suurin syy osanottajien määrään. Paikalle kun raahautui 24 venekuntaa ottamaan mittaa Ärjän selän reilun metrin aalloista.
Liekkö kova keli porukkaa pelottanut vai jännittikö kenties epäselvyys taktiikastaan jota 1,5 kertaiset pisteet sotki. Satamassa kun oli poikkeuksellisen hiljainen meininki. Kisa-asetelmat oli hyvin mielenkiintoiset kärjen osalta. Cupin taulukossa kaikki pisteet laskien me oltiin johdossa tasapistein Heleniuksen kanssa ja Hyvösen hiillostaessa neljän pisteen päässä. Todellinen tilanne eli huonoin kisatulos poistettuna laski pisteitä niin että Helenius johti yhdellä pojolla meitä. Hyvösen poppoo oli puolestaan kaksi pojoa meitä jäljessä. Nyt puolitoista kertaiset pisteet sotki pakkaa niin että käytännössä kaikki oltiin kahden sijan sisällä...
Ainakin meillä oli vaan yksi tavoite voittaa kisa ja samalla koko cuppi. Samainen tavoite oli varmasti Heleniuksen ja Hyvösen venekunnallakin.Tiukka vääntö alkoi meidän osalta kello 10.38 kun siirtymän mahtavan Ärjän ylisaatiin tehtyä. Kolmas viehe vedessä ja kala kyydissä siinä päivän tahti...
Viereen saapui pikku hiljaa Hyvösen venekunta lappamaan haukea myös kyytiin. Jatkuva soittelu kertoi olevan molemmilla tasaista vääntöä kilo määrien kasvaessa. Meidän harmiksi kisan voitto taisi kaatua yhteen synkkään hetkeen... Jolloin kaksi "junaa" karkuutettiin perä kanaa ja vielä samassa rytäkässä lipesi 1,5 kilon hauki käsistä takaisin ahdin valtakuntaan. Meni varmasti puoli tuntia kun kasattiin itseämme iskuun taas. Nämä karanneet "junat" olivat kunnon haukia mitkä teki mitä halusivat. Vertailun vuoksi meidän suurin hauki kisassa oli vajaa seiska kala, joka tuli lähes sukkana kyytiin...
Eikä tässä vielä kaikki loppuajalla yksi kala löi vielä siimatkin poikki!!!
Kalamiehethän selittää aina niin kuin minäkin. Totta puhuakseni jokainen kala mikä tulee veneeseen on saatu kala ja samalla kiitos 100%:sti onnistuneesta suorituksesta. Sinänsä ironista Sepän venekunta jolta oli karannut vain kaksi kalaa päivän aikana meillä varmasti +20 kalaa...
Poijilla kuulosti olevan hurja tekniikka jota pitää ehkä kokeilla...
Kisa-aika meillä ja Hyvösen venekunnalla jäi kuuden tunnin mittaiseksi. Ärjän pitkä ylitys isoineen aaltoineen vie aikaa ja paljon. Paluu matkalle piti varata aikaa vielä enemmän kivan lisäpainon syystä.
Puntari jonossa nähtiin suuria hauki säkkejä eikä todellakaan yhtään taimenta eikä kyllä kymppi haukeakaan...HI!
Prosenttuaallisesti ajateltuna kisan kärki oli aika tiukka meidän osalta. Voittajat siis Hyvösen venekunta Paavolan Tatun kalustolla kepitti 8 kiloa yli maagisen sadan meidän vierestä. Kakkoseksi me 91 kilon tuloksella ja kolmantena Tolarock poppoo 87 kiloa. Neljäntenä Sepän porukka hieman vajaalla 82 kilon kassilla. Mikä parasta niin meitä koko kesän piinanneet Heleniuksen perhe jäi kuudenneksi 62 kilon haukisäkillä. Kaiken tämän onnistumisen lisäksi suurimman kalan viisi extra pistettä meni Sepän venekunnalle 7,34 kilon hauelle. Meidän kannalta poikien kala ratkaisi cupin meidän hyväksi. Hyvösen ja Paavolan hirmusäkki sisälsi myös melkein kisan suurimman kalan. Poikien kuha painoi 2,78kg eli kertoimineen 6,95 kiloa. Meidän onneksi ja heidän harmiksi viisi pojoa matkasi Sepälle jo toistamiseen.
Kuinka sitten loppujen lopuksi kävikään. Sinttivintturit on nykyään tripla vahinko mestarit HI!
Kakkoseksi kiilasi päivän huipputuloksella Sotkamon Hyvönen &Paavola ja kolmanneksi tippui sitten Heleniuksen perhe joita voisi melkein kutsua myös kohta Sotkamolaiseksi kun yksi Heleniuksista asuu jo täällä... Ei voi muuta sanoa kuin hyvä Sotkamo!!!
Syyskuu:
Tämä kuukausi meni tilastollisesti katsottuna päin persettä. Osittaen ihan tarkoituksella kun kokeilin paria uutta juttua. Pitkä aikaisen tilaston mukaan syyskuun pitäisi olla ylivoimaisesti helpoin ison kalan suhteen. Pinta veden lämpö putoaa tuossa kuussa kympin alle jolloin karkeaakin karkeammat hauet pitäisi
löytyä entistä helpommin. Ehkä suurin syy "ryssimiseen" oli käyntimäärien putoaminen? Sitä kautta kunnon potenttiaallisia reissuja syyskuun yhdestätoista reissusta täytti ehkä kuusi reissua.
Alkoi auttamatta olla se aika vuodesta jolloin kalalle pääsi vain pääsääntöisin viikon loppuisin johtuen entistä lyhyemmästä päivästä. Viikko käynnit töiden jälkeen tippui siis alkukuun jälkeen kokonaan pois jolloin se "herkkyys" kalan liikkeeseen katosi aivan tyystin. Kovasti yritin mutta kun se "tatsi" katoaa
niin se sitten todellakin katoaa...:(
Välipäivinä kerkesi hyvin paneutua Exceli taulukon saloihin lääke mielessä. Tilastoista löytyi paljon selkeitä ohjeita mitä sitten kokeilin paljon mutta kun "tatsi" oli hukassa niin usko loppui aina ennen kuin keppi taipui...PRKL.
Jälkikäteen katsottuna onneksi kuun ainoa kisa oli alkukuusta koska sinne heijasti vielä Elokuun onnistumiset.
Kisana oli kauden toinen revanssi koitos meille aiemman Kuhmon kisan jälkeen. Viime vuotiseen onnistumisiin kun mahtui himoittu pitäjän mestaruus ja samalla kisa toimi Kainuun piirimestaruus kisana kuten nytkin. Revanssiahan sitä himoitiin varsinkin kun nuo "proffessoorit" voitti edellisen kisan ja nyt suutaan laukoi...;)
Nuasjärvi oli ollut itsellä tämän kesän hieman boikotissa. Pari ison kalan karkuutus reissua ym. kalusto tappiota riitti kesällä niin että nostin "kytkintä" muille vesille. Silläpä tähän "kotivesi" PM-kisaan tuli oikeastaan vain kolme treenireissua vaikka se tuossa "vieressä" lainehtiikin. Ensimmäisellä reissulla noin viikkoa ennen perusvedolla vedin oletetut pelipaikat kerran läpi saaden ihan kivasti kalaa. Seuraavan kerran kävin pari päivää ennen kisaa perjantaina. Yksinään surffailin kyytiin komeat hauet (6,84kg ja 6,00kg) sekä läjän hieman pienempiä mutta reilusti mitallisia kaloja. Kaikki näytti niin hyvältä että meidän viime vuotinen voittotulos voisi mennä kisassa rikki, vaikka 65 kilon ylitys onkin jo tosi kova juttu.
Jotta asiat ei voi olla liian helppoa niin tuulen suuntapa kääntyi reilut 90 astetta lauantaina, joka hävitti kalat niin itseltä kuin kuulemma muiltakin. Viimeisen treeni päivän saldoksi jäi päällimmäiseksi mieleen karut kalusto tappiot. Kalaa kyllä saatiin mutta todella pientä. Siitäpä olikin helppoa ajatella tulos tasonkin putoavan maksimissaan 45 kilon tasoon...
Kisa aamu valkeni viileänä ja sumuisena ja kisapaikalle ajaessa valkattiin värejä jo mahdollisen sumun varalle. Satamassa oli meininki niin kuin ennen vanhaan. Läppä lensi ja porukka nauroi toisin kuin Honda cupin viimeisessä koitoksessa. Tällainen fiilis lisää kummasti viihtyvyyttä kisoihin. Ei aina niin hampaat irvessä vaan hymyssä suin sai olla. Paikalla tietysti "mittailtiin" kaverin ilmeitä kertomalla odottamaansa voitto tulosta ja vielä kertomalla aiempia tuloksiaan totta kai. Kuka vähinten vääntää naamaansa niin eninten saa pelätä sitä. Yllättäen Hyvönen&Paavola vain hymyili kun kaloista kysyin...?
Taisi poijilla olla ässä hihassa kisaan kun hiljaisia olivat asian suhteen...
Hetki ennen starttia satamassa sumu katosi ja paljasti peili tyynen järven selän. Jotta peli ei menisi liian helpoksi niin aurinkokin paistoi niin kuin ennen vanhaan. Startissa lähdettiin piikkipaikalta täysillä kohti Lehtosaarta ideana hölmöt hauet kyytiin ja siitä seuraavaan paikkaan ja seuraavaan. Siinä oli meidän taktiikka päivälle. Lehtosaarella oltiin hieman yllätäin yksin, vaikkakin kaikki näkyi treenatessa käyvän pelipaikalla kopasemassa kaloja. Treeneissä sain paikalta pelkästään hyvän kokoista haukea, mutta nyt paikalla söi myös kuha perskeles vieköön. Ensimmäiset 1,5 tuntia ja säkki olikin 15-20 kiloa painava. Sitten hiljeni vaikka teki mitä. Reilun parin tunnin väännön ja ihmettelyn jälkeen naurettiin jo että hävitään kuin "akat" koko homma kun ei edes alamittaa tule kunnolla.
Vehkeiden vaihtamista harrastettiin koko helevetin ajan eikä siltikään lähtenyt. Vika oli varmasti paikassa? Muuta syytä ei keksitty joten oli luonnollista vaihtaa paikkaa tutuille "sensseille" ja sekös kannatti. Keppi taipui niin kuin ennen vanhaan... Haukea ja kuhaa solkenaan veneeseen. Kappaleita oli paljon mutta mittoja yllättävän vähän. Sehän ei meitä haitannut kun kovan työn palkkana eksyi mittaisiakin veneeseen.
Meidän viimeiset 1,5 tuntia pelasti kisan. Silloin kovalla touhulla saatiin saldoon 15-20 kiloa lisää kalaa. Eikä tässä vielä kaikki kalat...
Hätäisiäkö kun ollaan niin lähdettiin liian aikaisin pois kohti satamaan, siispä ajan salliessa tehtiin lopussa vielä yksi peliliike Arvin kulmassa eli satama laiturin kulmalla. Pistettiin vehkeet vielä vartiksi pyyntiin muiden hätäisten ajaessa satamaan vierestä. Kyllä siinä porukka silmät pyöreänä katselivat kun vielä haavia heilautettiin 1,5 kilon hauen kunniaksi loppusuoralla...HI!
Puntari jonossa huomasi kyllä heti miten huonolla otilla on Nuasjärven kalat ollut. Pian kasseja katsellessa rupesi oikeastaan hävettämään kun meidän tuleva tulos on aika ylivoimainen muihin nähden. Meidän hieman vajaa 40 kiloahan ei ole tulos eikä mikään täällä päin mutta nyt onneksi riittävä muihin nähden. Itse asiassa tulos oli melkein puolet kovempi kuin kakkosella saati kolmosella. Kauden toinen revanssi kisa tuli voitettua ja saatiin poika kotia...HI! Menestystä lisäsi vielä se että "saman tiimin" miehet pokkasi suurimman kalan palkinnon hienolla kasin hauella.
Lokakuu:
Kahdeksan käynnit perusteella tosi onnistunut kuukausi keleihin nähden. Syyskuun synkkyys takana ja nyt onnistumisia tuli käytännössä joka reissu. Lokakuun arvoja kun tilastoista katselee niin iloksi saa huomata kasvua tapahtuneen lähes joka saralla vaikka tietää vetäneensä tarkoituksellakin ohi oikean taktiikan, kokeillen vaan uusia juttuja.
Tämä kokeilu vimma on kannattanut monesti saaden ihan kivoja tuloksia ja kaloja. Tilastointi kun on siitä mukavaa että nuo kokeillut voi äkkiä huomata oikeaksi suunnaksi. Varsinkin nyt tähän aikaan vuodesta kun, kalaan pääsee vaan vapailla päivillä eli käytännössä viikon loppuisin. Tähän käyntimäärien laskuun keksittiin konsti Paavolan Tatun kanssa. Palattiin takaisin keväiseen "kimppavetoon" silleen että kalastetaan kahdella veneellä suuremman datan toivossa. Päivän aikana oli kiva soitella onnistumisia puoleen että toiseen. Tämmöinen tiimi työskentely lisäsi onnistumista huomattavasti paremmin kuin yksin vetäessä. Varsinkin vaikeina päivinä saatoit äkkiä tehdä ohi vedon huippu paikalla esimerkiksi liian syvästä tai pinnasta vetäen. Kahdella veneellä ja vieläpä jos veti samaa paikkaa toinen hieman eri systeemillä selvisi päivän teema hyvin pian. Lokakuun kimppa saldoksi kertyi karkeita haukia paljon ja yli viisi kilosijakin 20 kappaletta. Suurimman ollessa Tatun saama hieman vajaa ysi... Samalle päivälle tuli itselle kauden pienin kalla...HI!
Toisaalta hyvää tulosta edelsi lokakuun pintaveden viilentyminen huomattavasti hitaammin kuin edellisessä kuussa. Tämä taasen pistää ehkä kalaa enemmän kasaan toisin kuin muina aikoina. Monella reissulla sai huomata samalla paikalla tai ainakin läheisyydessä olevan enemmänkin isoja haukia kuin se yksi. Paras "todiste" tapahtuma oli kun tuplana saatiin isot hauet jykkepapan kanssa. Takilasta seiska plussa ja viuhkan lähimmästä kutosen hauki aivan yhtä aikaa kiinni...
Tilastoa ja kalapäiväkirjaa kun vertailee aiempiin vuosiin niin huomaa aivan vastaavan jutun "parveutumisesta" vai mitenkähän sen sanoisi. Vai onko se yksinkertaisesti niin että isompikin kala nousee matalampaan muikkujen perässä uistelijoiden ulottuville...
Joo näinhän se varmasti lyhyesti katsottuna menee...;)
Marraskuu:
Loka-Marraskuun vaihde oli hetki mihin päätin panostaa jo syyskuussa. Töissä tälläsin oikeen viikon talviloman pitkineen viikonloppuineen tähän ajan kohtaan. No meikäläisestäkö kun on kyse niin liika suunnittelu ajan käyttöön kaatuu aina. Ensin oli kelit kunnon koiran ilmoja ja sitten kun ilma normalisoitu niin Samilleppa tuli viikon kestävä kuume. Eikä tässä vielä kaikki kun kuume loppui niin kelitkin heikkenivät taas PRKL. Hetkittäin rupesi tosissaan mieli tekemään cabiini venettä ensi kaudeksi. Nettivenettä tuli surffailtua "jouto" päivinä tiheään tahtiin...;)
Tietopa se oli että välipäiviä tässä kuussa tulee jonkin verran joka tapauksessa. Marraskuun kelit on hyvin tuulisia kuten syksyn muutkin kuukaudet mutta tässä kuussa tulee bonuksena vielä pakkaset. Aika helvetin huomattava ero vesillä on kun tuuli on vaikkapa 5ms ja ilmalämpö +5 `c kuin 5ms ja ilmanlämpö -1´c. Siinä alkaa vilu vaikuttamaan vaikka syö pekonit kananmunilla aamu palaksi tai läskisoosin. Maaginen raja vesillä onnistuessa sallii maksimissaan kolmen pakkas asteen. Tämän rajan ylittyessä rupeaa jäätymään joka paikka. Esimerkkinä oleellinen osa uistelua eli plaanari laukaisimet...
Teoriassa laskeskelin marraskuulle mahdollisuutta viiteentoista vetopäivään mutta ne kutistu edellä mainituin syin viiteen reissuun...:(
Yksi oletettu hyvä järvi vielä jäätyi ennen kuin vesille selvisin. Viime syksynä kyseiseltä järveltä sain kasi plussan ja toisen mokoman karkuutin. Peli ei ollut rehellistä mutta yritin kuitenkin. Ensimmäinen reissu oli todella hiljainen ja vasta päivän päätteeksi toi ison kalan oloisen kontaktin juuri investoituun isoon vaappuun...
Seuraavana päivänä vaihdoin järveä Nuasesta isolle kiimaselle Sotkamossa. Aamu päivä lupaili hyvää kun kalaa tuli koko ajan ja lopuksi paikalta taas kontakti isomman oloiseen kalaan. Loppu päivä oli sitten "taimenen uistelua" eli odottaen tärppiä...;)
Kolmantena päivänä putkeen mentiin Paavolan kanssa Kiimaselle uudestaan kokeilemaan entisen ajan hyviä paikkoja. Vedettiin syvästä, pinnasta, välistä, matalasta vaikka mistä mutta ei edes kahden kilon haukea saatu. Oisiko heikoille päiville ollut selityksenä tuleva "monsuunikeli" joka hallitsi pari päivää ilmaa. Sateiden jälkeen päätin käydä vielä kerran Lentualla kokeilemassa missä ison kalan saanti on huomattavasti helpompaa kuin meillä täällä. Helppoahan se tunnusti siellä olevan kun tunnin vedon jälkeen käytin reilua vitosta veneessä. Pari tuntia siitä sain julmetun tärpin ja kohta toisenkin mutta ne ei vaan pysynyt. Huonolla otilla tunnusti kala Kuhmossakin olevan kun kaloja karkaili paljon. Pettyneen päivän saldoksi karttui kuitenkin seitsemän haukea joista karkeita kolme.
Marraskuun viimeinen reissu tuli tehtyä 15 päivä lauantaina. Suuntana oli tuttu ja turvallinen Kiantajärvi Sotkamossa. Aamu alkoi pienoisena tihku sateena mikä on yleensä ollut hyvä kalakeli. Suuntasin aloituksen oletettuun hyvään syyshauki paikkaan onnistuessa kerralla oikein. Uistimia laskiessa sain jo kolme haukea ja pian tuli hyvä tärppi. Taas karkasi isomman oloinen kala aattelin ja pyöräytin veneen ympäri niin että sama viuhka sattuu kohdilleen. Viuhkaa tuijottaessa selän takaa rämähti iso kala kiinni. Kalaa väsytellessä mietin että vaihtoiko kala hieman paikkaa vai ottiko toinen...
Loppujen laiskan oloinen hauki kävi pian puntarissa merkaten painokseen 5,68 kiloa. Puolen tunnin päästä siitä sain helvetin pitkän hauen suhteessa painoon. Sillä oli jokin kasvu häiriö kun pituutta oli varmaan loppuun metri ja leveyttä selässä vajaan tulitikka askin verran. Painoa moiselle kummajaiselle oli karttunut karvan yli kolme kiloa. Hauen elämän tuskaa jatkossa lisäsi varmasti Berkleyn nostopihdit mitkä jäi kalan leukaan vahingossa. Miehen kun ei pitäisi tehdä montaa asiaa yhtä aikaa...;)
Puolilta päivin laskeutui vaaran suunnasta sankka sumu järvelle. Yhtä matkaa näkyvyyden heikkenemisessä heikkeni kalankin tulo. Taas kerran kovasti vehkeitä vaihtaen yritin mutta kun ei onnistunut niin ei. Siinä touhun keskellä aattelin sitten istahtaa ja vain nauttia vesillä olosta. Harmiksi huominen sää ennuste lupaili pakkasta ja tuulta. Niimpä siinä aattelin tämän olevan kauden viimeinen reissu...
Kuten olikin Voih!
Kausi 2008 oli monella tilastolla mitaten ennätysmäinen taas kerran. Kauanko kasvua riittää se aika näyttää. Tämän tarinan jatkoksi olisi vielä tarkoitus tehdä "mietteitä tulevasta kaudesta" pakina jossa voisi vaikka spekuloida Sinttivinttureiden kasvua ja samalla pureutua tuleviin kisoihin ym. kunhan tässä inspiraation saa itselle iskettyä...;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti