Kilohinnan kasvattamista...

Voi hyvänen...
Ei riitä euro eikä puolikaskaan saadun hauen kilohinnaksi tänä päivänä jos myyntiin mielisin hauet viedä. Kalusto kasvaa ja lissää pitäisi saada joten kait sitä kohta kilohintaa pitää ruveta tulevaisuudessa laskemaan ihan sentti taulukosta. No tämä meikäläisen siviilikalastus on vielä halpaa lystiä jos ruvetaan laskemaan kilpauistelu kalustoa tänä päivänä. Vehkeissä helposti rahaa kiinni 25-40K€ ja hurjimmilla vielä useampia veneitä jotta saa treenattua enemmän dataa irti järvestä...

Eipä ole ihme että laji ukkoutuu kovaa vauhtia ja uusia menestyjiä saa odotella...:(

Kalliiksi tuli tuo miunkin tuulastamisen ensi kokeilukin. Uudestaan ja uudestaan pelkästään kiehtovan vedenalaisen mailman näkemisen tähden. Päivän valolla tuo ei taasen herätä juuri ihmeempiä fiiliksiä mutta pimeässä se on jotenkin selittämättömän kiehtovaa. Rajatussa valokeilassa on jotain käsittämätöntä kiehtovuutta ja suoraan sanottuna "hulluja visioita" on tullut monenmoista tämän tiimoilta. Järkevääkin hyötyä on ollut kun sitä pääsee tulkitsemaan hauen elämää ihan toisin kuin tunnetusti päiväs aikaan. Uskoisimpa että tälläkin tyylillä sitä lähestyy hauen sielun elämän ymmärtämistä aina vain lähemmäs sitä ruohon juuri tasoa.

Niin kallista puheen ollen taidan joutua talven aikana hommaamaan sivulle luotaavan kaikuluotaimen veneeseeni syystä että pääsen kurkistamaan vedenalaista mailmaa päivänkin valolla ja suattaapa taustalla piileä myös kokeillut tulevan kauden kisoihin. Lisää kalustoa venhoon että pääsen takaisin isojen poikien piireihin...;)

Humminbird vai Lowrance? Siinäpä kova pähkinä purtavaksi talvihorrokseen..

Hieno ja realistinen video Humminbird luotaimen näkymänä. Videolla yhdistetään sukellus kohteeseen ja samainen näkymä ruudulta käsin...

Viime keväänä suunnittelin kovasti että tälle kaudelle oisin saannut sitä videomatskua järkättyä nettiin mutta kun jäät lähti ja kamera oli hommaamatta niin yllättäin sekin unhoittu kiihkeimmän hauen mehtuun syystä ja heittää se budjettikin niin rajusti härän pyllyä näillä bensan hinnoilla että viisaammaksi katsoin että olkoon nyt. Jospa nyt talven aikaan saisin tuota kalustoa videomatskuun hommattua ja pääsisin hitusen harjoittelemaan kuvausta että editointia sille mallille että homma tapahtuu helposti ja kohtuu nopeasti niin eiköhän joitamia videon pätkiä rupea pikku hiljaa löytymään näistä pakinoista että Sinttivinttureiden toiminnasta...

Tänä vuonna kun ei ole ollut kalustoa kuvaukseen niin aikaa on ollut "käsikirjoituksien" tekoon. Valmiita klipsin pätkiä on aika paljon valmiiksi miettittynä kunhan vain kuvaisi ja editoisi sopivaksi nettiin. Helpolta kuullostava projekti vaatii vain sata tuntia töitä ehkä enemmänkin...

PS.Juuri tätä juttua viimeistellessä sain puhelin soiton kollegalta kyliltä. Nyt on Sotkamostakin saatu yli kasin kuha! 8,4 kiloa on nyt kylän virallinen ennätyskuha tosin verkolla ja ompa tuo samainen heppu saanut tällekin suvea kympin hauen ja kasin uisteluhauen. Koomisinta kuitenkin että kyseinen heppu oli kysellyt kollegalta että onko siellä paikalla jossain vedenalainen kari kun joskus jää uistin pohjaan kiinni???

...Niin se menee että tälläkin kaverilla ei ole edes kaikuluotainta ja saa isoja kaloja...HI!

Sotkamon uusia mestoja part1

Ompas outo olo kun pihalle katselee. Lehti puussa ja lunta maassa useita senttejä ja lisää tulee koko ajan. Tämä päivä onkin hyvä päivä istua pirtissä ja kirjoitella visiovihkoon niitä ideoita puhtaaksi mitä kesän aikaan mieleen tullut..

Ensimmäinen idea taisi tulla muuten tänne nettiin kun rupesin katselemaan koneelta viime kesäisiä kalareissu kuvia. Tämä kyseinen juttu pitikin kirjoitella jo aika päiviä sitten mutta ei vaan silloin heti kesken kiihkeimmän uistelusesongin ehtinyt ja sittemmin se unehtui...

Viime vuonna (2013) olin mukana kalalla kainuussa projektissa kertomassa Kainuun vesien kalapaikkoja. Esittelyssä olikin monta monenmoista järveä pitkin pitäjiä piirretyin kalapaikkoin ja ompa tuosta projektista ollut joillekin hyötyäkin. Parhaimmat kalapaikat vaatii joskus paljon reissuja että ne löytyy ja silläpä tämä "palvelu" onkin tehty ettei ensikertalaiselta mene koko kesää yhtä järveä perkatessa. Aikaa jää tutustua myös muiden järvien hienoihin maisemiin kalaelämyksistä tinkimättä.
Luonnollisesti ne kaikkein parhaimmat kalapaikat odottaa aina etsijäänsä mutta joskus ne parhaat on jo löytynyt. Todisteitakin siitä on uistelukisoissa nähtynä voittojen myötä. Iroonisesti vai pitäisikö suoraan kertoa että pöljähän se kertoo kalapaikkansa osaaville kilpakollegoille. Kainuun vetouistelun Honda cup Lentuan kisan uusi valtiaskin oikein kiitteli että kerroin heille "voittopaikan" netissä ja moni muukin kilpakollega toisaalla kisoissa...HI! tai no HÖH! sittenkin...

Kaikille niille arvon kollegoille tiedoksi jotka hakkaa tänä päivänä päätä targakaareen kalapaikkojen suhteen niin kokeilleppa nettiä Kainuun vesien osalta. Tuolta kalalla kainuussa sivustolta löydätte myös tulevan vetouistelun SM-Nuasjärven kalapaikat joten hopi hopi klikkaa äkkiä itsesi tänne eläkä jatka tätä jorinaa...;)

Kusianjärvi jäi tuolloin pois julkaisusta kun en ollut koskaan siellä käynyt. Sotkamon koillisnurkassa on muuten maisemallisesti niin hieno järvi että siitä on pakko julkaista näin jälkikäteen muutama kuvatus. Kusianjärvi on myös kalaisa ja tarjolla on myös sitä karkeampaa kalaa varsinkin kuhina. Poikkeuksellisen jyrkkäreunainen järvi on melko helposti uisteltava paikka kun varsinaisia kareja ei löytynnä tosin koko järveä en ole ehtinyt rymytä! Syvyyskäyriä kartasta katsellessa erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota kaikkiin vedenalaisiin niemenkärkiin jos kuhia mielii. Hauet sen sijaa löytyy selkeesti lahden pohjista yllättävän perältä kuten Häikiönlahden sopukan tyylisistä paikoista.

Tämän tyyppisiltä jyrkkäreunasilta vesiltä saadaan tunnetusti niitä isoja kaloja kun väkisinkin uistelet sitä "paksua" vettä missä isot kalat kelluu jossain väliveden korossa ja syövät sitten pinnan tuntumasta kun sen aika on. Isoja kaloja tuolta onkin saatu kautta historia ja tänäkin kesänä mutta allekirjoittanut sai vain ne sintit jos hauissa saalista mitataan. Neljän kilon hauki oli päivän suurin tuolloin mutta karkeita kakkosen köllyköitä tuli hauenuistelun sivutuotteena mukavasti niin väkisenkin herää epäillys että siellä on aika muhkeasti hyvää kuhaa kun "vahinko kalanakin" saa.

Vinkkinä ensikertalaisille: Muikkurunkoa 12-18cm luonnonsävyissä veteen ja korko 3-4 metrin huitteille niin kalaa tulee! Syvemmästä pyytäen tahti hiipuu selkeesti ehkä tummasta vedestä johtuen?

Pienoinen järvi tuolla koillisnurkassa. Petäjävaaran tienpäässä (petäjäniemi) on ihan oikea loiva betoninen luiska. Näin hyvät laskupaikat on harvinaisuuksia meidän vesillä taajamavesien ulkopuolella!

Yksi järven hienompia mökkipaikkoja...

Ajoittain tuntui jopa että olisin Inarilla uistelemassa tosin vedenväri oli hitusen humusempi...;)

Jyrkillä penkoilla pääsee melkein kelkkaa kolistelemaan rantaan ja silti veneen alla vettä reilusti...

Reposaaren kärjen alue antoi kuhia ja siinäpä ne mökkiläisetkin pyöri...

Jylhyyttä järvellä piisaa mutta harmiksi taitoni ei riitä sitten alkuunkaan ikuistaa moista kameralle. Suosittelenkin että kävisitte itse tutkailemassa maisemia ja tietty virvelit matkassa...

Postikortti näkymänä järven luodenurkkaus...

Revanssi "mestarin" kanssa...

Otsikko voisi olla myös mukava päivä Pielisellä part2.

Reipas viikko sitten kirjoittelin edellisestä kohtaamisesta Tatun kanssa. Tuolloin oli aivan hemmetin mukava uistelupäivä hyvän kollegan kanssa pitkästä aikaa ja tietty pikkusen kilpailimme keskenämme "verenmaku suussa" kumpi se paremmin saa kalaa...:D

Karvaan tappion jälkeen herrasmiehenä Tatu mahdollisti revanssin mahdollisuuden ja eilen olikin sen hetki. Edellisellä reissulla tehtyjen havaintojen tiimoilta pakkailin huolella matkaan nyt sellaisia kamppeita mitkä pitäisi tuolla toimia. Viime kertaisen yli rohkeiden isojen kalikoiden sijaan matkaan lähti hitusen maltillisimpia ja värimailmaan rohkeita irtiottoja luonnonsävyistä tyyliin rajuja kontrastisia katkovärejä. Toisin sanoen otin pienoisen riskilinjan mutta jostain kumman syystä se tuntui oikealta vaihtoehdolta.
Toki oisinhan mie voinnut ottaa matkaan koko kalustoni ja siitä improvisoinnut valon mukaan settiä vetteen. Reiluin peli syntyy kuitenkin samoilla pelisäännöillä. Tässä tapauksessa kaksi laukullista per ukko...

 Aamulla varhain maapallon kokoinen Pielinen rupeaa avautumaan tämän näköisenä Aronsalmesta käsin...

Allekirjoittaneen ja koko päivän ensimmäinen oli heti pönötyksen arvoinen +kutosen haaki. Rima heti niin korkialle että luulin kuulevani kaverin selkärangan naksahtelevan...;)

Jos viimeksi oli haaki otillaan niin aika pian aamusta valkeni elämän realiteetit että nyt on haaki tiukassa. Hauki silloin tällöin sieltä täältä pisti hetkeksi miettimään mutta toisaalta isohan meillä oli kiikarissa ja sen myötä linjatkin pois sieltä massakala apajilta. Haasteelliseksi homman teki kuitenkin Pielisen kuhat kun niitä tuntuu oikeesti olevan joka paikassa. Paikoin noita piikkisiä kuhiluksia olisi tullut varmaan melko rumasti jos olisi viitsinyt siihen keskittyä mutta ei kiitos enää. Koko kesänhän noiden kanssa on joutunut tappelemaan..

 On se vaan hurja nähdä sisävesillä ihan oikeita laivoja. Vielä hurjempi tai oikeestaan pelottava näky on nähdä ne valtameriltä uitetut troolit Pielisellä. Ei niin kaukana horisontissa ettei niitä tunnistaisi kokonsa puolesta! Kuvitelkaapa asiaa niin että jossain päin mailmaa troolaaminen on kielletty lailla valtamerien rannikoilla syystä että ne tyhjentää paikat mutta meillä Suomessa sallitaan moiset alukset sisävesillä???

Seililuoto eli kypöluoto viralliselta nimeltää mutta Tatun sanoja lainatekseni parempi nimi moninimiselle saarelle olisi Hitchcockin saari. Variksia oli tuolla saarella aika penteleesti...

Veni, vidi,vici...

Tästä kalasta "mestari" ei enään toipunut. Selkäranka mieheltä poikki kuten oisi miultakin mennyt jos.. Kaksinumeroisen ylittäminen kahdesti samana päivänä onkin jo tilastojen valossa aika poikkeuksellista. Naureskelimmekin että voi hyvänen miten jäätävä Pielinen onkaan haakimestana kun toisella reissulla jo kymppi rikki ja edellisellä reissulla "mummo luokan" karkuutus ja mikähän juna se allekirjoittaneelta päätti mennä pieksämäen suuntaa tälläkin reissulla... Iso oli sekin!!

Hieno päivä Pielisellä hienossa seurassa jäi taatusti mieleen loppuelämäksi. 4-0 voitto oli suurin mahdollinen tulos mitä tässä revanssissa pystyi samaan. Suurin hauki, suurin kuha, suurin ahven ja kappalemäärätkin allekirjoittaneen niin en tiedä oliko "mestarilla" nyt ihan kaikki pelissä vai arveliko hän antaa reilusti tasoitusta etten kokonaan möksähtäsi?
Hmm... Herääkin vahva epäillys että koijataanko tässä sittenkin apinaa???

Vitsi vitsinä ja iso kiitos Tatulle! Kaikkihan me tiedämme että vetouistelu on joukkuelaji vaikka leikkimielisesti kilpailemmekin veneen sisäisesti. Yhteisillä päätöksillä me nytkin katselimme mestoja ja sen myötä ajolinjoja hiotulle taktiikalle soveltuvaksi. Toisin sanoen kaksi pöljää poikaa kun lyö päänsä yhteen niin tuurin kerroinkin kasvaa potenssiin "x"...:D

Aivan mahtavasta Pielisestä sen verran että allekirjoittanut möi sydänmensä lopullisesti tälle järvelle. Sitten kun mie oon iso, rikas ja lihava niin tulen ostamaan kesämökin tämän järven rannalta jotta saisin eläkepäivät viettää parhailla mahdollisilla mestoilla!

Pimmeetä touhua...

Tuulastus tuo ikiaikojen takainen kalastuslaji. Laji mitä harrastetaan tänäkin päivänä hyvin aktiivisesti ja ilmankos. On se muuten niin mystisen jännittävää nähdä pelkän valokeilan avulla vedenalainen mailma hitaasti eteenpäin lipuen kun takamies seipäällä meloo. Kiehtovaa jos en paremmin sanoisi mutta entäs se tunne kun valokeilaan eksyy satojen ja satojen pikkukalojen sekaan "iskettävän kokoinen" kala? Jännitys kiihottuu niin tappiin että sitä ei kuule tai nää yhtään mitään muuta kuin se kala siinä keilan keskellä...:D

Sotkamon keskusliikkeellä työskentelevä kaima Lukan Sami onkin innokas tuulastaja ja monet kerrat houkutellut allekirjoittanutta mukaan. Yhtenä iltana tai siis yönä moinen reissu toteutuikin ja mie tietty innokkaan mukaan kameran kanssa ja pääsimpä tuota mystistä touhua myös kokeilemaan. Suurikaan yllätys ei varmaan lukijoille ollut että kisahommiksi se tämäkin homma meni..

Tiukkaa vääntöä amatööri vastaan "protason konkari" alkoi miulle suotuisasti mutta se kesti vain vaihdon verran. Illan edetessä tasoero rupesi pikku hiljaa selviämään kun kaima iski hauen pelkällä melallakin takamiehenä ja mie sain vain kunnian nostaa sen kyytiin...

Nooh onneksi miulla on oikeus kirjoittaa että joka tapauksessa oikea mies voitti siis Sami...HI!

Tämän lajin harrastaminen ei taatusti kaadu budjetti kysymykseen. Mahdollisimman vakaa "melottava" venho hyvällä lampulla ja akulla. Toki tässäkin lajissa voi homma lähtee ns.lapasesta kuten arvata saattaa...;)

Seiväsmiehen silmin miten keulamies näkee vedenalaisen mailman. Vesien ollessa vielä lämpimiä järven usva oli paikoin haitallista valokeilan läpitunkeutumiseen...

Tuulastus on kiistämättä tehokas kalastusmuoto osaavalle kaverille. Ripeällä toiminnalla hauen saaminen oli kohtuu helppoa mutta kuhat oli kyllä vikkeliä kaloja. Jotkut väittävät että se on hidas kala mutta mitä sitä. Juuri kun saat sen valokeilaan niin se lähtee kuin haaki rannasta...:D

Sami Lukka elementissään kuten ilmeestä voi päätellä...;)

Sen verran kiehtovaa touhua oli tämä tuulastus kokeilu uistelumiehelle oli että oon jo toisenkin kerran käynnyt ja taatusti kolmaskin reissu on edessä jossain aikataulussa tälle syksyä. Aivan mahtavaa olisi nähdä kunnon hauki valokeilassa mutta se että raskiiko sitä iskeä onkin toinen juttu vannoutuneelle cr-miehelle...

Pielisen haakea "mestarin" kanssa...

Olipas taannoin mukava uistelupäivä kun pitkästä aikaa olin Tatu "mestari" Paavolan kanssa kalassa. Reissumme tuolloin suuntautui Pohjois-Karjalaan Nurmekseen ja järvenä maapallon kokoinen Pielinen. Muutamia kertoja on tullut tuolla käytyä kalassa ja aina on tullut se samainen hurja tunne jäätävän kokoisesta järvestä. Tämä Suomen neljänneksi suurin järvi on taatusti suurin järvi vetouistelijan silmin. Selkäkareja, matalikoita, saaria ym. poikkeavaa on järvellä niin paljon että kaikkien penkkojen vetämiseen ei taatusti ihmisikä riitä.

Järven kalaisuuskin on jotain, jotain niin poikkeavaa etten Kainuun merestä (lue Oulujärvi) voi samalle viikkoakaan puhua. Kuhaa on suorastaan sairaan paljon kuten haakeakin ja ompa tuolla sitä punalihaistakin niin paljon että allekirjoittanutkin saannut kohtuullisen helposti. Nykyistä tilannetta en tiiä kun hauen persiessä aika mennyt mutta huhujen mukaan hyvin sitä on vieläkin.

Joitamia kisatuloksiakin kun katselee niin kiistämättä kuhatulokset on Suomen kovimpia mutta kunnon haukikisoja tuolla ei vielä ole tyyliin Oulujärven Hauki-EM kisat mutta uskoltaisimpa väittää että jos oisi niin kilpauistelu nykyisellä massakisa tapahtumana kiellettäisiin viimein lailla???
Referenssiä sen verran että empä äkkiseltään keksi montaa järveä mistä kymppi luokan haukia olisi tullut enemmän saati hurjia kasseja osaavalle mutta onneksemme järven kuhakanta onkin niin huima että kaikki keskittyy toistaiseksi siihen ja niitä faktoja en viitsi edes kertoa mitä pro-luokan kuhan pyynnin osaajat saa...

Palatkaamme meidän reissuun. Aikoinaan uistelimme tosi paljon kimpassa samassa veneessä että kahdella veneellä pitkin Kainuuta. Tuolloin vaihdoimme paljon dataa pitkin päivää ja tuloksetkin oli sen mukaisesti hyviä. Mukavaa aikaa mutta niin kuin monesti kilpauistelu vaatii paljon ja joskus vaan tulee se hetki että siitä kelkasta on päästävä pois. Muutama vuosi punalihaisten matkassa toi kollegan takaisin "kotiin" uusin kujein ja ensimmäinen kilpailukesä toikin heti pronssipytyn Kainuussa. Helpolla ei Tatu tuota pyttyä saannut kun vuosien sapattivapaat vei ehkä sen terävimmän kärjen kilpauistelijalle kuuluvasta muutos herkkyydestä? mutta rautaisella tahdolla läpi harmaan kiven podiumille kuiteskin ja ei se kirkkainkaan kauas jäännyt.

Mielenkiinnolla herääkin epäillys mitä seuraava kesä tuo tulleessaan? Kotikisat Nuasjärvellä? Nyt jos koskaan Suomen mestaruus? Ei paineita Tatu mutta nyt...HI!

Hauska hauen mehtuu päivämme antoi runsaasti haukea ja karkeita vielä niin kiloja karttui väkisinkin meleko ruma läjä kun kilpailimme keskenämme veneen sisäisesti "verenmaku suussa" jos lievästi ilmaisisin. Haavi tilanteissakin oikein yrittämällä yritin ryssiä isompia kaloja havakseen uistimet kiinni mutta en silläkään tekniikalla pärjännyt...:D
Sen verran täytyy kyllä puolustautua että mie varustauduin pelkillä isoilla kalikoilla matkaan kun ajatus oli pyytää sitä isoa haakea mutta mitä sitä. Eihän kenenkään hermot kestä sitä kuittailua että tee jotain kun tältä puolen purkaa koko ajan. Sitten herra ite lonihtee omistaan parhaat värit veteen ja mulle jättää B-luokan kamat joilla pitäisi muka kampoihin pistää...SNIF!

No vitsi vitsinä mutta katsotaampa sitten seuraavassa revanssissa mistä päästä se kana pissii...;)

Tatun matkaan kun hyppää niin varmaa on se että inhimillisyys tai mukavuuden halun raja pittää unhoittaa tyystin. Sellainen hyvä nyrkkisääntö onkin että kalareissu tarkoittaa vähintään pimmeestä pimmeeseen kelistä riippumatta. Kerrankin muistan yhden kauden päättäjäisreissun marraskuussa Pielisellä kun Busterin bensatankin mittari ei heilunut edes lähtiessä ja silti suuntasimme järvärin perään. Vedimme raksia tuolloin pimmeestä pimmeeseen ja karttaplotterin avulla navikoimme Paalasmaan satamasta käsin jonnekkin Kojon selän suunnalle. Pelottavinta hommassa oli se että pakkaspäivän myötä salmet ehti päivän aikana jäätyä riitteeseen ja liussa kun tärräytimme umpi pimmeessä moiseen niin voitte olla varmoja että säikähdimme...

Tatu "mestari" Paavola tyylittelee hyvää hakkia kyytiin. Tässä vaiheessa pitää kyllä mainita että tällä hepulla on kiistatta Kainuun kovimmat meriitit ellei jopa Suomen kovimpia onnistuneista väsytyksistä! Kympin haukia joka sormelle, Köllin suhteen femmakerholainen, Assuissa kilokerholainen, lohikaloista en edes tiedä kuin isoja järväreitä tahi taimenia mutta merilohia kymppikerholaisia paljon ja kruununa se 20+ kerholainen!!!

Hyvin tavanomainen hauki miehelle että Pieliselle. Hetki tuon kuvan oton allekirjoittanut pääsi kepittämään oikein komiaa haukea. Hymy korvissa katselimme kun mummo luokan haakimamma hyppi kuin lohi konsanaan mutta neljäs loikka oli liikaa...PRKL!

Auringonlaskua Doradon silmin...

Tällainen tarina tällä kertaa. Joskus oikein harmittaa kun kaikkea ei jaksa kertoa tai oikeastaan osaa kertoa sillälailla kuin pitäisi mutta toisaalta ei sillä väliä kun en mie tästä mittään hyödy/kostu. Puhtaasti omaksi iloksi muiden kiusaksi vain...;)

Heittämällä varttitonnariksi...

...Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Jossain median julkaisussa oli joskus pienoinen virhe mutta eipä sitten vissiin ollutkaan tai no olihan siinä hitusen alakanttiin arvioituna...;)

Monta monenmoista blogijuttusta on jäänyt väliin ajan puutteen vuoksi mutta kyllä mie niitä kirjoittelen takautuvasti kunhan ylimääräistä aikaa löytyy. Valmiita juttuaihioita onkin monta ja lisää tulossa koko ajan.

Eilinen kalareissu oli taasen sellainen reissu että pakko julkaista hetimiten.
Sarjassamme niitä reissuja mistä kiikkutuolissa kiikkuen ääni väristen muistellaan niin että hauenlima tuoksahtaa ja suomut lentää siivoksi asti..

Pitkään suunniteltu reissu eräälle mystiselle sorsarapakolle oli jo ennakkoon tiedossa että haakea on ja paljon niimpä iskimme oikeen kolmeen mieheen paikalle. Mertsin ja Jykke-papan kanssa suuntasimme meille poikkeuksellisen matalaan kohteeseen koittamaan hybridivedon mahdollista tehokkuutta. Tämä hybridiveto tarkoittaa meidän venhossa sitä että uistelemme normaalisti plaanareilla ja keulaan viritämme isot kalikat säippien jatkoksi. Se että mihkä onkeen haaki sitten iskeekään sen mukaan veneen sisäinen marssijärjestyskin selviää. Toisin sanoen allekirjoittanut näkee kipparina yleensä kaikkein parhaiden keulavavassa olevat tärpit ja sen mukaisesti singahtaa säippään kiinni niin samanaikaisesti veneen ohjastajaksi vaihtuu jompikumpi plaanarimiehistä.

Mystinen sorsarapakko oli kirjaimellisesti sorsapaikan näköinen...

Tuolla mystisellä sorsarapakolla olisi kyllä tarvittu neljäskin ukko ihan säippiä hallitsemaan kun niin paljon ryssittiin hirveitä traktorin renkaiden kokoisten pyörteiden tekijöitä että ihan harmittaa mutta niinhän se aina menee että tosi isot karkaa. Kolmeen mieheen saatiin kuiteskin niin paljon haakea että eihän sitä kukaan usko eikä tarvitsekaan kun itsekkään ei meinaa uskoa.
Onneksi mie ruukaan kirjoittaa jokaisen kalan ylös vihkoon tarkoin tiedoin ja hauskinta moisessa oli vielä se että yleensä kirjanpito vie hyvillä reissuilla 3-4 sivua mutta eilen sivuja täyttyi 13 sisältäen takakannen.
Eilinen reissu oli kyllä niin työntäytteinen että taatusti jäi paljon kirjattavaa puuttumaan mutta minkäs teet kun käjet täynnä hommia ja muisti lyhyt...;)

Kipparin silmien hyvin tyypillinen näkymä. Tuplana persekuvat...HI!

Nooh onhan asioilla myös varjo puolensakin. Tuollaisten reissujen jälkeen palautuminen maanpinnalle sieltä korkialta pilven laidalta on niin kova että paksumpikin jää pettää taatusti törmäyksestä. Täytynee nyt yrittää keksiä jotain uusia kujeita pariksi päiväksi ja sitten käydä kopasee jotain uutta haakimestaa hybridimetodein ehkä näin saisin lievennettyä laskua? Tai sitten pitäisi kokonaiset kolme vapaata ja sitten iskisi hirveellä adrenaliinilla lähivesille niskakyyryssä pikku haukia kiusaamaan? Ei saatana... Nyt ei taida tulla helppoja päiviä...:D

Kerrankin Tervon poika raukeen oloinen tripla limapönökuvassa...HI!

Mertsillekkin jo tavanomainen pönökala...;)

Säippäenkkakin rikkoontui kahdesti päivän aikana...:D

Niin eilisen päivän saldoista sen verran että kisakassina mitattuna kokonaissaldoksi karttui Sinttivinttureiden kautta aikain kovimman kisoissa saadun kassin tulos kertaa kolme. Suoraan totuutta en kerro kun pakotan kaikki utelijaat lukemaan enemmän näitä jonnin joutavia tuolta netin ihmeellisestä mailmasta...;)